Tutkiminen: Tähystystutkimukset ja koepalat suolesta. Laboratoriotutkimuksia voidaan tehdä kokoverestä (esim. B-La eli lasko ja B-PVK eli perusverenkuva) tai verestä erotellusta seerumista (esim. S-AFOS, A-ALAT, S-Krea), virtsanäytteestä (esim. U-pH, U-Prot) tai ulostenäytteestä (esim. viljelyt, veri, kalprotektiini).
Lääkehoito: 5-ASA:lla eli mesalatsiinilla on tulehdusta hillitsevä vaikutus, Sairauden aktivoitumisvaiheessa aloitetaan usein kortisonilääkitys. Se rauhoittaa tulehdusta ja helpottaa oireita yleensä nopeasti, mutta sillä on myös vastustuskykyä heikentävä vaikutus. mmunosuppressiivinen lääkitys on aiheellinen silloin, kun sairautta ei saada rauhoittumaan 5-ASA- ja kortisonilääkityksellä. Immunosuppressiivisesta lääkityksestä eli solunsalpaajista on hyötyä myös pahenemisvaiheiden estohoitona. Solunsalpaajien vaikutus alkaa hitaasti 3–6 kuukauden aikana. Jos hoitovaste saavutetaan, lääkitystä jatketaan 3-5 vuotta. Vaikean IBD:n hoidossa voidaan käyttää biologisia lääkkeitä, jotka vaikuttavat tulehduksen välittäjäaineisiin tai estävät tulehdusta aiheuttavien ja ylläpitävien valkosolujen toimintaa. ibuprofeiinia ei saa käyttää, ne lisäävät verenvuototaipumusta. Kipulääkkeeksi Panadol käy hyvin.