Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Puhehäiriöt - Coggle Diagram
Puhehäiriöt
Äännevirheet
: artikulaatiohäiriöt
Äänteiden virheellinen tuottaminen
Motorinen vaikeus tuottaa tiettyjen äänteiden vaatimat artikulaatioliikkeet
Voi olla
foneettinen
poikkeavasti (vääristyneesti) tuotettu äänne, yleensä lievät yksittäiset äännevirheet esim. uvulaarinen R
Yleisimpiä
/s/ virheitä: sigmatismit
Suomen kielessä on vain yksi /s/-foneemi, joten sillä voi olla erilaisia foneettisia variantteja ilman että ymmärrettävyys on vaarassa
interdentaalinen, addentaalinen, lateraalinen jne.
/l / virheitä: lambdasismi
addentaalinen, palataalistunut jne.
/r/ virheitä: rhotasismit
uvulaarinen, bukkaalinen, lateraalinen, jne.
Useimmiten kouluikää lähestyvä lapsi pyrkii tuottamaan r-äänteen edes jollain tavalla
/k/ virheitä: kappasismit
palataalinen tai glottaalinen klusiili
foneeminen
äänne korvautuu toisella äänteellä tai puuttuu
Puheen kehityksessä tyypillisesti edenneellä viisivuotiaalla ei pitäisi esiintyä enää tietyn foneemin korvautumista toisella foneemilla
/r/ korvautuu useimmiten /l/ tai /v/, myös sijaispidennystä
/l/ korjautuu useimmiten /v/ tai /w/
/k/ korvautuu useimmiten /t/
fonologinen
Syynä viivästyneet fonologiset taidot eli systemaattisesti esiintyvä, normaaliin kehitykseen kuuluva, mutta ei ikää vastaava virhemalli; usein haasteita useammassa äänteessä
Äännevirhe: yksi tai useampi virheellisesti tuotettu äänne
Osattava erottaa
Fonologinen häiriö
jos yhdistyneenä ymmärtämisen tai morfosyntaksin ongelmiin tai on vaikea -> jokin KH muoto
Puheessa esiintyy systemaattisesti yksi tai useampi epätyypillinen virhemalli
Motorinen puhehäiriö
useat äännevirheet viittaavat tähän
/r/ ja /s/ opitaan tavallisesti äänteistä viimeisinä, motorisesti vaikeimpia tuottaa
kolmivuotiaan suomalaislapsen foneemi- inventaarista puuttuivat ainoastaan /d/ ja /r/, joista /d/ tulee käyttöön neljän vuoden ja /r/ viiden vuoden iässä
Normaalin ja virheellisen ääntämisen raja on vaikeasti määriteltävissä
kuinka paljon haittaa ja kenelle? Onko ymmärrettävää? Kuuluuko kehitykseen?
Yksittäisen äännevirheiden merkitykseen vaikuttavat sekä yhteiskunnan asettama normisto että puhujan oma käsitys
Puhe on virheellistä silloin, kun se poikkeaa toisten puheesta niin paljon, että se herättää huomiota, haittaa kommunikaatiota tai aiheuttaa puhujalle psykososiaalisia ongelmia (estyneisyys, itsetunto-ongelmia)
Milloin puheterapiaan?
Artikulaatioterapian perusteena voi olla esimerkiksi, että äännevirhe haittaa lapsen mahdollisuuksia ilmaista itseään
Yli 5-vuotiaat yleensä tietoisia äännevirheistään
Tavoitteena:
kouluun menevän lapsen puhe olisi selkeää
Jokaisesta äänteestä olisi hyvä olla sellainen muoto, ettei se sekaannu toisen äänteen kanssa
Mistä äännevirheet johtuvat?
