KILPAPELAAJAN TULO- , ENNAKKOPERINTÄ- JA ARVONLISÄVERO-ONGELMAT VEROTUKSESSA
- OSIO JOHDANTO
- OSIO E-URHEILU/KILPAPELAAMINEN JA SEN ERITYISPIIRTEET
- E-URHEILU JA VERO-OIKEUS
- OSIO MIKÄ ON TYYPILLISEN KILPAPELAAJAN VERO-OIKEUDELLINEN STATUS
- OSIO JOHTOPÄÄTÖKSET
URHEILIJA
TYÖNTEKIJÄ
YRITTÄJÄ
TAITEILIJA/SISÄLLÖNTUOTTAJA
KILPAURHEILUA
LIIKETOIMINTAA
PERINTEISEN URHEILUN EKOSYSTEEMI VS. E-URHEILUN EKOSYSTEEMI
SPONSORIT
TURNAUSJÄRJESTÄJÄT
VAH VA KAUPALLISUUS
TUTKIMUKSEN
ASEMOINTI
MOTIIVIT JA TÄRKEYS
TUTKIMUSKARTTA
METODIT
YHTEISKUNTAAN
KILPAPELAAMISEN TALOUS
PELAAMINEN YHTEISKUNNALLISENA ONGELMANA
KILPAPELAAMISTA JA URHEILUA VERTAILEVA DISKURSSI
URHEILUUN JA OIKEUTEEN LIITTYVÄ TUTKIMUS
URHEILEMISEN VEROTTAMISEEN LIITYVÄ TUTKIMUS
DIGITAALISEN TALOUDEN JA LIIKETOIMINNAN TUTKIMUS
E-URHEILUN VEROTTAMISEEN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ
VIDEOPELEIHIN LIITTYVÄ TUTKIMUS
URHEILUVERO-OIKEUDEN KYSYMYKSET
VERO-OIKEUDEN YLEISET KYSYMYKSET
VERO-OIKEUS OSANA OIKEUSTIEDETTÄ
URHEILUOIKEUDEN YLEISET KYSYMYKSET
E-URHEILU OSANA URHEILUOIKEUTTA
click to edit
E-URHEILU OSANA PELITEOLLISUUTTA
E-URHEILU OSANA DIGITAALISTA LIIKETALOUTTA
VOIDAANKO E-URHEILIJAAN/KILPAPELAAJAAN SOVELTAA TULOVEROLAIN 116 A - C :N URHEILUTULON JAKSOTTAMISTA KOSKEVIA SÄÄNNÖKSIÄ?
E-URHEILU YRITYSTOIMINTANA
TULKINTAKYSYMYKSIÄ
TVL 116 A: "URHEILUTULON" KÄSITE PELAAMISEN KONTEKSTISSA
TVL 116 B: Valmennusrahastoon voidaan maksaa muita urheilutuloja kuin palkkaa. Valmennusrahastoon maksettua urheilutuloa voidaan käyttää urheilemisesta ja valmentautumisesta verovuoden aikana aiheutuvien tositteisiin perustuvien menojen kattamiseen. Rahastossa verovuoden päättyessä oleva määrä katsotaan verovuoden veronalaiseksi ansiotuloksi siltä osin kuin sitä ei ole siirretty urheilijarahastoon.
"VÄLITTÖMÄSTI URHEILEMISESTA SAADUT TULOT"
Urheilutuloina pidetään urheilukilpailusta saatuja rahapalkintoja ja muita kilpailemisesta tai pelaamisesta saatuja ja niihin rinnastettavia tuloja sekä urheilemiseen liittyvistä mainossopimuksista tai muista yhteistyösopimuksista saatuja tuloja, jos sopijapuolina ovat urheilija, lajiliitto ja yhteistyötaho yhdessä.
Urheilutulona ei pidetä edellä 82 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua valmennus- ja harjoitteluapurahaa eikä lajiliitolta tai olympiakomitealta saatua tai näihin rinnastettavaa valmennustukea.
