Hämäläinen & Toikko; NIMET

Historiatietoisuus

Kölbl & Konrad (historical consciousness, 2015): historiatietoisuus yhdistää menneisyyden nykyisyyteen ja näkyy siinä, miten suhtaudumme tulevaisuuteen

Nohl (1979): “elämänmuoto, jossa jokainen idean ja todellisuuden välinen jännite tulee näkyväksi”

--> Tärkeä ajatus sosiaalityön alalla, koska sosiaalityön missio on eettinen ja sen itseymmärrs muodostuu pyrkimyksestä toteuttaa aateperäisiä ihanteita

Glencross (2015): Historiatietoisuuden kolme genreä; opettaja, narratiivi & representaatio. Myös: "Kansainvälisten suhteiden kentillä historiallinen ajattelutapa vaikuttaa toimintatapaan, siihen, miten historiaa tehdään."

MacMillan (2010): Historia on keino määritellä ja vahvistaa kollektiivista identiteettiä.

Yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin perustuvat jäsennykset

Jouko Jaakkola (1994): Tarkastelee sosiaalisen kysymyksen muotoutumista teollistumisen näkökulmasta. Teollisuustyöväestön epävakaa taloudellinen tilanne ja tehdastyön vaarallisuus synnyttivät sosiaalisia ongelmia (=työväenkysymys).


--> Työsuojelulainsäädäntö: 1869 ja 1879 elinkeinoasetuksissa oli määräyksiä lapsityön käytön rajoituksista. Ensimmäinen työsuojeluhanke käynnistyi 1883.


--> Yhteisöllinen vastuu alkoi korostua, yhteisvastuuta alettiin organisoida avustuskassojen avulla

Kyösti Urponen (1994): Tarkastelee pitkän linjan kehitystä huoltoyhteiskunnasta kohti hyvinvointivaltiota. Hän jakaa sosiaaliset uudistukset kolmeen käännekohtaan;


1. Sisällissota
--> punaorpojen asema, saivat enemmän huomiota 1919-1922
2. Itsenäistymisen jälkeen käynnistetyt reformit
--> torpparilaki, työaikalaki, köyhäinhoidon periaatteiden uusiminen inhimillisemmiksi
3. II MS. jälkeinen jälleenrakentaminen
--> Hyvinvointivaltion muotoutumnen; sosiaalihuolto & sosiaalivakuutus uudelle tasolle

Panu Pulma (1994): Kuvaa 1900-l. edeltävän maatalousyhteiskunnan kehityskulkuja ja niihin liittyviä sosiaalisia ongelmia. Korostaa sitä, että yhteiskunnallisen kehityksen kautta muotoutuneet ongelmat synnyttivät tarpeen etsiä ratkaisua esim. tilattomien asemaan.


--> 1830- luvulla alettiin reagoimaan köyhyysongelmaan ja perustettiin työtupa

Sosiaalityön organisatorinen ja opillinen institutionalisoituminen

Juha Hämäläinen (2007): Lähestyy lastensuojelun käytäntöjä erilaisten aikakausien kehyksessä ja sen institutionalisoitumista, aatepohjaa ja oppihistoriaa.


Sisällissodan jälkeinen aikakausi korosti kansallisen yhtenäisyyden ja yhteiskuntarauhan merkitystä, jolloin valtion sosiaalinen vastuu alkoi korostua enemmän.
--> Lastensuojelun institutionalisoitumminen
--> Lastensuojelulehti 1922
--> Lastensuojelun ohjelma (idea oli yhteydessä kansainvälisiin pyrkimyksiin vahvistaa sosiaalityön tiedeluonnetta ja tiedeperustaa

Pirkko-Liisa Rauhala (1996): Kiinnittää huomiota siihen, että yhteiskunnan rakenteissa tapahtuneet muutokset eivät yksinään riitä selittämään sosiaalipalveluiden syntyä;


korostaa poliittisten linjausten ja sosiaalipoliittisen järjestelmän tuottamien suunnitelmien merkitystä


--> Sosiaalipalveluiden synty ja kehitys perustuivat kysynnän lisäksi myös asetettuihin ihanteisiin ja tavoitteisiin

