Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Ulkopolitiikan nuoruusvuodet HI3 KPL11, Liittoyrityksiä ja pettymyksiä,…
Ulkopolitiikan nuoruusvuodet
HI3 KPL11
Liittoyrityksiä ja pettymyksiä
1920-luvun Euroopassa uskottiin rauhan säilymiseen ja siihen, että Kansainliitto sovittelisi mahdolliset valtioden väliset erimielisyydet
Juuri itsenäistyneen Suomen ulkopolitiikan päälinjaksi muodostui toisaalta puolueettomuus ja toisaalta turvan hankkiminen Neuvostoliittoa vastaan
Suomen ulkopoltiikkaan ei itsenäistymisen jälkeen panostettu tarpeeksi, sillä polittiikkojen huomio keskittyi hankalaan sisäpolittiikkaan
Hallitukset vaihtuivat usein eikä selkeää ja yhtenäistä ulkopolitiikan linjaa saatu aikaiseksi
Vuoteen 1920 mennessä punaisten voitto Venäjällä oli käynyt selväksi ja Suomen oli vakiinnutettava suhteensa Leninin johtamaan Neuvosto-Venäjään
Maat sopivat rajakiistansa Tarton rauhassa vuonna 1920
Silti suhteet Neuvostoliittoon säilyivät avoimen epäluuloisina, jopa vihamielisinä koko 1920- ja -30-lukujen ajan
Suomi ja muut Venäjästä irtautuneet reunavaltiot suunnittelivat poliittista ja sotilaallista yhteistyötä 1920-luvun alussa
Suomi kuitenkin luopui reunavaltiopolitiikastaan 1920-luvun kuluessa, koska politiikot eivät lopulta uskoneet, että reunavaltioilta olisi saatu merkittävää apua sodan mahdollisesti syttyessä
Lisäksi pelättiin, että suomalaiset voisivat joutua sekaantumaan liittolaisen mukana Keski-Euroopassa syttyviin sotiin tai kriiseihin
Kun liittoyritykset reunavaltioiden kanssa epäonnistuivat, vaihtoehdoksi jäi liittoutumattomuus
Suomi turvautui Kansainliittoon, johon se liittyi vuonna 1920
Suomi luotti liiton kollektiiviseen turvajärjestelmään ja lupauksen sitä, että se turvaa jäsenvaltioidensa itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden
Suhteet Ruotsiin 1920-luvun alussa olivat viileät Ahvenanmaan kiistan ja Suomessa jälleen kiihtyneen kielitaistelun vuoksi
1920-luvun loppupuolella Suomen ja Ruotsin suhteet kuitenkin lämpenivät
Kansainliitto menetti 1930-luvun alkupuolella uskottavuuttaan, kun se ei kyennyt estämään Japanin tunkeutumista Kiinaan
Suomikin alkoi suhtautua enemmän pohjoismaihin
Sodan uhka kasvaa Euroopassa
Euroopassa poliittinen tilanne muuttui, kun Adolf Hitlerin johtamat kansallissosialistit nousivat Saksan johtoon vuonna 1933
Samana vuonna Saksa erosi Kansainliitosta ja maassa alkoi nopea varustautuminen
Euroopan epävakaa tilanne huolestutti Neuvostoliittoa
Se solmi Suomen ja muiden länsinaapuriensa kanssa hyökkäämättömyyssopimuksia jo 1930-luvun alussa
Neuvostoliitto liittyi kansainliittoon 1934
Neuvostoliitossa ei uskottu Suomen puoluettomuuteen, sillä heidän välit olivat pitkään olleet epäluuloiset
Munchenin kokouksen jälkeen Neuvostoliitto tarjosi Suomelle uudelleen sopimusta olla Neuvostoliiton puolella Saksaa vastaan, mutta suomi torjui tämänkin ehdotuksen
Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa epäonnistuvat
Syyskuun 1. päivänä 1939 alkoi toinen maailmansota Saksan hyökkäyksellä puolaan
Neuvostoliitto alkoi Samanaikaisesti toteuttaa etupiirijakoa
Se kutsui Baltian maat neuvotteluihin ja vaati niiltä tukikohtia
Moskovan neuvoteluissa Neuvostoliitto vaati Suomelta osan Karjalankannaksesta, Hangon tukikohdaksi ja Suomenlahden saaria
Korvaukseksi Suomi olisi saanut itselleen alueita Itä-Karjalasta
Osa Suomen johtajista kannatti myöntymistä vaatimuksiin
Mannerheim ei uskonut heikosti varustautuneen Suomen mahdollisuuksiin puolustautua
Suomen taipumattomuutta voidaan selittää useilla syillä
Tiukan linjan kannattajat uskoivat, että yksikin myönnytys johtaisi pian uusiin vaatimuksiin
Suomessa ei luotettu Neuvostoliittoon
Syynä kokemukset venäläistämiskaudelta
Suomalaiset uskoivat Neuvostoliiton esittävän uhkavaatimuksen ennen sotatoimiin ryhtymistä
Tällöin voitaisiin vaatimuksiin myöntyä ja välttää tilanteen kärjistymisen sodaksi