Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Endokriininen järjestelmä, Endeeminen= Paikallisesti jatkuvasti esiintyvä,…

- - - - Sattumalöydös kuvantamistutkimuksissa. 10% kallonsisäisistä tuumoreista.
      - Mikroadenooma/makroadenooma koon mukaan jaoteltuna.
      - Funktionaalinen erittää hormoneja--->hyperpituitarismi
        
        Prolaktiinisoluadenooma
        
        Koko vaihtelee. Oirekuva aiheutuu hyperprolaktinemiasta: amenorrhea, galatorrhea, libidon heikkeneminen ja infertiliteetti.
        
        Dystrofinen kalkkeutuminen ominaispiirre: psammoomakappaleet, amyloidikertymät.
        
        Kasvuhormonisolu- eli somatotrooppinen adenooma
        
        Jatkuva kasvuhormoni eli GH-eritys aktivoi maksan IGF-1 tuotantoa, josta kliiniset oireet ja löydökset johtuvat.
        
        Gigantismi, akromegalia, luun tiheyden kasvu(hyperostoosi), sukupuolitoimintojen häiriöt, diabetes mellitus (kasvuhormonin aikaansaama perifeerinen insuliiniresistenssi), hypertensio, artriitti ja sydämen vajaatoiminta.
        
        Kortikotropiiniadenooma
        
        Oirekuva aiheutuu hyperkortisolismista--> Cushingin tauti
        
        Naisilla yleisempää kuin miehillä.
        
        Oireet: vartallolihavuus, kuukasvoisuus, ihostriat, lihasheikkous, DM, hypertensio, kuukautishäiriöt, akne ja osteoporoosi.
        
        Muut adenoomat
        
        Tyreotropiiniadenooma
        
        Hypertyreoosi
        
        Gonadotropiiniadenooma
        
        Heikko FSH- ja LH-eritys-->kompressio- oireet. Ei oireita kohde-elinten osalta.
        
        Nollasoluadenooma
        
        Monihormoniadenooma
      - Hiljainen tai hormoninegatiivinen-->hypopituitarismi
      - Paikalliset kompressio-oireet: näköhermovauriot, kallonsisäisen paineennousu, verenvuodot.
      - G-proteiinimutaatiot-->pysyvästi aktiivinen solunsisäinen kasvusignalointi-->adenooman muodostuminen.
      - Normaali kudos hyvin heterogeeninen. Adenoomassa monotoninen tuumorisolukko.
  - - - Oireena polyuria veden reabsorption heikkenemisen seurauksena.
      - ADH puutostila
      - Etiologia: kirurgia, vamma, tuumori, infektiot, aneurysmat, infektiot (meningiitti, enkefaliitti), aneurysmat, iskeemiset tilat, inflammatoriset tilat.
      - DG:suurentunut seerumin osmolaliteetti, pienentynyt virtsan osmolaliteetti+ pieni plasman AHD-pitoisuus
    - - AHD-liikaerityksen syy useimmiten aivolisäkkeen ulkopuolinen esim. pienisoluisen keuhkokarsinooman erittämä.
      - Kallovamma, hypofyysikirurgia, SAV ja keskushermoston tulehdukset voivat aiheuttaa hypofyysiperäisen liikaerityksen.
      - Oireet hyponatremiasta (veden liiallinen retentio, kouristelu, tajuttomuus ja aivoödeema).
- - - - Primaarinen
        
        Basedowin tauti=diffuusi hyperplasia 85%, autoimmuunisairaus
        
        Toksinen kyhmystruuma, toksinen kilpirauhasadenooma, funktionaalinen kilpirauhassadenooma (Harvinainen)
      - Sekundaarinen
        
