Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Suomen talouselämän kehitys ja teollistumisen alkuaika - Coggle Diagram
Suomen talouselämän kehitys ja teollistumisen alkuaika
Esiteollinen Suomi on syrjässä
tehtävänä oli tuottaa keskusalueille joitakin niiden tarvitsemia raaka-aineita.
Alueellisia kaupan keskuksia olivat Tukholma ja Pietari, mutta myös talonpoikaispurjehdusta harjoitettiin Suomenlahden yli Viroon.
Suomalaisia vientituotteita olivat perinteisesti ennen kaikkea kala ja turkikset.
1700-luvulla erityisesti Pohjanmaalla kunnostauduttiin tervanpoltossa, kun Ison-Britannian kasvava laivasto tarvitsi puunsuojaa.
toi vaurautta Ouluun ja muihin Pohjanlahden rannikkokaupunkeihin.
Tuloerot kasvavat maaseudulla
Vaikka karjatalouteen siirtyminen lisäsikin maatilojen tuloja, köyhyys ei kuitenkaan kaikonnut maaseudulta.
Maatalouden muuttuminen karjatalouspainotteiseksi ja maatalouskoneiden yleistyminen vähensivät työvoiman tarvetta maaseudulla.
Kun samaan aikaan 1800-luvun nopean väestönkasvun seurauksena erityisesti maaseudun tilattoman väestön määrä oli kasvanut voimakkaasti, työvoimasta oli maaseudulla ylitarjontaa.
laski palkkoja ja kasvatti tuloeroja.
Maatalouden uudistaminen alkaa
Suomen oloja ryhdyttiin uudistamaan 1800-luvun puolivälissä.
Keskeistä oli saada maan talouselämä nousuun ja ravintotilanne sellaiseksi, että toistuvat nälänhädät loppuisivat.
maataloutta alettiin koneellistaa ja sen rakennetta muuttaa viljanviljelystä karjankasvatukseen. Karjatalous oli tuottoisampaa, koska viljan hinta oli maailmalla laskenut, ja kasvukausi oli Suomessa muutenkin lyhyt.
maidosta valmistettu voi alkoi käydä hyvin kaupaksi ulkomailla, minkä seurauksena maatilat tulivat aiempaa paremmin toimeen.
Karjatalouden yleistymisen myötä myös karjanjalostus alkoi kehittyä.
Suomeen tuotiin ulkomailta uusia karjarotuja, jotka tuottivat enemmän maitoa.
Karjanrehuksi kasvatettu heinä kesti paremmin ankaria säitä kuin vilja. Näin pystyttiin paremmin varautumaan katovuosia vastaan, eikä nälkävuosien kauhuja jouduttu enää kokemaan.
Taloutta haittaavat monet rajoitukset
Suomen talouselämälle oli vielä 1800-luvun alkupuolella tyypillistä tehottomuus sekä monenlaiset rajoitukset.
Valtion talouspolitiikkaa ohjasi merkantilismi
seurauksena tuotantoa ja kauppaa keskitettiin vain muutamille yrityksille ja muutamiin kaupunkeihin.
Kauppaa ei saanut maaseudulle perustaa, ja kaupankäynti rajoittui kierteleviin kauppiaisiin, kuten ”laukkuryssiin”, ja markkinapäiviin
Myös käsityöläisammattien harjoittamista säädeltiin tarkoin vanhojen ammattikuntien toiveiden mukaisesti.
Esiteollista tuotantoa edustivat muutamat ruukit, joissa valmistettiin esimerkiksi rautaa tai lasia.
Taloutta ryhdytään uudistamaan 1850-luvun lopulla
Suomen teollistumisen käynnistymisen saivat aikaan useat suotuisat tekijät
Tsaari Aleksanteri II ryhtyi uudistamaan Venäjän talouselämää ja elinkeinolainsäädäntöä, mikä mahdollisti uudistukset myös Suomessa.
Lisäksi aateilmasto alkoi muuttua entistä suopeammaksi liberalismille ja sitä myöten talouden rajoitusten purkamiselle.
Samaan aikaan läntisen Euroopan kiihtyvä, teollistumisen aikaansaama talouskasvu kasvatti kysyntää myös sellaisille tuotteille, joiden valmistaminen oli Suomessa mahdollista.
Kysynnän myötä Suomen metsien arvo alkoi nousta.
Vapauksia ja oma raha
Monet talousuudistukset keskittyivät taloudellisen toiminnan vapauttamiseen valtion sääntelystä.
Ensiksi vapautettiin kauppa maaseudulla 1850-luvun lopulla
euraavalla vuosikymmenellä sallittiin osakeyhtiöiden perustaminen, mikä helpotti yritysten rahoittamista.
Venäjän rupla oli epävakaa valuutta, ja Suomen talouden vakautta lisäsi siirtyminen omaan valuuttaan, varsinkin kun sen arvo sidottiin pian ruplan sijasta hopeaan.
