Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Virtsatiet ja urologia - Coggle Diagram

- - - - Penissyöpä: terska/esinakha, ennuste vaihtelee.
      - Ikääntyvien miesten sairaus, keski-ikä 60 vuotta.
      - Altistavat tekijät: esinahan ahtaus, HPV-infektio, peniksen valkojäkälä ja tupakkatuotteet.
      - Invasiivista karsinoomaa edeltää penile intraepithelial neoplasia PeIN
      - Alatyypit: HPV variantti ja ei-HPV variantti(aggressiivisempi). Myös näiden alatyypit.
      - Soluvälisillat, keratinisaatio.
- - - - Kiveksen migraation epäonnistuminen vatsaontelosta kivespussiin. Tuntematon syy. Altistaa infertiliteetille ja itusolukasvaimille. Prevalenssi 1%
  - - - Varicocele: laajentuneita ja sykkyrällä olevia laskimoplexuksia kiveksen taka-yläpinnalla. Mahdollinen fertiliteetin alenema.
  - - - Ei-seminoomat
        
        Embryonaalinen karsinooma
        
        Koostuu primitiivisistä ja erilaistumattomista itusoluista
        
        Nuorten 20-30 vuotiaiden miesten tauti
        
        Yleensä yhtenä komponenttina sekatyyppisessä itusolukasvaimessa (mixed germ cell tumor)
        
        Epätarkkarajainen, hemorraginen ja nekroottinen kasvain
        
        Agressiivinen tauti, joka metastasoi herkästi. Ennuste hyvä, koska solut hyvin nopeasti jakautuvia.
        
        Histologia: vaihteleva tubulaarinen, papillaarinen, glandulaarinen tai solidi kasvutapa. Tuumorisolut isoja ja omaavat basofiilisen sytoplasman ja suuret tumajyväset. Runsaasti mitooseja ja yleensä nekroosialueita.
        
        Yolk sac tumor eli ruskuaispussikasvain
        
        Totipotentit itusolut erilaistuvat ruskuaispussin solujen suuntaan.
        
        Bimodaalinen (pre- ja postpubertaalinen) esiintymishuippu.
        
        Postpubertaalinen yleisempi ja aggressiivisempi ja prepubertaalinen harvinaisempi ja hyväennusteisempi.
        
        Alle 3-vuotiaiden yleisin itusolukasvain!
        
        Ruskuaispussin solujen tapaan erittää alfafetoproteiinia AFP (diagnostiikka!)
        
        Makroskooppisesti vaalea musinoottinen ja infiltratiivinen massa.
        
        Histologisesti: primitiiviset glomerulukset-schiller duvalin kappaleet, kuutio- tai lieriöepiteelisolukkoa. Kasvutapa vaihtelee: endodermal sinus-like, retikulaarinen, mikrokystinen, solidi ja papillaarinen.
        
        Korionkarsinooma
        
        Totipotentit itusolut erilaistuvat ekstraembryooniseen(sikiön ulkopuolisten rakenteiden) suuntaan. Tässä tapauksessa istukan.
        
        20-30 vuotiaiden tauti.
        
        Aggressiivisin kivessyöpä ja metastasoi aikaisin yleensä keuhko- ja aivometastaasein.
        
        Ei ole karsinooma(ei epiteelistä peräisin) vaan itusolukasvain.
        
        Kuten istukka, tuottaa hCG:ta
        
        Tumma, hemorraginen ja nekroottinen kasvain.
        
        Histologisesti: sytotrofoblastit (kirkas sytoplasma, selkeät solurajat, yksi tumajyvänen), synsytiotrofoblastit (isoja soluja, joissa eosinofiilinen vakuolioitu sytoplasma) ja hemorragiaa ja nekroosia.
        
        Teratooma, hirviökasvain
        
        Totipotentit itusolut erilaistuvat embryooniseen (sikiön) suuntaan. Muodostavat somaattisia kudoksia 1-3:sta eri alkiokerroksesta.
        
        ektodermi(iho, keskushermosto), mesodermi(rusto, luu) ja endodermi(suolisto, hengitystiet, endokriiniset elimet)
        
        Prepubertaaliset teratoomat eivät sisällä GCNIS-komponenttia ja ovat beningejä.
        
        Postpubertaaliset teratoomat ovat maligneja histologiasta riippumatta.
        
        Teratooman kudoksiin voi kehittyä sekundaarinen syöpä, esim levyepiteelikarsinooma.
      - Seminoomat, yleisempi
        
        40-50 vuotiailla.
        
        Yleisin puhtaana muotona esiintyvä itusolukasvain. Hidaskasvuinen ja metastasoi harvoin.
        
        Pehmeä tarkkarajainen ja homogeeninen kasvain.
        