Mirja Satka (1994): Hahmottaa varhaisen sosiaalityön synnyn yhteiskunnallisten tekijöiden summana. Satka käyttää apuna tarkastelukehikkoa, jossa huomioidaan myös vallitseva ideologia, toimintaa organisoiva taho ja toiminnan kohde. Hahmottaa kolme ajanjaksoa;


1. Kansalaissota
2. II MS
3. Hyvinvointivaltion rakentamisprojekti
--> Sosiaalityö sai institutionaalisen muotonsa


Sosiaalinen työ (Satka): Yhteiskunnallista toimintaa, jolla pyritään ratkaisemaan ihmisten arkielämässä ilmennyttä sosiaalista turvattomuutta tapauskohtaisesti

Helo (2016): "Historioitsijan ei sovi muuntaa menneisyyden tutkimuksesta ammentamiaan tuloksia poliittiseksi argumentksi, vaan auttaa lukijoitaan ymmärtämään usein mutkikkaita menneisyyden ilmiöitä ja kenties pohtia niiden mahdollista merkityksellisyyttä nykyajassa."

Mary Richmond: Suomessa 1990-l. alussa sosiaalityön historiatulkinnoista käydyn akateemisen kiistan argumentit olivat hänen näkemystensä puolesta tai niitä vastaan;


--> Painavin puheenvuoro yritti oikaista Richmondia vastaan esitettyjä väitteitä

Professionaalisiin orientaatioihin perustuvat jäsennykset

Mirja Satka (1997): Samantapainen kehityksen hahmottaminen kuin Hännisellä, mutta vaiheet ovat


1. Juridinen
--> Köyhäinhoidon sektorointi; köyhät, suojelua vaativat lapset, irtolaiset, alkoholistit
--> Asteittainen eteneminen avohuollosta laitoshuoltoon


2. Psykologinen (1940-l.)
--> Ei enää pelkkää materiaalista avustamista
--> Avohuollon yksilökohtaista toimintaa syvennettiin


3. Tieteellinen (1970-l. loppu)
--> Sosiaalityön tiedeperustan ja koulutuksen uudelleenmäärittäminen

Timo Toikko (2001): Tarkastelee sosiaalityön kehitystä opillisten sukupolvien avulla; tarkastel kohdistuu USAn sosiaalityön kehitykseen, jolla yhteys suomalaisen sosiaalityön psykologisoitumiseen.


Suomi omaksui USAsta 1. sukupolven tavan (=sosiaalityö on tapauskohtaista) ja 2. sukupolven tavan (=sosiaalityö on psykoteoreettista)

Jorma Hänninen (1990): Näkee suomalaisen sosiaalityön kehittyneen tiettyyn aikakauteen tiivistyneinä keskusteluina, aaltoina. Kehitysaallot:


1. Sosiaalityön metodikeskustelu (1950-l.)
{vrt. metodikiista, Satkan artikkeli}
2. Toinen aalto (1980-l. alku)
--> akateeminen ideologiakritiikki
3. Kolmas aalto (1990-l. loppu)
--> Sosiaalityön näkeminen akateemisena asiantuntijatyönä


--> Sosiaalityölle ei muodostunut yksiselitteistä oppirakennelmaa, vaan tulkinnat kilpailivat keskenään

Ulla Mutka (1998): Kohdistaa tutkimuksensa sosiaalityön 4. käänteeseen 1990-luvulle. Neljäs käänne; luonteenomaista asiantuntijuudelle asetetut uudet vaatimukset, jotka eivät Murkan mukaan noudata niitä hierarkoita, joilla ammatillista toimintaa oli aikaisemmin jäsennetty.


"Sosiaalityöntekijät kehittävät arkista työtä tehdessään uusia tapoja ja menetelmiä vastata kohtaamiinsa ammatillisiin haasteisiin."

Leena Eräsaari (1991): "Miten voidaan puhua yhtenäisestä sosiaalityöstä, jos köyhäinhoito ja lastensuojelu perustuvat erilaisille ihmiskäsityksille?"