        Aivolisäkeadenooma-->epäadekvaatti TSH-eritys. Pituitaarinen resistenssi-->tyreoideahormonien beeta-reseptorivika.
    - - Struuma ovarii eli munasarjateratooma, jossa hormonaalisesti aktiivisia kilpirauhastyyppistä kudosta. Tyroksiinilääkitys (iatrogeeninen syy)
    - - Oireet: hypermetabolia, yliaktiivinen sympaattinen hermosto. Yleisoireet, iho-oireet, neuropsykiatriset oireet, lihasoireet, kardiovaskulaariset oireet, GI-kanavan oireet, verimuutokset, luustomuutokset, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta.
  - - - Atrofinen
        
        Iatrogeeninen syy: radiojodihoito, kirurgia. Perinnölliset syyt: TSH-reseptorimutaatio.
      - Struumainen
        
        Autoimmuunityreoidiitti, endeeminen jodin puutos, amyloidoosi, sarkoidoosi, hemokromatoosi, lääkkeet (tyreostaatit, litium, interferoni).
    - - Aivolisäkkeen toimintahäiriöt.
    - - Hypotalaaminen syy (trauma, tuumori, tulehdukselliset sairaudet).
    - - Henkisen kehityksen häiriö, lyhytkasvuisuus, ulkoneva kieli, napatyrä, karkeat kasvonpiirteet.
  - - - Autovasta-aineita tyreoideaperoksidaasia, tyreoglobuliinia ja TSH-reseptoria kohtaan. T-solut aktivoivat B-solujen ab-tuotantoa ja tuottavat sytokiineja.
      - Lymfosyytit kertyvät kudokseen, myöhemmin elin fibrotisoituu. Näkyvillä itukeskuksia myös. Atrofiset follikkelit (reaktiivinen onkosytäärinen muuntuminen)
      - Yleisempi naisilla. Ikäryhmä 45-65 vuotiaat.
      - Löydöksenä symmetrisesti ja diffuusisti suurentunut aristamaton kilpirauhanen.
      - Follikkeliepiteelisolut häviävät asteittain ja korvautuvat mononukleaarisilla soluilla ja sidekudoksella.
      - Kehittää hypotyreoosin. CD8+-solut tuhoavat tyreosyytteja ja CD4+-solut tuottavat sytokiineja aktivoiden makrofageja.
      - Yhteydessä muihin autoimmuunisairauksiin (keliakia, Chronin tauti..)
    - - Etiologia tuntematon, liittyy mahdollisesti virusinfektioihin. Oireita edeltää ylähengitysinfektio.
      - 30-50 vuotiailla, naisilla yleisempi.
      - CD48+-lymfosyyttien reaktio tyosyytteja vastaan.
      - Rauhanne suurenee uni- tai bilateraalisesti: kivulias, kuumeilu, nielemiskivut, akuutti taudinkuva. Lasko ja CRP suurenevat.
      - Aikaisessa vaiheessa follikkelituhoa ja paikallisia neutrofiilikertymiä, myöhemmin makrofagi-, lymfosyytti- ja plasmasolukertymät.
      - Alkuvaiheessa hypertyreoosi, jonka jälkeen oireeton hypotyreoosi. Paranee itsestään, kun virusinfektio rauhoittuu.
    - - Yleisin hypertyreoidismin aiheuttaja
      - Oiretriadi: hypertyreoosioireisto, eksoftalmus ja pretibiaalinen myxödeema.
      - 20-40 vuotiailla naisilla yleisempi.
      - Stimuloivat tai inhiboivat autovasta-aineet. Tsab, TGI, TBII.
      - Kilpirauhanen suurenee diffuusisti ja symmetrisesti. Seerumin T4 ja T3-tasot ovat suurentuneet, TSH pienentynyt. Paranee yleensä itsestään muutaman vuoden kuluessa.
      - Retro-orbitaalinen sidekudos ja silmänliikuttajalihakset suurenevat.
      - Histologisesti: korkeat follikkeliepiteelisolut, lymfosyytti-infiltraatio ja itukeskukset, follikkeliluumeniin työntyvät papillat.
  - - - Follikulaarinen adenooma
        
        Yksittäinen kapselin ympäröimä kyhmy, jolla on yhdenmukainen follikulaarinen rakenne, mitooseja vähän.
        
