Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Havaitseminen on tiedonkäsittelyn perusta - Coggle Diagram
Havaitseminen on tiedonkäsittelyn perusta
Aistit tuovat tietoa ympäristöstä ja kehosta
1950-luvulla tehty sensorisen deprivaation kokeessa huomattiin, että psyykkiset toiminnot vaativat jatkuvaa vuorovaikutusta ympäristön kanssa.
Koehenkilöt ahdistuivat ja kokivat harha-aistimuksia
Ihmisen aistit voidaan jakaa:
näköaistiin
kuuloaistiin
tuntoaistiin (sisältää mm. kosketus, lämpö, kipuaisti ja raajojen asentoaistin)
hajuaistiin
makuaistiin
(tasapainoaisti voidaan
myös katsoa omaksi aistikseen)
Tiedon vastaanottaminen ympäristöstä ja omasta kehosta edellyttää aisteja.
Silmät, korvat, iho, nenä ja kieli ovat aistinelimiä
Silmä reagoi sähkömagneettisen säteilyn tiettyihin aallonpituuksiin eli valoon
korva reagoi ilman molekyylien aaltoliikkeeseen eli ääneen
tuntoaisti reagoi mm. ihon kosketukseen
Maku- ja hajuaisti reagoi kemiallisiin ärsykkeisiin
Aistitietoa käsitellään rinnakkain ja hierarkkisesti
Aistitiedon käsittelyssä on kaksi päävaihetta
Aistiminen
Aistinelin kuten silmä reagoi ärsykkeeseen. Aistinelimissä on sensorisia hermosoluja, jotka muuntavat ärsykkeen hermoimpulsseiksi. Valo saapuu silmän valoherkkiin soluihin ja laukaisee hermoimpulsseja. Hermoimpussit etenevät aivojen näkötietoa käsitteleville alueille.
Toimivat silmät eivät riitä täydelliseen näkökykyyn, vaan siihen tarvitaan myös toimivat aivot.
havaitseminen
Aivot käsittelevät aistien vastaanottamaa tietoa (ärsykettä ja sen ominaisuuksia)ja muodostuu psyykkinen kokemus eli havainto.
Aistitiedon käsittelyssä on kaksi pääperiaatetta, rinnakkaisuus ja hierarkkisuus.
Rinnakkaisuus ilmenee siten, että erityyppisiä ärsykepiirteitä käsitellään aivoissa samanaikaisesti, mutta eri alueilla.
Tiettyjen aivoalueiden solut ovat erikoistuneet esim. näköärsykkeen värin käsittelyyn (tappisolut) ja toisten alueiden solut sen muodon ja liikesuunnan käsittelyyn (sauvasolut).
Hierarkkisuus ilmenee siten, että tietoa käsitellään aivoissa monella eri tasolla. Tiedonkäsittelyn alimman tason muodostavat aistinelinten solut. Väliaivoissa sijaitseva talamus on näkö ja kuulojärjestelmän tärkeä tiedonkäsittelyn väliasema. Seuraavaksi tieto kulkee aistin primaarille alueelle aivokuorelle ja sen jälkeen sitä käsitellään edelleen sekundaareilla alueilla ja sen jälkeen assosiaatioalueilla.
Hierarkiassa alimmilla tasoilla olevilla alueilla käsitellään ärsykkeiden peruspiirteitä esim. näköjärjestelmasssa viivojen suuntia. Monimutkaisempi tiedonkäsittely, kuten kasvojen tunnistus tapahtuu korkeamman tason aivoalueilla. Aivojen ylätasoilta on myös laskeutuvia yhteyksiä, joiden kautta skeemojen ohjaamassa tiedonkäsittelyssä voidaan vaikuttaa tiedon valintaan ja havainnon muodostumiseen.
Esim. jos tiedämme ruokakaupassa suurinpiirtein tuotteen koon ja ulkomuodon, löydämme sen nopeammin.
Näköhavainnon synty:
Ärsyke
Aistinelin reagoi ärsykkeeseen
Tieto siirtyy aistinelimistä näköhavaintokuorelle, jossa käsitellään näköärsykkeen peruspiirteitä
Tiedon jatkokäsittely tapahtuu aivokuoren eri osissa
Havainnot jäsentyvät yleensä nopeasti
Ihmisellä on synnynnäinen kyky havaita muotoja, värejä, ääniä, liikettä, etäisyyksiä, tuoksuja (ympäristön peruspiirteitä).
