Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
YMPÄRISTÖOIKEUDEN OMINAISPIIRTEET - Coggle Diagram
YMPÄRISTÖOIKEUDEN OMINAISPIIRTEET
ympäristöoikeuden keskeisenä sääntelytavooitteena, jopa sääntelyperiaatteena (ohjausperiaatteena) on kestävä kehitys, jossa pyrkimyksenä on ihmiskunnan perustarpeiden tyydyttäminen, viemättä kuitenkaan tulevilta sukupolvilta samaa mahollisuutta
ympäristön- ja terveydensuojelulliset tavoitteet ovat
ihmissukupolvet ylittäviä
ympäristöoikeudessa säännellään myös
ihmisen luontosuhdetta
, joka näyttäytyy sääntelyssä paitsi luonnonvarojen käyttönä myös luonnon (jopa itsearvoisena) turvaamisena
ihmisen toiminnan sääntely suhteessa luontoon tai ympäristöön voi perustua:
välinearvoon
eettiseen arvoon
kulttuuriseen arvoon
uskonnolliseen/moraaliseen arvoon
tunnistaa sääntelytavoitteille myös sellaisia luontoon ja ympäristöön liittyviä ihmisestä riippumattomia arvoja (
luonnon itseisarvot
), jotka rivät ole palautettavissa edes kestävän kehityksen tavoin ihmiseen (
antroposentriset arvot
)
moniarvoisuus ympäristösääntelyn taustalla ja oikeudenalan
arvosuuntautuneisuus
ympäristöoikeuden tehtävänä on suhteuttaa laissa edellytetyt suojelutavoitteet konkreettisissa tilanteissa ilmeneviin muihin ympäristöä koskeviin intresseihin
ympäristöoikeus pyrkii
sovittamaan yhteen eturistiriitoja
ja järjestämään jollekkin osapuolelle
haittojen korvauksen
, jos yhteensovittaminen ei ole kaikilta osin mahdollista
tyypillistä on ympäristötilaan liittyvä
ongelmakeskeisyys
: ympäristön haitallisiin muutoksiin pyritään reagoimaan oikeudellisen sääntelyn avulla
globaali tai paikallinen taso
ohjauskeinot
voivat olla ennakoivia tai jälkikäteisiä
ongelmakeskeisyys tarkoittaa myös, että ympäristöoikeus voi ulottua
läpäisevästi
muille oikeudenaloille, kun ne käsittelevät ympäristöllisesti merkityksellistä sääntelyä
joustavat normit
ympäristöoikeuden monitieteisyys
yhteistyössä oikeustieteen piiriin kuuluvien oikeuden yleistieteiden ja muiden oikeudenalojen kanssa (
sisäinen metodologinen pluralismi)
etenkin poikki- ja monitieteisissä ryhmissä, ympäristöoikeuden tutkimus käyttää erilaista empiiristä materiaalia ja erilaisia muiden tieteenalojen tutkimusmenetelmiä samanaikaisesti analyyseissaan (
ulkoinen metodologinen pluralismi
)