        Eroaa selvästi ympäröivästä kudoksesta.
        
        Hyvin solupitoinen (struumakyhmyssä on paljon kolloidia), verenvuotoa, kystisiä muutoksia ja fibroosia voi esiintyä.
        
        Useimmat ovat non-funktionaalisia. Toiminnalliset eli toksiset adenoomat aiheuttavat hypertyreoosia.
        
        Eivät johda karsinooman muodostumiseen.
        
        Taustalla TSH-reseptorimutaatio tai G-proteiinin mutaatio
        
        Histologisesti vaikea erottaa follikulaarisesta karsinoomasta-->kilpirauhaslohkon poisto. Tutkitaan mahdollinen invaasio+ verisuoni-invaasio.
      - Yleisempiä!! 10 x
    - - Papillaarinen karsinooma
        
        85% kilpirauhassyövistä
        
        Mutaatioita: RET-proto-onkogeenissä (tyrosiinikinaasireseptori) ja BRAF- ja RAS-onkogeeneissä.
        
        20-40 vuotiailla.
        
        Papillaarinen kasvutapa, kuutiotyyppinen epiteeli.
        
        Kromatiini hienojakoista ja marginalisoitunut tuman laidoille--> tyhjät hypokromaattiset tumat.
        
        Tumien uurteisuus ja pseudoinkluusiot eli tumakelmun poimuilut. Psammoomakappaleet.
        
        Metastaatit kaulan alueen imusolmukkeisiin ja keuhkoihin.
        
        Oireina käheys, nielemisvaikeudet, yskä, hengenahdistus.
        
        Hyväennusteinen.
      - Follikulaarinen karsinooma
        
        40-60 vuotiaat.
        
        RAS-mutaatiot yleisiä.
        
        Muistuttaa osin normaalia kilpirauhaskudosta, epäjärjestäytyneempi ja tuma-atypiaa ja mitooseja, ei hypokromaatisia tumia.
        
        Kasvaa usein verisuoniin, metastaasit keuhkoihin, maksaan ja luustoon. Lymfaattinen leviäminen harvinaista.
        
        Fibroosia ja kalkkeutumista saattaa esiintyä.
        
        Koostuu pienistä follikulaarisista rakenteista, myös solujuosteita ilman follikkeleita.
        
        10.vuotisennuste 50-90%
      - Medullaarinen karsinooma
        
        Neuroendokriininen tuumori: lähtöisin kilpirauhasen parafollikulaarisista eli C-soluista-->tuottaa kalsitoniinia.
        
        Sporadinen muoto 80%, loput liittyvät MEN 2A ja 2B
        
        RET-proto.onkogeenin mutaatiot yleisiä
        
        Sporadinen muoto 40-50 vuotiailla ja MEN assosioituu nuorilla.
        
        Tyypillinen piirre amyloidikertymät tuumorikudoksessa, tuumorisolut sukkulamaisia, polygonaalisia, kasvutapa trabekulaarinen/pesäkemäinen.
        
        Metastasoi imuteitse.
        
        Oireet kompressiosta, lisäksi paraneoplastinen mahdollinen esim ripulointi. Hoitovastetta voidaan seurata mittaamalla seerumin kalsitoniinipitoisuutta
        
        Metastasoidessa ennuste huonompi kuin papillaarisessa ja follikulaarisessa karsinoomassa.
      - Anaplastinen karsinooma
        
        Harvinainen, erittäinen aggressiivinen. Muistuttaa sarkoomaa.
        
        Sarkomatoidi kasvutapa eli muistuttaa sukkulamaista sarkoomasolukkoa.
        
        differentoitumaton krsinoomamuoto.
        
        Kuolleisuus lähes 1100%
        
        50-80 vuotiailla.
        
        Metastasoi veriteitse eri puolille kehoa.
        