Muotojen havaitseminen ja kohteiden tunnistaminen on pitkälti aistitiedon ohjaamaa.
1900-luvun alkupuoliskolla hahmopsykologian suuntauksen edustajat tutkivat miten osat muodostavat havaittavan kokonaisuuden. (teoria korvattu uudemmilla ja tarkemmilla havainnoilla, mutta osa vanhemmista havainnoista silti päteviä)
Hahmolait ovat periaatteita, joitka selittävät miten havainnon kohteet erottuvat taustastaan ja miten ne ryhmittyvät yhteen. Hahmolakeja on tutkittu eniten näköaistissa.
Esim. jos herätyskello on pöydän päällä, emmekä nää koko pöytää oletamme herätyskellon vain peittävän osan pöytää, eikä pöydästä puuttuvan pala.
Yhteisen liikkeen laki: samaan suuntaan liikkuvat kohteet ryhmitellään yhteen. esim monta lintua lentävät samaan suuntaan=lintuparvi
Ajallisen lähekkäisyyden laki: ajallisesti toistensa lähellä olevat sävelet ryhmitellään musiikissa yhteen melodioiksi.
Konteksti vaikuttaa havaitsemiseen
Kohteen havaitsemiseen vaikuttaa konteksti eli ympäristö, jossa kohde esiintyy
Havaitseminen on kuitenkin myös skeemojen ohjaamaa.
kun havainto-olot huononevat esim. hämärässä tai kun kohteet ovat moniselitteisiä, ohjaavat skeemat havaintoa.
Muistitiedot, toiveet, odotukset ja tunteet
Esine on helpompi löytää hämärässä, kun tiedämme suurin piirtein minkä kokoinen ja muotoinen se on.
Muutossokeus:Havaitsija ei huomaa äkillisiä suuriakaan muutoksia ympäristössää. Esimerkkinä kaupassa tehty koe, jossa kassamyyjä vaihtui kesken ja vain puolet asiakkaista huomasivat kassamyyjän vaihtuneen. Syynä se, että skeemojen ohjaama tiedonkäsittely oli toisella puoliskolla oihmisiä niin voimakasta, että suuretkin muutokset aistitiedoissa jäivät asiakkailta huomaamatta.
Kokonaishahmo auttaa osien tunnistamisessa
Normaalioloissa havaitseminen on pitkälti aistitiedon ohjaamaa
Näköharhassa eli illuusiossa on kyse kuvioissa, jotka ovat madottomia, kuten Penrosen kehikko. Ristiriitainen kuvio näyttää ensisilmäykseltä normaalilta, mutta kun sitä katsoo kauemmin huomaa, että se on mahdoton rakentaa todellisuudessa. IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
Konstanssit helpottavat havaitsemista
Havaintokonstanssi=Havainnon pysyvyysilmiö.
Henkilön kokoa koskeva havainto pysyy suurinpiirtein samana katseluetäisyydestä riippumatta
Ilman koon konstanssia henkilö näyttäisi kutistuvan, kun hän kävelee havaitsijasta poispäin ja toisinpäin jos henkilö kävelee havaitsijaa päin.
Muodon konstanssin ansiosta kohteiden muotoa koskeva havainto pysyy likimain samana, riippumatta katselukulmasta. Esim. Kun ovi on auki tai kun se on kiinni se kuitenkin nähdään saman muotoisena (vain eri asennoissa) muodon konstanssin takia.
Kirkkauskonstanssin vaikutuksesta valkoinen kissa näyttää valkoiselta kirkkaassa valossa ja hämärässä, vaikka siitä eri oloissa heijastuu katsojan silmään eri määrä valoa.
Tosin värikonstanssi ei ole aina kovin tarkka/toimi hyvin.
Konstanssi-ilmiössä yhdistyy ärsykelähtöinen ja skeemojen ohjaama havaitseminen. Havaitsemiseen vaikuttavat sekä ärsykkeen piirteet, että havainnon kohteesta ja kontekstista entuudestaan tietämämme asiat.
Jos havaintokonstanssit eivät toimisi elämä olisi sekavaa ja kohteiden todellisia ominaisuuksia olisi vaikea saada selville ja ymmärtää.