Toiminnalliset syyt
Lievä hienomotoriikan ongelma
Kuulonvaraisen hahmottamisen ongelmat
Lievä lihasheikkous
Väärä oppiminen: artikulaatiotapa tai paikka
Rakenteelliset syyt
Huuli-ja suulakihalkiot
Purentavirheet
Lyhyt kielijänne
Kuuloviat
Arviointi
Mitä
Oraalimotoriikka
Puhemotoriikka
Äänteiden auditiivinen erottelu
tavoite: selvittää artikulaatiohäiriön laatu, systemaattisuus, vaikeusaste, virheen säännönmukaisuus
Miten
Havainnointi
spontaanipuhe, kerronta, lukeminen, äänneympäristön merkitys
kielijänne: rajoittaako liikettä
oraali ja puhemotoriikka
kielen liikkeet
leuan liikkeet
eriytyminen
Kielen lepoasento
Muu motoriikka
Kasvojen – ja suualueen rakenne, suulaki, hampaat, purenta
Testit
Jos lapsi tulee puheterapeutin arvioon yksittäisen äännevirheen vuoksi, kielelliset taidot arvioidaan kuitenkin rutiininomaisesti ainakin suppeasti (ellei jo aiemmin tutkittu)
Motoriset taidot, auditiivinen erottelu, äänne yksittäisenä ja äänteen ilmeneminen spontaanissa puheessa
Fonologiatesti
Remeksen ja Ojasen artikulaatiotesti
Artikulaation arviointitehtäviä (Vainio)
Esitiedot
Sukuhistoria, terveys, yksittäinen äännevirhe vai laajemmat kielelliset ongelmat, kielenkehitys, huoli, tietoisuus, syöminen, kenen ongelma, motivaatio, onko nyt hyvä aika
Materiaalit
Muun hienomotoriikan arviointiin
sakset, hamahelmet, kynät
Oraali ja puhemotoriikan arviointiin
peili, kuvakortit, irvistelykortit
Auditiivisen hahmotuskyvyn arvio
anamneesi kuulosta- > jos epäily-> kuulontutkimukseen
auditiivinen erottelukyky
Erottaako äänteen sanan eri asemissa
Erottaako oikean / virheellisen äänteen
Erottaako äänteen sanoissa
Aikuiset
Vaativat yleensä pitkäaikaisempaa kuntoutusta; piintyneet ja vakiintuneet toimintamallit
motivoituneempia
itseohjautuvampia
arvioidaan kuten lapset
Fonologiset häiriöt
Vaikeus kielen äännejärjestelmän ja sitä koskevien sääntöjen hallinnassa
Puheessa esiintyy systemaattisesti yksi tai useampi epätyypillinen virhemalli
esim. ikätasoon soveltumattomat
alkuäänteen omissio
äännevirheet
assimilaatio
Yleensä tyypilliseen kehitykseen kuuluvien fonologisten prosessien tulisi kadota lapsen puheesta 4 ikävuoteen mennessä
Lapsi voi osata tuottaa foneemit, mutta ei osaa pysty yhdistelemään segmenttejä toisiinsa sanojen muodostamiseksi
Kognitiivis-lingvistinen vaikeus kielen äännejärjestelmän ja sitä koskevien sääntöjen hallinnassa
Puhe saattaa olla sujuvaa, mutta vaikeasti ymmärrettävää
Jos lapsella on esiintyy puutteita useamman eri äänteen tuotossa silloin ongelma vaikuttaa jo koko äännejärjestelmään; äänneinventaari jää suppeaksi eikä lapsi pysty tuottamaan tarvittavia kontrasteja sanojen välille
Tyypillistä:
Kronologinen epäsopivuus- myöhemmin kehittyvien, vaikeampien äänteiden aikainen hallinta ja normaalisti aikaisin opittujen äänteiden ja rakenteiden kohdalla virheitä
Erikoisia sääntöjä ja fonologisia prosesseja, joita harvoin esiintyy tyypillisessä fonologisessa kehityksessä
Fonologisten prosessien esiintyvyys niille tyypillisen ikäkauden jälkeen
Äännekontrastien rajoittunut käyttö ja hallinta
Äännejärjestelmä, joka on jäänyt varhaisemmalle kehityksen tasolle
Piirteet jotka liittyvät myös verbaaliin dyspraksiaan:
Konsonantti- ja vokaali-inventaarin rajoittuneisuus
Rakenteiden ja osien omissiot
Muuntunut prosodia
Lisääntyneet virheet pidemmissä ja monimutkaisimmissa ilmaisuissa
Yksinkertaisten tavu- ja sanarakenteiden suosiminen
Motoriset puhehäiriöt
Dysartria
Mitä on?