Jos valmennusrahastoon on maksettu kahtena peräkkäisenä vuotena urheilutuloa vähemmän kuin 800 euroa vuodessa, rahastossa jäljellä olevat varat katsotaan kokonaisuudessaan näitä vuosia seuraavan verovuoden veronalaiseksi ansiotuloksi ellei urheilija ole jo aikaisemmin ilmoittanut urheilu-uran päättymisestä valmennusrahastolle.
TVL 116 C: Urheilijalla, jonka verovuoden urheilutulo on ennen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiden menojen vähentämistä vähintään 9 600 euroa, on oikeus siirtää urheilutulostaan verovapaasti urheilurahastoon enintään 50 prosenttia urheilutulon bruttomäärästä laskettuna ja samalla enintään 200 000 euroa vuodessa.
Urheilijarahastoon siirretyt varat tuloutuvat urheilijauran päättymistä seuraavien vähintään kahden ja enintään 15 vuoden aikana siten, että kunakin verovuonna tuloutuu tuloutumisvuosien lukumäärää vastaava osuus rahastossa urheilu-uran päättyessä olleesta määrästä. Erityisestä syystä, kuten työkyvyttömyyden tai vähintään vuoden kestäneen työttömyyden vuoksi, varat voidaan tulouttaa myös nopeammin ja tasaeristä poiketen. Rahastoon tuloutumisaikana kertynyt tuotto katsotaan viimeistä tuloutumisvuotta seuraavan verovuoden tuloksi.
TULKINTAKYSYMYKSIÄ
Urheilu-ura katsotaan päättyneeksi, jos urheilutulo kahtena peräkkäisenä vuotena jää alle 9 600 euron eikä urheilija osoita urheilijarahastolle jatkavansa urheilu-uraansa taikka jos vammautumisen tai urheilijan rahastolle tekemän ilmoituksen vuoksi urheilu-ura on päättynyt.
Urheilijarahastosta tuloutuvat varat ovat kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa.
TÄYTTÄÄKÖ KILPAPELAAJAN TYYPILLINEN TOIMINTA ELINKEINOTOIMINANN TUNNUSMERKIT
Malmgrén, Marianne, ja Matti Myrsky. Elinkeinotulon Verotus. 5., uudistettu painos. Helsinki: Alma Talent, 2020.
III Elinkeinotuloverolain soveltamisala
1 Elinkeinotulolähteen määrittely
2 Elinkeinotoiminnan yleiset kriteerit
KHO 2009:106
Verohallinnon ohje, Yritystoiminta, tulonhankkimistoiminta ja harrastustoiminta henkilöverotuksessa. VH/417/00.01.00/2019
Verohallinnon ohje: Urheilusta saatujen tulojen verotus. VH/8205/00.01.00/2020
Andersson - Edward, Penttilä - Seppo. Elinkeinoverolain Kommentaari. 14., uudistettu painos. Talentum, Helsinki 2014.
Yleiset säännökset
1 § (1992/1539)Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa.
Sen ratkaiseminen, mikä toiminta on elinkeinotoimintaa ja mikä ei, joudutaan eräissä tapauksissa suorittamaan arvoarvostelmin in casu. Useimmissa käytännössä esiintyvissä tapauksissa ratkaisu ei kuitenkaan tuota minkäänlaisia vaikeuksia. Rajanveto-ongelmat koskevat usein osakkeiden ja kiinteistöjen omistamista tai pelkästään tällaisia varoja omistavien ja hallinnoivien yhtiöiden toimintaa.
Liiketoiminta
Harrastustoiminta
Ammattitoiminta
Kun kysymyksessä on luonteeltaan sellainen toiminta, joka voi olla myös harrastustoimintaa, jatkuva tappiollisuus voi viitata siihen, että toiminnalla ei ole tarkoituskaan saavuttaa voittoa, minkä vuoksi toiminnasta aiheutuneita menoja ei saa vähentää muusta elinkeinotulosta tai jos verovelvollinen harjoittaa yksinomaan tällaista toimintaa, siitä ei vahvisteta elinkeinotoiminnan tappiota. Ks. esim. KHO 1992 T 1758 ja 1987 T 706.