        Voi erittää hCG:tä
        
        Histologia: polygonaalisia, monotonisia kasvainsoluja. Solukalvot erottuvat ja sytoplasma on kirkasta. Pesäkemäinen ja mattomainen kasvutapa. Ohut fibrovaskulaarinen verkosto stromaalisesti, jossa lymfosyyttejä.
      - Saavat alkunsa siementiehyiden totipotenteista itusoluista.
      - Altistavat tekijät: laskeutumaton kives, ympäristötekijät, sukuhistoria, aikaisempi kivessyöpä.
      - Yleistä, että itusolukasvaimet sisältävät useampaa histologista alatyyppiä. Tällöin kasvaimen nimenä on mixed type germ cell tumor.
      - Valtaosa kehittyy in situ-tasoisesta itusoluneoplasiasta (germ cell neoplasia in situ, GCNIS)
    - - Esim. DLBCL
- - - - Yleisimmän kasvutavan pisteet+ 2. yleisimmän kasvutavan pisteet.
- - - - Imeväisiällä ja varhaislapsuudessa ilmaantuva kasvain
      - Munuaisen lisäksi voi esiintyä muuallakin.
      - Syndroomat ja kongenitaaliset virtsateiden kehityshäiriöt altistavat.
      - Kliinisesti manifestoituu palpoituvana abdominaalisena massana. Yleensä suurikokoisia, yksittäisiä ja tarkkarajaisia kasvaimia.
      - Mikroskooppisesti mimikoi sikiöaikaisia kudoksia, joita ovat: erilaistumaton blasteemisolukko, mesenkymaakinen kudos ja epiteliaalinen solukko.
      - Hyväennusteinen, anaplastinen komponentti huonontaa ennustetta.
  - - - 7-10% epiteliaalisista munuaiskasvaimista.
      - Benigni
      - Yleensä sattumalöydöksiä.
      - Makroskooppisesti tarkkarajainen, ruskea ja homogeeninen.
      - Mikroskooppisesti pesäkemäisesti, alveolaarisesti tai tubulaarisesti kasvavia pyöreitä tai polygonaalisia soluja, joissa on syvän eosinofiilinen sytoplasma.
      - erotusdg: kromofobinen munuaiskarsinooma.
    - - Kirkassoluinen
        
        Yleisin!
        
        Sijaitsee yleensä munuaisen kuorikerroksessa
        
        Solidi, kellertävä ja tarkkarajainen. Joskus esiintyy verenvuotoa, nekroosia ja kystisyyttä.
        
        Histologia: useimmiten solidi ja alveolaarinen kasvutapa, mutta trabekulaarista ja asinaarista kasvutapaa tavataan myös. Tuumorisolujen sytoplasma sisältää usein runsaasti glykogeeniä, mikä näytteen valmistuksessa häviää ja jättää jälkeensä tyhjän tilan.
        
        Leviää hematogeenisesti munuaislaskimon kautta. Keuhkot, maksa, luu ja pehmytkudokset ovat yleisimpiä metastasointipaikkoja.
      - Papillaarinen
      - Kromofobinen
      - Maligneja adenokarsinoomia, jotka peräisin munuaisten tiehytepiteelistä.
      - 50-70-vuotiailla. n.550 tapausta vuosittain.
      - Klassisesti oireilee kliinisesti hematurialla, kuumeilulla ja kylkikivulla. joskus palpoitava massa. Useimmiten kuitenkin löytyvät sattumalta.
      - Riskitekijöinä tupakointi, ylipaino, verenpainetauti ja dialyysihoito,
- - - - Litteät muutokset,20%
        
        Aggressiivisempia, TP53-mutaatio
      - Papillaariset muutokset, 80%
        
        Geneettisesti stabiili, FGFR3-heenin muutokset.
      - Mutaatioprofiilit näissä reiteissä eroavat toisistaan.
      - Pinnallisiin esiastemuutoksiin liittyy n. 70% uusimisriski, jonka takia niihn kohdistuu pitkä seurantatarve.
    - - 80-90% rakon syövistä. Voi esiintyä kaikkialla virtsateissä.
      - Iäkkäämpien miesten tauti. Kliinisesti usein oireeton. Löydetään usein hematurian selvittelyissä.
      - Kehittyy joko litteiden tai papillaaristen easiastemuutosten kautta.
      - Esiastemuutoksiin kertyy mutaatioita, kunnes solut saavat kyvyn invasoida tyvikalvon läpi lamina propriaan.
      - Riskitekijät: tupakointi, karsinogeenialtisteet, Lynchin syndrooma, skistosomiaasi sekä aikaisempi syklofosfamidi- tai sädehoito.
      - Histologisesti: tumat kasvavat lamina propriaan, desmoplastinen stroomareaktio, tumien pleomorfia, dyskohesiivinen kasvutapa.
      - Useita histologisia alatyyppejä esim. kirkassoluinen, plasmasytoidi, mikropapillaarinen, sarkomatoidi.
      - Hoidon ja potilaan ennusteen kannalta on kriittistä, kuinka syvälle kasvainsolukko invasoi--> mikäli todetaan invaasio detrusor-lihaskerrokseen, hoitona on kystektomia.
    - - Tarkoituksena löytää kliinisesti merkitykselliset korkea-asteiset uroteelileesiot.-->tarkastellaan virtsaan hilseilleiden epiteelisolujen morfologiaa valomikroskoopilla.
      - Hilseilleet solut voivat olla peräisin mistä kohti tahansa virtsateitä.
      - Sytologiset löydökset raportoidaan Pariisin luokituksen mukaisesti.
  - - - Inflammatorinen leesio, joka makroskooppisesti manifestoituu limakalvon keltaruskeina plakkeina ja nodulaarisina paksunemina.
      - Kyseessä on defekti fagolysosomaalisessa reaktiossa, minkä seurauksena makrofagit eivät kykene hajottamaan bakteerijätteitä ja kertyvät limakalvon alle.
      - Joissain soluista voidaan nähdä intrasutoplasmisia Michaelis Gutmannin kappaleita.
    - - Rakon seinämässä tavataan joskus uroteelin invaginaatiota(von Brunnin keräsiä), joihin voi muodostua kystisiä litistyneen uroteelin verhoamia tiloja.
      - Näihin saattaa kehittyä myös lieriösolumetaplasiaa tai intestinaalista metaplasiaa.
      - Erityisesti naisilla trigonumin alueella tavataan levyepiteelimetaplasiaa.