Ilmenee puhetta tuottavien elinten hermostollisessa säätelyssä, jolloin puhe on hidastunutta, takertelevaa, epäselvää tai puuttuu täysin
Liittyy usein nielemisvaikeutta
Keskus-ja tai ääreishermoston vauriosta johtuva häiriö, joka aiheuttaa puhelihasten heikkoutta, halvausta, koordinaatiovaikeutta ja/tai tuntopuutoksia
Kehityksellinen tai hankittu
kehityksellisessä: puheen tuotto on usein selvästi heikompaa kuin traumaattisessa dysartriassa, vamma vaikeuttaa puheen neuraalisen säätelyn oppimista
Kenellä esiintyy?
Eniten CP-vammaisilla
Arvioinnissa käytetään
CFCS: kommunikaation vaikeusasteen viisiasteisen luokittelun
Luokittelussa otetaan huomioon, miten henkilön kommunikointi sujuu arjen tyypillisissä tilanteissa. Luokittelussa otetaan huomioon kommunikointitahti, kumppanin merkitys (tuttu/vieras), roolien vaihdon sujuvuus (ymmärtäminen/ilmaisu), arjen tilanteissa
GMFCS: liikuntavamman vaikeusasteen määrittelyssä
Mitä on?
Vaurio tapahtuu ennen kolmatta ikävuotta
Johtaa pysyvään liikkumisen, asennon ylläpitämisen ja toiminnan vaikeuksiin
kehittyvissä aivoissa tapahtunutta kertavauriota liikettä säätelevillä alueilla
älyllisen kehityksen taso vaihtelee
liikunnalliset toimintaedellytykset voivat iän myötä joko huonontua tai parantua, tilanne pysyy harvoin staattisena
kommunikaatiovaikeudet voivat johtua monesta eri syystä:
Osalla voi olla kehityksellinen kielihäiriö (DLD)
Motorinen puhevaikeus, dysartria
kokemusten niukkuuden ja rajallisuuden takia
Puheen ja kielen kehitys viivästyy usein
Käsitteiden oppiminen vaikeampaa, koska lapsi ei välttämättä voi opetella erilaisia käsitteitä toiminnan ja oman kehon kautta
Lisävammojen vaikutukset
Mahdollisuudet tutustua ympäristöön ja saada virkkeitä rajoittuneempaa
Varhainen vuorovaikutus aikuisiin on usein poikkeavaa, Lapsen itku, hymyily/ääntely poikkeavaa ja viestintä katkeaa
Kommunikaatio
Usein passiivisia kommunikoijia (itsetunto / opittu käsitys ettei osaa / onnistu)
Hyötyvät AAC-keinoista (esim bliss, kuvat, viittomat, kirjoittaminen)
Yrittäminen lisää usein tonusta ja vaikeuttaa tahdonalaisia liikkeitä, kuten puheen tuottoa
Hyvä, symmetrinen asento helpottaa kommunikointia
Kuntoutus
Kokonaisvaltaista ja monialaista
Puheterapia
oraalimotoriset taidot/syöminen
Oraaliset sensomotoriset häiriöt vaikeuttavat ääntelyn ja jokeltelun kehitystä → riski puheen kehitykselle
kuolaaminen
kommunikaatio (AAC)
kielen- ja puheen kehitys
Varhainen puheen kehitys usein kaikenkaikkiaan viiveistä; kanoninen jokeltelu alkaa tavallista myöhempään, sanavarasto kehittyy hitaasti ja äänneinventaari on suppea