Ammattitoiminta on liiketoiminnan kaltaista, mutta suppeissa puitteissa harjoitettua toimintaa. Pääomalla ei ammattitoiminnassa ole samaa merkitystä kuin liiketoiminnassa eikä siinä yleensä hankita raaka-aineita, koneita, kalustoja, laitteita tms. tai suoriteta muitakaan menoja ”ennakkoon” siinä määrin kuin liiketoiminnassa. Ammatinharjoittajan liiketoimipaikka on yleensä ”vaatimattomampi” kuin liikkeenharjoittajan, tai sitten hänellä ei ole lainkaan varsinaista liiketoimipaikkaa. Niin sanottujen vapaiden ammattien harjoittajat ovat tyypillisiä ammatinharjoittajia.
Vapaa-ajan harrastuksena harjoitettuun toimintaan saattaa toisinaan liittyä joitakin elinkeinotoimintaan viittaavia piirteitä. Tällaista harrastustoimintaa, esimerkiksi posliininmaalausta, puu- ja metallitöitä tai kalastusta, ei kuitenkaan voitane yleensä pitää EVL:ssa tarkoitettuna elinkeinotoimintana edes silloin, kun harrastaja myy harrastuksensa tuotteita menojensa osittaiseksi peittämiseksi. Vasta silloin, kun myynti muodostuu jatkuvaksi ja sillä tavoitellaan voittoa, toiminta muuttuu EVL:n alaiseksi
Taiteilijoiden kohdalla kuuluminen alan järjestöihin on tärkeä tunnusmerkki vedettäessä ammatti- ja harrastajatoiminnan välistä rajaa.
Andersson – Gyllström, Kuvataiteilijan verotuksesta (1982)
Ratkaisussa KHO 1996 T 4007 (ks. myös 1963 B II 4) yksittäisen kirjan kustantamista ei pidetty elinkeinotoimintana ja veronalaista tuloa katsottiin syntyneen vasta kun kaikki kulut oli katettu.
Elinkeinotoiminnan käsitteen tarkempi rajanveto tapahtuu lähinnä oikeuskäytännön perusteella. Vaikka elinkeinotulon ja työtulon välinen rajanveto koskee sovellettavaa verolakia (EVL vai TVL), ei ero ole veron määrän kannalta välttämättä suuri. 15. Verovelvollisen ja hänen verotukseensa liittyvien erilaisten velvoitteiden samoin kuin palkkion maksajan ja hänen velvoitteidensa kannalta erottelu on sen sijaan tärkeä.
Käytännössä palkkatyön erottaminen nimenomaan ammattitoiminnasta tuottaa toisinaan vaikeuksia. Muun muassa kauppaedustaja, ravintolan vahtimestari, omaa traktoria käyttävä metsätyömies ja lääkäri saattavat harjoittaa ansiotoimintaa tavalla, johon liittyy sekä palkkatyön että ammattitoiminnan piirteitä. Toiminnan luokittelua koskevat ratkaisut joudutaan tällaisissa tapauksissa tekemään in casu.
Peltomäki, Tomi. Ennakkoperintälaki Käytännössä. 2. uudistettu painos. Lakimiesliiton kus-tannus. Helsinki 2015.
click to edit
Ennakonpidätyksen alaiset suoritukset. 2.1 Palkka. 2.1.1 Palkan käsite ennakkoperinnässä
2.2 Työkorvaus
2.2.1 Työkorvauksen tunnusmerkit
2.3 Käyttökorvaus
2.4 Muut suoritukset
2.4.3 Urheilijan palkkio
Urheilijan palkkio tunnetaan verolainsäädännössä vain ennakkoperintälain 15 §:n säännöksessä, jossa säädetään kustannusten huomioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa, ennakkoperintälain 25 §:ssä, jossa säädetään suorituksista, joiden perusteella ei voi päästä ennakkoperintärekisteriin, sekä Verohallinnon päätöksessä ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta. Missään näistä ei kuitenkaan täsmennetä käsitettä. Kyse on urheilemisesta saadusta tulosta, jota ei voida pitää palkkana, mutta toisaalta se ei ole työkorvaustakaan, koska työtä ei tehdä kenenkään muun kuin urheilijan itsensä hyväksi. Urheilijan palkkio on ennakonpidätyksen alaista tuloa.