        Histologisesti esiintyy juosteista vahvasti atyyppistä solukkoa (ei papillaarista tai follikulaarisia rakenteita)
- - - - Adenooma 80-85%, solitaari leesio.
      - Primaarinen hyperplasia eli suurentuneet lisäkilpirauhaset.
      - Lisäkilpirauhaskarsinooma, erittäin harvinainen.
      - Yleisempää naisilla
    - - Fysiologinen reaktio hypokalsemiaan mm. malabsorptio, dialyysi tai munausiinsuffisienssi (hyperfosfatemian aiheuttama hypokalsemia).
    - - Fysiologisesta PTH-tuotannosta riippumaton hyperkalsemia: rintasyöpä, keuhkosyöpä, myelooma, leukemia ja lymfooma.
- - - - Lisääntynyt gastriinin eritys, zollinger-ellisonin oireyhtymä, mahahaavat.
    - - Ihon eryteema, painonlasku, anemia, ripuli ja tromboemboliat.
    - - Yleisin, mutta erittäin harvinainen.
      - Hypoglykemian aiheuttamat oireet, yleensä beningejä.
      - Solitaareja alle 2 cm tuumoreita. Kapseloituneita ja solukalvoltaan säännöllisiä.
      - Kaikkialla haiman alueella.
    - - Sappikivet, rasvaripuli, hapoton mahalaukku, heikentynyt glukoositoleranssi.
  - - - Beeta-solutuho, joka johtaa täydelliseen insuliinin puutokseen. Autoimmuunimekanismillä syntyvä!
      - Varhaisnuoruudessa kehittyvä, voi kehittyä myös iäkkäälle henkilölle.
      - Konkordanssi kaksosilla 50%
      - T-solureaktio beeta-solujen antigeeneja kohtaan: CD4+ solut aktivoivat makrofageja ja CD8+ solut tuhoavat beeta soluja.
      - Autoantigeeneja: glutamaattidekarboksylaasi ja insuliini.
      - Geneettiset tekijät: insuliinigeenin polymorfismi, ympäristötekijät: virusinfektiot ja niiden laukaisema kudostuho ja beeta-soluantigeenin paljastuminen tai virusantigeenien aktivoima autovasta-aineiden tuotanto saarekesoluja kohtaan.
    - - Aikuisväestö, mutta myös lapsilla. Geneettiset tekijät merkittäviä ja elintavat!
      - Multifaktoriaalinen patogeneesi
        
        Beeta-solujen toimintahäiriö
        
        Diabetogeenisten geenien polymorfismi (TCF7L2), beeta-soljen määrä vähenee.
        
        Perifeerinen insuliiniresistenssi
        
        Glukoosin vähentynyt sisäänotto perifeerisissä lihaksissa ja rasvakudoksessa sekä insuliinin kykenemättömyys estää maksan glukoosin eritystä. Insuliinisensitiivisen lipaasin inhibition estyminen rasvakudoksessa, josta seuraa resistenssi kyyhdyttävien vapaiden rasvahappojen lisäääntyminen verenkierrossa.
        
        Viskeraalinen rasva!
        
        Inflammaatio
        
        Heikentynyt adipokiinituotanto
        
        Rasvakudoksesta erittyvät vapaat rasvahapot
    - - Mkasan tumatekijämutaatio, glukokinaasimutaatio, maksan tumatekijämutaatio, insuliinigeenin promoottoritekijä, maksan tumatekijämutaatio, neurogeeniinen erilaistumistekijämutaatio
      - MODY, yleensä alle 25 vuoden iässä.
    - - Proinsuliinin konversiohäiriöt, insuliinigeenin mutaatiot, insuliinireseptorin mutaatiot
    - - Pankreatiitti, haimakirurgia, neoplasia, hemokromatoosi
    - - akromegalia, cushingin syndrooma, glukagonooma, feokromosytooma, hypertyreoosi, somatostatinooma
    - - glukokortikoidit, tyreoideahormonit, tiatsidit, fenytoiini
    - - kongenitaalinen rubella, sytomegalovirus ja coxsackie B-virus
    - - Down, kleinefelter, turner
    - - Makrovaskulaaritauti: sydän- ja aivoinfarkti, alaraajojen gangreenat
      - Mikrovaskulaaritauti: retinopatia, nefropatia ja neuropatia.
      - kudosproteiinien glykosylaatio, proteiinikinaasi C-aktivaatio ja häiriintynyt antioksidaatiomekanismi.
      - Aiheuttaa virchowin triadin mukaisesti endoteelidysfunktion.
- - - - Primaarinen hyperaldosteronismi
        
        Aldosteronin liikaeritys, Na-retenstio, K-eritys johtaen hypertensioon ja hypokalemiaan.
        