Dysartria
Suun ja kasvojen alueen sensorinen palaute voi olla liian voimakasta, liian vähäistä tai vääristynyttä
päätyyppiä
dyskineettinen
Ongelmat vaihtelevat, Ongelmat selvimmin esiin artikulaatiossa ja prosodiassa, epäsäännöllisinä artikulaatiokatkoksina ja äänenvoimakkuuden muutoksina
ataktinen
Puheliikkeiden ajoitus ja koordinaatio ovat vaikeutuneet -> ongelmia etenkin artikulaatioon ja prosodiikkaan
spastinen
Lihasjänteyden nousu ja lihasheikkous, Puheyritys aiheuttaa lihasjänteyden nousua koko kehon alueella
sekamuotoinen
Yleisin, Puheen piirteet ovat erilaisia yhdistelmiä muista dysartrityypeistä
Hengityksen kontrollin, äänenkäytön voiman, äänen korkeuden, puhenopeuden ja puheäänteiden tuottamisen ongelmia
Oraalialueella on usein motorisen eriytymättömyyden ongelmaa, joka vaikeuttaa nopeiden, joustavien artikulaatioliikkeiden toteuttamista, Eriytyneet artikulaatioliikkeet voivat olla vaikeita tai mahdottomia tuottaa ja usein lapset käyttävätkin kompensatorisia keinoja äänteiden tuotossa
keskosena syntyneet, halkiolapset, erilaiset oireyhtymät ja autisminkirjoon kuuluvat lapset
Luokittelu:
Veltto, Spastinen, Ataktinen, Hypokineettinen, Hyperkineettinen, UUMN ja Sekamuoto
Dysartrian luonne ja vaikeusaste riippuvat paljolti etiologisista tekijöistä ja vaurion taustalla olevasta neuropatologiasta
perustuu puhehäiriön kuulonvaraiseen arvioon
Häiriön taustatekijät ovat erilaisia kehityksellisissä häiriöissä kuin aikuisilla
käytetään myös lasten dysartrioissa, saanut kritiikkiä -> lasten puheen tuottoon liittyvät rakenteet ovat erilaisia kuin aikuisilla ja lapsilta puuttuu oppimiskokemus puheesta
Puheen ominaispiirteet
puhehäiriö voi tulla ilmi monella eri puheentuoton osa-alueella
resonanssi
artikulaatio
fonaatio
prosodiikka
puhenopeuden kontrolloinnissa
hengitys
hengityskontrollin heikkous, lyhyet puhejaksot
voi kohdistua yhteenosa-alueeseen, mutta useimmiten se ilmenee monella osa-alueella
Liittyy usein:
heikentynyt voima
vähentynyt nopeus
rajoittunut liikelaajuus
toisinaan koordinoimattomat liikkeet
Puhe tyypillisesti
hypernasaalista
koostuu epätarkoista konsonanteista ja vääristyneistä vokaaleista
esiintyy paljon äänteiden omissiota ja assimilaatiota
Tyypillistä:
Skannaava puhe
Monotoninen lausepainotus
Äännevirheet
Epäsäännöllinen DDK
Hidas puhenopeus
Rajoittuneet liikelaajuudet
Heikentyneet artikulaatioelinten kontaktit
Heikentynyt hengitystuki tai hengityksen huono koordinaatio
Kireä tai vuotoinen ääni
Verbaalinen dyspraksia
Kehityksellinen verbaali dyspraksia
Mitä on?