Urheilijan palkkio eroaa tuloverotuksessa työkorvauksesta siten, että sille ei lasketa TVL 105 a §:n ansiotulovähennystä eikä TVL 125 §:n työtulovähennystä. Ennakkoperinnässä se eroaa työkorvauksesta siten, että sen ennakonpidätyksenalaisuus ei ratkea ennakkoperintärekisteriin kuulumisen perusteella, koska ennakkoperintärekisteriin ei pääse urheilijan palkkion perustella. Toinen ero on mainittu EPL 15 §:n säännös, jonka mukaan urheilijan palkkion saajan työstä johtuviin kustannuksiin sovelletaan ennakonpidätystä toimitettaessa mitä palkansaajaankin.
2.4.4 Erikseen säätämättömät tulot
E-URHEILU TULOT HENKILÖKOHTAISEN TULON VEROTUKSESSA
Räbinä - Timo, Myllymäki – Janne, Myrsky - Matti. Henkilökohtaisen Tulon Verotus. 3. uudis-tettu painos. Alma Talent Helsinki 2019.
Käytännössä myös elinkeinotoiminnan muodollisilla tunnusmerkeillä on merkitystä, kun tulolähde ratkaistaan. Muodollisia tunnusmerkkejä ovat muun ohella kirjanpidon pitäminen, kaupparekisterimerkintä ja elinkeinotoiminnan veroilmoituksen antaminen. Nämä muodolliset tunnusmerkit kertovat siitä, mikä on verovelvollisen oma käsitys toiminnan luonteesta. Oikeuskäytännössä tälle käsitykselle on annettu rajatapauksissa merkitystä . Kun tulolähderatkaisu tehdään, elinkeinotoiminnan yleisiä ja muodollisia tunnusmerkkejä tarkastellaan kokonaisuutena.
KHO 2008:54, KHO 2009:50 ja KHO 2014:200
IV Ansiotulot
1 Ansiotulon käsite
8 Muu toiselle tehdystä työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatu tulo (työkorvaus)
9 Aineettomasta oikeudesta saatu tulo (käyttökorvaus)
17 Muita veronalaisia ansiotuloja
12 Stipendi, apuraha sekä tunnustus- ja muu palkinto
Tuloverolain 82 §:ssä säädetään edellä mainittujen apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen ohella liikuntalain perusteella huippu-urheilijalle maksettavan valmennus- ja harjoitteluapurahan verovapaudesta
JAKSOTTAMINEN
VI Tulon ja menon jaksottaminen>2 Tulon jaksottaminen>2.5 Urheilutulojen jaksottaminen
VI Tulon ja menon jaksottaminen>2 Tulon jaksottaminen>2.5 Urheilutulojen jaksottamine
KVL 16/2017
KVL 9/2016
"urheilutuloina pidetään urheilukilpailusta saatuja rahapalkintoja ja muita kilpailemisesta tai pelaamisesta saatuja ja niihin rinnastettavia tuloja"
Miten tulkita termiä "pelaamisesta saatuja tuloja"?
KVL 16/2017
keskusverolautakunta katsoi, että hakijan tietokonepelin pelaamisesta saamat palkintotulot sekä kuukausittainen palkkio olivat tuloverolain 116 a §:n 2 momentin mukaista urheilutuloa
URHEILUTOIMINNAN YHTIÖITTÄMINEN
Linnakangas, Esko, Urheilutoiminnan yhtiöittämisen veroedut ja -haitat. Urheilu ja oikeus 2001 s. 31-39.
Juusela - Janne; Alakare - Mikko, Yksilöurheilua yhtiömuodossa - case Mikko Ilonen. Urheilu ja oikeus 2010.
Urheilun ammatillistumisen ja kaupallistumisen vuoksi toimintaan nykyisin liittyvät taloudelliset intressit ovat kuitenkin jo niin hallitsevia, että urheilutoimintaa on alettu siirtää osakeyhtiömuotoon.