Suomen markasta tuli Suomen ainoa käypä maksuväline
helpotti talousasioita, mutta aiheutti myöhemmin mielipahaa venäläisten keskuudessa.
Oman valuutan ohella Suomen talouselämää vilkastutti liikepankkien perustaminen 1860-luvulta alkaen.
Muita keskeisiä talousuudistuksia olivat muuttovapaus sekä elinkeinovapaus, jotka molemmat tulivat voimaan 1870-luvulla.
Uudet tehtaat saivat nyt työväkeä, koska ihmisten oli mahdollista muuttaa työn perässä.
Liikenneyhteyksiä parannetaan
Heikkoja liikenneyhteyksiä ryhdyttiin parantamaan jo ennen 1800-luvun puoliväliä.
Yhtenä ensimmäisistä suurista parannushankkeista päätettiin vuonna 1845 toteuttaa Saimaan kanava, jolla yhdistettiin Suomen suurin sisävesialue suoraan Itämereen. Hanke oli silloisen valtiontalouden näkökulmasta katsottuna valtava
Sen kustannukset ylittivät Suomen vuotuisen budjetin.
Saimaan kanava avattiin liikenteelle vuonna 1856.
Hyvän kokemuksen kannustamana valtio rakennutti monia muitakin kanavia 1800-luvun kuluessa
Kaikki sujuvoittivat rahdin ja puun kuljetusta vesiteitse.
maakuljetuksiin kiinnitettiin huomiota
Ensimmäinen rautatieyhteys avattiin vuonna 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välille, minkä jälkeen rataa jatkettiin aluksi Viipuriin ja Pietariin sekä myöhemmin Tampereelle ja Turkuun. Rautatieyhteyden myötä 1900-luvun alussa oli mahdollista matkustaa yhden vuorokauden aikana esimerkiksi Helsingistä Ouluun tai vaikkapa Laatokan rannalle Sortavalaan.
Metsäteollisuus syntyy ja monipuolistuu
Metsäteollisuuden käynnistyminen kytkeytyy sahoihin.
Sahoja ei merkantilismin hengessä saanut perustaa, koska pelättiin puutavaran loppumista.
Vuodesta 1857 alkaen rajoituksista kuitenkin luovuttiin.
Tuolloin vapautettiin höyrysahojen perustaminen, mikä mahdollisti sahat muuallekin kuin koskien äärelle.
Suurteollisuutta sahateollisuudesta tuli 1860-luvulla, kun vuoden 1861 asetus poisti loputkin sen harjoittamista koskevat rajoitukset.
Sen jälkeen sahoja perustettiin erityisesti suurten vesistöjen laskujokien suulle, kuten Poriin, Kotkaan ja Pohjois-Suomen suurten jokien varrelle.
Joet tarjosivat tehokkaan ja edullisen keinon kuljettaa puuta uittamalla erämaista sahoille. Vastaavasti valmis sahatavara oli helppo kuljettaa meriteitse ulkomaille.
Suomen ensimmäinen höyrysaha, Kestilän saha, perustettiin Iijoen suulle vuonna 1860.
Paperiteollisuus sai alkunsa puuhiomoista, joita perustettiin 1860- ja 1870-luvuilla Tampereelle, Nokialle ja Kymenlaaksoon.
Siinä missä sahateollisuus myi tuotteitaan Länsi-Eurooppaan, paperiteollisuudelle oli hyötyä Venäjän laajoista markkinoista.
Myös muut elinkeinot kehittyvät
Vaikka Suomi ”nousi puujaloin”, muutakin teollisuutta sekä monia pieniä palveluelinkeinojen yrityksiä syntyi samaan aikaan.
Metalli- ja konepajateollisuus kehittyi tarpeesta valmistaa muun muassa maataloustyövälineitä, kun taas teollisuustaajamiin ja -kaupunkeihin kehittyi myös leipomoita ja panimoita, jotka huolehtivat paikallisen teollisuustyöväestön tarpeista.
Suomen teollistumiselle leimallista oli ulkomaalaisten yrittäjien, rahoituksen ja vaikutteiden suuri merkitys.
Aluksi suomalaisilla ei ollut riittävää osaamista, pääomia ja yritteliäisyyttä teollisuusyritysten perustamiseksi.
Oppia saatiin ulkomailta.
Joko Suomeen muutti yrittäjiä tai suomalaiset lähtivät opintomatkalle Länsi- tai Keski-Eurooppaan.
Maatalous oli melko tehotonta ja katovuodet olivat tuon tuosta suomalaisten riesana. Ravinnosta oli jatkuva pula. Leivänjauhoihin sekoitettiin usein pettua eli männyn kuorikerroksesta jauhettua jauhoa, vaikka se ei ihmisen ruuansulatukselle sopinutkaan.
Vuosikymmenittäin toistuvat katovuodet pahensivat tilanteen joskus nälänhädäksi. Viljaa ostettiin vuosittain ulkomailta, mutta Suomen huonojen kulkuyhteyksien takia sitä ei aina saatu toimitettua pahiten hädänalaisille syrjäseuduille.