Neurologinen lapsuuden puhehäiriö
Puheliikkeet ovat häiriintyneet ilman neuromuskulaarista häiriötä → ei esim. epänormaaleja refleksejä tai poikkeavaa lihastonusta
Puheentuottoelimistössä ei varsinaista vauriota tai vammaa -ongelman ydin on puhemotoriikan suunnittelussa, ohjelmoinnissa
Ydinongelmaonliikesarjojen spatiotemporaalisten osatekijöiden suunnittelun ja/tai ohjelmoinnin vaikeus
voi olla synnynnäinen tai kielen kehityksen varhaisvaiheiden aikana eri syistä aiheutunut
hankittu tai kehityksellinen
Voi esiintyä:
Tunnettujen neurologisten taustatekijöiden yhteydessä
Yhtenä oireena neurologisissa laajoissa kehityshäiriöissä
Etiologialtaan tuntemattomana neurogeenisenä puhehäiriönä
Piirrelistat:
CAS (min 3/3)
Pidentyneet ja sujumattomat (disrupted) koartikulatoriset siirtymät äänteiden ja tavujen välillä
Prosodiset virheet erityisesti sana- tai lausepainotuksessa
Epäsystemaattiset vokaali- ja konsonanttivirheet tavu- ja sanatoistoissa
Nämä eivät kuitenkaan ole riittäviä tai välttämättömät piirteitä verbaalisen dyspraksian diagnosoimiseen, vaan näiden oireiden määrä ja muut havaittavat oireet voivat vaihdella riippuen tehtävän vaikeusasteesta, lapsen iästä ja oireiden vaikeusasteesta
Luzzini Seigel (min. 5/11)
Alkuääntymäasennon löytämisen & siirtymien vaikeus
painotusvirheet
konsonantin vääristymät
tavuina puhuminen
vokaalivirheet
neutraalivokaali
arpkulatorinen hapuilu
soinnillisuusvirheet
hidas puhenopeus
monitavuiset sanat vaikeita
renonanssivirheet
epäsystemaattinen ääntö
Tavallisimpia piirteitä
Poikkeava jokeltelun määrä/laatu
Työläs ja niukka puheen tuotto, joskus lapsi voi olla puhumaton
epäselvä puhe
epäsystemaattiset virheet
Puheen voi olla sähkösanomatyyppistä ja intonaatioltaan poikkeavaa; artikulaatioasentojen etsimiseen liittyvät tauot sekä artikulaatioliikkeiden nopeuden ja keston kontrolloinnin vaikeudet rikkovat puherytmin
Vokaalivirheiden runsaus
Konsonanttivääristymät
Runsaat äännevääristymät ja vääristyneet konsonanttien korvautumat
Niukka konsonantti- ja vokaali- inventaari (Ei erottele muista puhehäiriöistä)
Vaikeus löytää alkuääntymäasentoa tai siirtyä asennosta toiseen -> uudelleen aloituksia, liikkeet voivat olla epätarkkoja, kömpelöitä
Artikulatorinen hapuilu
Painotusvirheet
Tavuttain puhuminen
Hidas puhenopeus
Ilmaisun pidentyessä vaikeudet lisääntyvät
Resonanssipulmat
Alkukonsonanttien poisjäännit
Soinnillisuusvirheet
Schwa-vokaali lisäykset konsonanttiyhtymiin, sanan sisälle ja sanan loppuihin
Usein oraalinen dyspraksia, jossa suun ja kasvojen alueen tahdonalaisten nonverbaalisten liikkeiden ohjailu on vaikeaa
Hidas kuntoutuvuus
Vaikea-asteinen verbaali dyspraksia voi johtaa kommunikaatiotilanteista vetäytymiseen ja saada käyttäytymisessä aikaan autismityyppisiä piirteitä
”hankala” käytös”
lisäävät riskiä tuottavan kielen häiriöihin ja lisäävät lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksien riskiä
Liittyviä/kumuloituvia ongelmia
Viivästynyt kielenkehitys
Ilmaisevan kielen ongelmat
Rytmien havaitsemisen ja tuottamisen ongelmat, pitkien sanojen tavuttaminen, metalingvisten äännetehtävien hallitseminen
Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen hankaluudet, oppimisvaikeudet
Kielen käytön pragmaattiset ongelmat
Tarkkaavuuden ongelmat
Tavallisia liitännäisoireita
Karkea- ja hienomotoriikan viivästymät
Motorinen kömpelyys
Oraalinen apraksia
Syömisvaikeudet
Sensoriset poikkeavuudet (Suunalueen ali- tai yliherkkyys)
Tasapaino-ongelmat
Erottelevia piirteitä
Hapuiluja ”yritys–jaerehdys” -tyyppinen käytös puheen tuotossa erityisesti sanan alussa
Vokaalivääristymät
Vaikeus siirtyä artikulaatioasennoista toiseen
Prosodiset virheet, esim. sanapaino, monotonia
Myös ei verbaalinen muoto
Praksian eli motorisen ohjailun heikkous. Liittyy kehityksellisen koordinaatiohäiriön diagnoosiin. Lasten praksiaongelmista käytetään ilmaisua dyspraksia, koska puhutaan kehittyvästä hermostosta.