OIKEUSTILAN HISTORIAA
Wikström, Kauko – Ossa, Jaakko, Urpilainen - Matti. Vero-oikeuden Yleiset Opit. Kauppaka-mari. Helsinki 2015.
Tuloveron rakenne›1.1 Tulolähteet
Tulolähdejaon taustalla häämöttävät talouden rakenteet. Erityyppiset toiminnat pidetään verotuksellisesti erillään. Tulolähdejako perustuu harjoitettavan toiminnan taloudelliseen luonteeseen. Tästä johtuen tulolähdejaottelulla ei ole pääsäännön mukaan tekemistä verosubjektiopin kanssa.
Kohdistaminen tulolähteisiin on luonteeltaan taloudellisen liitynnän arviointia. Tulojen osalta on useasti kysymys siitä, minkä tulolähteen resurssien käytöstä tulot ovat peräisin. Resurssien kuuluminen tulolähteeseen ratkeaa sen mukaan, minkä tulolähteen hyväksi resursseja pääasiallisesti käytetään.
KHO 1984/1742
Urheilutulon jaksottamista koskevat säännökset otettiin lakiin vuonna 1999, mutta lakia vastaavaa urheilutulojen rahastointiperiaatetta oli sovellettu verotuksessa Suomen Urheiluliitto ry:n yhteyteen perustettuun rahastoon jo 1980-luvulla. KHO hyväksyi rahastointiperiaatteen ratkaisullaan
HE 278/1998 vp
EV 268/1998 vp
KHO 1996/3839
Yhtiö myi kilpahevosten omistajille ohjastajapalveluja. Yhtiön palveluksessa oleva henkilö toimi hevosen ohjastajana muun muassa Suomessa järjestettävissä ravikilpailuissa. Yhtiö veloitti ohjastajapalvelusta korvauksen hevosen omistajalta omissa nimissään. Korvaukseen ei sisältynyt vastiketta hevosen valmennuksesta tai muista lisäpalveluista.
Yhtiön myymä ohjastajapalvelu oli ravikilpailuun liittyvä urheilusuoritus. Raviohjastajaa oli pidettävä arvonlisäverolain 45 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna urheilijana, jonka palkkiosta ei ollut suoritettava arvonlisäveroa.
KHO 04.05.1999/993
Urheilijan lopetettua kilpailu-uransa hänelle oli kertynyt rahasto-osuuden korkoa noin 108 000 markkaa. Kysymyksessä oleva korko, joka maksettiin urheilijan urheilu-uran aikana ansaitsemista palkkioista rahastoon kertyneelle pääomalle, oli tuloverolain 32 ja 33 §:ssä tarkoitettua pääomatuloa.
KVL:n päätös laajentaa lain soveltamisalaa edellä todetusta myös sellaisiin henkisiin taitolajeihin, joissa urheilu-ura ammattilaisena on rajallinen ja urheilijan tulot koostuvat kilpailemisesta tai pelaamisesta.
KHO 2010/103: Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan , että yksilöurheilijalla on oikeus perustaa osakeyhtiö ja harjoittaa elinkeinotoimintaa yhtiönsä kautta.
Knuutinen, Reijo: Verosuunnittelun Oikeudelliset Ja Yhteiskunnalliset Rajat. Alma Talent. Helsinki 2020.
Eri alojen asiantuntijat, urheilijat tai muusikot ovat usein perustaneet osakeyhtiöitä toimintansa harjoittamisen puitteiksi. Varsinkin tilanteissa, joissa yhtiön toiminta on tosiasiallisesti ollut kutakuinkin vain yhden henkilön työpanoksen varassa, on verottajalla ollut aikaisemmin pyrkimyksiä osakeyhtiömuodon sivuuttamiseen.
KKO 2004:52: Perustuslain 18§ elinkeinovapauteen kuuluu myöss se, että elinkeinonharjoittaja saa valita omaan taloudelliseen toimintaansa parhaiten soveltuvan yritysmuodon.