Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
BIOS 1 Evoluutiota tutkitaan monella tavalla - Coggle Diagram
BIOS 1 Evoluutiota tutkitaan monella tavalla
Fossiilien avulla tutkitaan muinaisia eliöitä
Fossiilit ovat vähintään 10000 vuotta sitten eläneiden eliöiden jäänteitä.
Fossiilit ovat syntyneet eri tavoin:
Kivettyminä, valemina tai painautumina.
Paleontologia: tieteenala, joka tutkii muinaista eliömaailmaa fossiilien avulla.
Kaikista maapallolla eläneistä eliöistä ei ole jäänyt jäljelle fossiileja.
Fossiilien ikä voidaan määrittää tarkasti
Fossiileista on suuresti hyötyä elämän kehityksen tutkimuksessa, jos niiden ikä pystytään selvittämään.
Fossiilin suhteellinen ikä saadaa selville johtofossiilien avulla.
Vanhimmat kallioperän kerroksista ovat yleensä alimpana ja nuorimmat ylimpänä, uudet fossiililöydöt voidaan asettaa johtofossiilien avulla aikajärjestykseen.
Radioaktiivinen iänmääritys
Määrityksessä käytetty radioaktiivinen aine hajoaa tietyllä vakionopeudella.
Eliöihin kertyy niiden elinaikana radioaktiivisia, joten kaivetun fossiilin ikä voidaan selvittää kartoittamalla radioaktiivisen aineen ja sen hajoamisen tuloksena syntyneen aineen määrät.
Jotkin lajit ovat säilyneet pitkään samanlaisina
Elävät fossiilit
Eliöt, jotka oavt selvinneet maapallon mullistuksista nykypäiviin asti, koska niillä on monia eloonjäämisen kannalta tärkeitä ominaisuuksia.
Esim. siili ja neidonhiuspuu
Fossiilisarja kertoo jonkin lajin kehityshistorian
Kunn halutaan selvittää, miten jokin eliölajin tai eliöryhmän rakenne on kehittynyt aikojen kuluessa, pyritään löytämään mahdollisimman kattava fossiilisarja eri-ikäisistä kerrostumista.
Esim. hevonen
Välimuotofossiileissa on kahden eri eliöryhmän rakennepiirteitä
Eliöryhmän kehittyessä on mahdollista, että siinä näkyy samanaikaisesti sekä vanhoja että uusia rakennepiirteitä.
Välimuotofossiilit, esim. liskolintu oli matelijan ja linnun välimuoto.
DNA:n rakenteen ja toiminnan tutkiminen auttaa eliökunnan sukupuun rakentamisessa
Molekyylikello paljastaa, milloin laji erkani omille teilleen
Tietyissä DNA:n osissa tapahtuu mutaatioita vakionopeudella.
Voidaan rakentaa molekyylikello, joka kertoo missä vaiheessa mikin ryhmä tai laji on lähtenyt kehittymään omaan suuntaansa.
Mitä enemmän kahden lajin DNA:t eroavat toisistaan, sitä kaukaisempaa sukua lajit ovat.
DNA-viivakoodi valaisee eliölajien kehityshistoriaa ja helpottaa lajintunnistusta
Lajien kehityshistoriaa selvitetään myös menetelmällä, jossa kukin eliölaji saa oman ainutlaatuisen viivakoodinsa.
Perustuu saman lyhyen DNA-jakson vertailuun eri lajien tai saman lajin eri populatioiden välillä.
DNA-viivakoodeja voidaan käyttää eliölajien kehityshistorian selvittämisen lisäksi myös lajintunnistuksessa.
Monet aikaisemmin samana lajina pidetyt eliölajit ovat osoittautuneet tällä menetelmällä eri lajeiksi.
DNA:n emäsjärjestys kertoo sukulaisuussuhteista
DNA:n emäsjärjestys
Nykyisin elävien lajien välistä sukulaisuutta on mahdollista selvitää monipuolisesti.
DNA-näytteitä saadaan myös hyvin säilyneistä fossiileista, kuten luista.
Lajeja tunnistetaan ja sukulasisuhteita selvitetään nykyisin yhä enemmän tutkimalla eliöiden perimää.
Yksinkertainen havainnointikeino:
Jakautuvan solun kromosomien värjäys
Voidaan selvittää tutkittavan lajin kromosomiluku ja vertailla sitä lähilajien kanssa.
Yksittäisten kromosomien vertailu.
Darwinin evoluutioeoria on biologisen tutkimuksen kivijalka
Käsitys eliömaailman kehityksestä perustuu tieteelliseen tietoon, joka on saatu selville joko kokeellisen tutkimuksen tai havaintojen avulla.
Charles Darwin
Evoluutioteoria, joka perustuu luonnonvalintaan.
Pohjana hänen tekemät tutkimuksetmatkoilla tehdyt havainnot, fossiililöydöt ja näistä tehdyt johtopäätökset.
Keskeiset kohdat
Jälkeläisten perinnöllinen muuntelu
Yksilöiden kyky tuottaa enemmän jälkeläisiä kuin ympäristö voi elättää
Heikoimmat karsiutuu ja vahvimmat selviytyvät
Nykyisin evoluutiokäsitys on tarkentunut paljon Darwinin ajoista perinnöllisyystieteellisen, ekologisen, paleontologisen ja monen muun luonnontieteellisen tutkimuksen tuottaman tiedon avulla.
Evoluutio perustuu eliöiden lisääntymiseen, ominaisuuksien periytymiseen, muunteluun, kilpailuun, luonnonvalintaan, isolaatioon ja sattumaan.
Evoluutiota tutkitaan myös vertailemalla rakenteita ja käyttäytymistä
Anatomisten rakenteiden vertailu selventää eliökunnan sukupuuta.
Yksi erikoinen todiste evoluutiosta ovat surkastumat eli tehtävänsä menettäneet elimet tai niiden osat.
Alkionkehityksen aikana tpahtuvaa rakenteiden kehitystä käytetään apuna evoluutiotutkimuksissa.
Koska suurin osa eläinten käyttäytymisestä on synnynnäistä ja geenien säätelemää, käyttäytymisen samankaltaisuus kertoo eliöryhmien yhteisestä evoluutiosta.
Eliöiden evoluutiosta voi tehdä myös havaintoja
Evoluutio tapahtuu yleensä niin hitaasti, että sen havaitseminen on luonnonpopulaatioissa vaikeaa.
Toisinaan ympäristön muutos on kuitenkin niin merkittävä, että elossa säilyäkseen lajin on sopeuduttava nopeasti uusiin olosuhteisiin.
Esim. perhosten teollisuusmelanismi
Bakteerien antibioottikestävyys on seurausta evoluutiosta.
Jalostusta voidaan pitää ihmisten ohjaamana evoluutiona.