        Kuorikerroksen aldosteronia tuottava adenooma=connin syndrooma
        
        Adrenokortikaalinen hyperplasia, idiopaattinen aldosteronismi, yleisempi!
      - Hyperkortisolismi, cushingin syndrooma
        
        Steroidilääkitys kliinisesti hyperkortisolismin merkittävin syy-->kuorikerroksen atrofia
        
        Pituitaarinen adenooma: cushingin tauti, ACTH koholla, 70-80%
        
        lisämunuaisen neoplasia: adenooma, karsinooma tai kortikaalinen hyperplasia
        
        Ektooppinen ACTH-eritys: keuhkojen pienisoluinen karsinooma ja karsinoidituumori
      - Sekundaarinen hyperaldosteronismi, aldosteronin eritys johtuu RAA-systeemin aktivaatiosta.
        
        Vähäntynyt munuaisperfuusio (munuaisvaltimon stenoosi) ja hypovolemia (sydämen vajaatoiminta, kirroosi, nefroottinen syndrooma).
    - - solut muistuttavat zona fasciculatan soluja. Tarkkarajainen. Makroskooppisesti keltainen-->tuumorisoluissa rasvavakuolisaatiota. Lievä atypia, ei mitooseja tai nekrooseja.
    - - Solut selvästi atyyppisiä, mitooseja, nekrooseja, kystia, invaasio laskimoihin, metastaasit keuhkoihin, huonoennusteinen.
    - - androgeeneja tuottavat cortexin karsinoomat, adenoomat, synnynnäinen lisämunuaishyperplasia.
    - - Krooninen kuorikerroksen vajaatoiminta eli Addisonin tauti
        
        oireet ilmaantuvat, kun 90% korteksin toiminnasta on hävinnyt.
        
        oireina: etenevä heikkous, väsymys, pahoinvointim ripuli ja laihtuminen, hyperkalemia, hyponatremia, hypovolemia ja hypoglykemia.
        
        Etiologia: eutoimmuunitilat!!, infektiot, amyloidoosi, sarkoidoosi, hemokromatoosi ja metastaattinen karsinooma.
      - Akuutti kuorikerroksen vajaatoiminta
        
        äkillinen stressitila, pitkäaikaisen steroidilääkityksen lopettaminen, masiivi lisämunuaisen verenvuoto
  - - - Harvinainen tuumori, joka tuottaa katekoliamiineja (adrenaliini ja noradrenaliini).
      - Liittyy perinnöllisiin syndroomiin: MEN2A JA MEN2B..
      - ekstra-adrenaliiniset tuumorit, malignisti käyttäytyviä osa voi olla lapsuusiässä, bilateraalinen.
      - Koko vaihetelee, hyvin suonitettu ja lobulaarinen, suuret tuumorit hemorragisia, nekroottisia tai kystisia.
      - Maligniteettiasteen arviointi kudosnäytteen perusteella erittääin vaikeaa.
      - Histologisesti pienikokoisia hyperkromaattisia soluja, jotka muodostavat keräsmäisiä rakenteita.
    - - missä tahansa sympaattiset tai parasympaattisen järjestelmän gangliossa.
      - virtsarakon tai GI-kanavan omissa elinten sisäisisä ganglioissa. Kooltaan 1-6 cm.
      - Sympaattiset paraganglioomat tuottavat katekoliamiineja, parasympaattiset hormonaalisesti inaktiiveja.