Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Menneisyyden raskas taakka HI2 KPL8, Natsi-Saksan tuhoamisleirit,…
Menneisyyden raskas taakka
HI2 KPL8
Natsi-Saksan tuhoamisleirit
Juutalaisten kansanmurhasta on käytetty nimitystä holokausti
Kansanmurhan toteuttaminen edellytti järjestäytynyttä organisaatiota
Holokaustin suunnitelmat ja toimintatavat muuttuivat natsien vallassaolon aikana
Natsien valtaannousun jälkeen perustettuihin keskitysleireihin koottiin natsien poliittisia vastustajia sekä ei toivottuihin-vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä
Vuoden 1941 aikana natsit tekivät päätöksensä juutalaisten täydellisestä hävittämisestä Euroopasta
Leirejä rakennettiin, koska ampuminen ja teloittaminen alueita valloittamalla oli hidasta ja jäi liian paljon silminnäkijöitä
Leirien sijainti tarkkaan harkittu: rakennettiin syrjäisiin paikkoihin lähelle rautatielinjoja, jotta juutalaisten kuljettaminen olisi tehokasta
Monia vankeja käytettiin myös orjatyövoimana
Päätarkotus surmata ja tuhkata ihmiset mahdollisimman tehokkaasti
Natsit myös takavarikoivat juutalaisten omaisuuden
Ottivat haltuunsa juutalaisten kiinteistöt, yritykset, pankkitalletukset, taide-esineet ja muun irtaimmiston
Toisen maailmansodan aikana valvomilla alueilla surmattiin kaikkiaan 6 miljoonaa juutalaista
Natsit surmasivat myös muihin vähemmistöihin kuuluvia
Esimerkiksi romaneja, kehitysvammaisia, homoseksuaaleja ja muita ''alempirotuisina'' pitämiään, kuten slaaveja
Juutalaisten lisäksi surmattin lähes kuusi miljoonaa ihmistä
Saksan antisemitismi ei ollut uutta Euroopassa, mutta Hitlerin saksassa sai ennennäkemättömät suhteet
Muut Euroopan valtiot olivat haluttomia puuttumaan asiaan ennen sotaa
Tämä vaikeutti esimerkiksi juutalaisten maastamuuttoa
Sodan aikana monet länsimaiset järjestöt pyysivät, että keskitysleireille veiviä rautateitä ja tuhoamisleirejä pommitettaisiin
Länsiliittoutuneet eivät näitä toivomuksia juurikaan kuunnelleet
Tilinteko menneisyyden kanssa
Kansanmurhan käsittely oli sodan jälkeen vaikeaa saksassa ja siitä pääosin vaiettiin
Kommunistisessa Itä-Saksassa vainoista ei puhuttu juuri mitään vaan korostettiin natseja vastaan taistellen työläisten ja kommunistien uhrauksia
Länsi-Saksassa vainot selitettiin pienen natsieliitin aikaansaannokseksi, johon syypääksi ei pidetty koko kansaa
Mitään julkisia muistomerkkejä ei Saksassa vainojen uhreille rakennettu
1970 ensimmäinen symbolinen anteeksipyyntö
Kansanmurhaa alettiin käsitellä kunnolla vasta 1980-luvulla
Sitä alettiin käsitellä elokuvateollisuudessa
Sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea hävetti toisaalta kansanmurha ja toisaalta se, että siitä oltiin vaiettu
Kylmän sodan päätyttyä ja Saksojen yhdistyttyä (1990) kansanmurhaa alettiin käsitellä entistä lajemmin
Kyseenalaistettiin ajatus, että holokausti olisi ollut pienen natsieliitin toimintaa
Sitä alettiin pitää kollektiivisena ilmiönä, josta vastuu kuului Saksan kansalle
Hitlerin valtakunnan rikoksia ihmisyyttä vastaan aiheuttivat saksalaisissa voimakasta syyllisyyttä ja tekoja haluttiin pyytää anteeksi
Vainojen uhreille pystytettiin muistomerkkejä ja anteeksipyyntöjä. Haluttiin näyttää kantavansa vastuun Natsi-Saksan teoista
Holokaustista vaikeneminen ei ollut vain Saksan ongelma
Muissa maissa aihetta oli myös vältelty pitkään
Neuvostoliitto esitti saksalaiset rikollisina fasisteina, mutta vaikeni omista sotarikoksistaan
Holokaustin hyväksikäyttö politiikassa
Holokausti ei ole vain menneisyyttä, vaan sen käsittely on edelleen osa tämän päivän politiikkaa ja kansainvälisiä suhteita
Se vaikutti sodan sääntöjä koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin joita solmittiin toisen maailmansodan jälkeen
Sitä pidetään esimerkkinä kansanmurhista, joita vastaan tulee taistella myös tulevaisuudessa
Kouluopetuksessa sen käsittelyä on lisätty, koska se muistuttaa ihmisoikeuksien tärkeydestä
Menneisyyden tapahtumilla voidaan myös politikoida
Ne voidaan ottaa avuksi tukemaan tämän päivän poliittisia pyrkimyksiä
Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa holokaustin kiistäminen lailla kielletty