Näkyy kehon alueella
Diagnosointi ja arviointi
määrittelemiseksi ei ole Suomessa (eikä muuallakaan ) käytössä varsinaista testistöä
Diagnoosi annetaan puheterapeupn /moniammapllisen työryhmän arvion ja lausunnon perusteella
Piirrelistat voivat auttaa puhehäiriöiden erottelussa ja tunnistamisessa:
Diagnosointi on haastavaa
Verbaali dyspraksia sekoittuu toisinaan viivästyneen puheen kehityksen, fonologisen tason häiriöiden ja dysartrian kanssa
Dyspraktisilla lapsilla on motoristen ongelmien ohella usein monenlaista yleistä kielellistä vaikeutta
Vertailua:
Dyspraksia vs. fonologinen häiriö
Lapsilla, joilla on fonologinen häiriö, on puheessaan usein melko säännönmukaisia äännekorvautumia ja fonologisia muuntumia
Erotteleva tekijä myös oraalimotoriset taidot: yksinäiset tai sarjalliset oraalimotoriset liikkeet, diadokokinespsten sarjojen tuonamisen nopeus tai liikenopeuden muunamisen tehtävät onnistuvat dyspraksiassa heikommin
dyspraktisella lapsella tulee esiin tyypillisesti hapuilua, ”yritys ja erehdys”-käyttäytymistä ja sanan tuottamista pienemmissä osissa, kun pyydetään toistamaan sanoja joita ei yleensä tuota
Dyspraksia vs. dysartria
Dysartria
Dysartriassa epätarkkuudet ovat systemaattisia. Puhenopeuden poikkeavuus (esim. hitaus), äänen laadun poikkeavuudet, äänen monotonisuus, äänteiden tuoton epätarkkuus, toistamisen ja spontaanin tuotoksen välillä ei eroa, fonaatioajan lyhyys
Dyspraksia
Virheiden suuri määrä ja epäsäännönmukaisuus, suorituksen hapuilu, vaikeus sarjoittaa äänteitä, monimutkaisten tavusarjojen toistamisen vaikeus (sen jälkeenkin kun ei ole enää selkeää puheen kehityksen viivästymää). Hengityksessä ja fonaatiossa ei tavallisesti ole ongelmaa, ydinongelma artikulaatioliikkeiden suunnittelussa.
dyspraksia vs. ataktinen dysartria
Ataktinen
dysartrian muoto, jossa ei ole havaittavaa lihasheikkoutta
Tyypillistä on häiriintynyt artikulaattoreiden liikkeiden koordinaatio
tyypillistä epätarkat ääntöliikkeet, epäsäännöllisesti soinnillisuusvirheet, epätarkat artikulaatioelinten kontaktit, ääntöhengityksen koordinoinnin vaikeutta
säännönmukaisemmat virheet spontaanissa puheessa
dyspraksia
epäsäännölliset virheet, DDK: yhden tavun tuonaminen voi onnistua paremmin kuin esimerkiksi kolmen peräkkäisen
Dysartria