Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Erik.H. Eriksonin Psykososiaalisen kehityksen teoria, image - Coggle…
Erik.H. Eriksonin Psykososiaalisen kehityksen teoria
Eriksonin teorian mukaan ihminen kohtaa elämänsä aikana erilaisia haasteita ja kriisejä, joista oppii ja saa uusia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat loppuelämään.
Varhainen kouluikä ja ahkeruus tai alemmuus
Lapsi käy koulua ja tekee erilaisia tehtäviä. Tehtävissä onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttavat lapsen minäkuvan kehitykseen.
Jos lasta haukutaan ja lapsi kokee epäonnistumisia, lapsi alkaa tuntea alemmuutta ja ettei pysty tekemään asioita. Lapsi ei edes yritä tehdä tehtävää vaan luovuttaa heti.
Kun lasta kehutaan ja lapsi onnistuu, lapselle syntyy kokemus omasta kyvykkyydestä ja että pystyy tekemään asioita, eikä luovuta heti.
Varhainen leikki-ikä ja itsenäisyys tai epäily ja häpeä
Kaksi vuotias haluaa oppia itsenäisyyteen. Vanhemmat voivat joko kannustaa itsenäisyyteen, mutta tukevat silti tarpeeksi tai lannistaa tai antaa liikaa vastuuta
Jos vanhemmat lannistavat lasta tai antavat liikaa vastuuta, lapsi alkaa epäilemään omaa kyvykkyyttään ja voi jopa hävetä omia taitojaan.
Jos lapsi saa toimia itsenäisesti, mutta vanhempien tukemana, lapsen kokemus omista taidoistaan vahvistuu ja kriisin ratkaisu on onnistunut.
Keski-ikä ja lamaantuminen, huolenpito tai käpertyminen
Aikuisen on tärkeää löytää omat vahvuutensa ja mielenkiinnonkohteensa ja panostaa niihin, sekä tehdä omasta elämästä mielekästä.
Jos tämä ei onnistu aikuinen voi pysähtyä ja lamaantua ja käpertyä omiin oloihinsa. Voi tuntua, etteivät muut huomio tai välitä.
Jos aikuinen tietää mitä haluaa, hän ottaa oman elämänsä haltuun ja osaa pitää itsestään ja muista huolta.
Vanhuus ja minän eheys tai epätoivo
Vanhuudessa alkaa pohtia elettyä elämää ja tulevaisuutta.
Jos kriisiä menneisyyttä ja tapahtuneita muutoksia ei hyväksy, vanhukselle voi tulla epätoivo ja halu kuolla jo.
Jos tapahtuneet muutokset osaa hyväksyä, syntyy kokemus viisaudesta ja elämänhalu säilyy. Uudet haasteet ja muutokset ottaa innolla vastaan. Syntyy kokemus minän eheydestä.
Myöhäinen leikki-ikä ja aloitteellisuus tai syyllisyys
3-6-vuotias alkaa oma-aloitteelliseksi, mutta se kuinka lapsi kokee oma-aloitteellisuuden riippuu vanhempien suhtautumisesta.
Jos lapsi saa tukea oma-aloitteellisuudelle, lapsi ymmärtää, että voi tehdä itsenäisiä päätöksiä ja tavoitella omia päämääriään.
Jos vanhemmat vähättelevät lapsen ajatuksia ja päämääriä, lapsi alkaa epäilemään omia tekojaan ja tuntemaan syyllisyyttä omista ideoistaan. Lapsi kokee, että on parempi mennä muiden mukana.
Varhaisaikuisuus ja läheisyys tai eristäytyminen
Nuori aikuinen kokee monia muutoksia itsessään ja ympäristössään. Kun koulu loppuu tutut kaverisuhteet voivat muuttua ja nuoren aikuisen täytyy tasapainotella itsenäisyyden ja läheisyyden välillä.
Jos nuori kokee toiset ihmiset ja ihmissuhteet uhkaavina, nuori voi eristäytyä omiin oloihinsa
Jos nuori onnistuu sitomaan ihmissuhteita, joissa saa olla oma itsensä ja ylläpitää omaa identiteettiään, kriisin ratkaisu on onnistunut. Tällöin nuoren aikuisen on helppo sitoa läheisiä suhteita.
Vauvaikä ja perusluottamus tai perusturvattomuus
Vauvan pitää oppia perusluottamus vanhempaansa ja maailmaa kohtaan.
Jos perusluottamusta ei synny lapsi tuntee toivottomuutta, turvattomuutta ja epäluottamusta
Jos kriisi ratkaistaan onnistuneesti ja lapselle syntyy perusluottamus lapsi pystyy luottamaan muihin ja olemaan toivekas
Nuoruusikä ja oma identiteetti tai roolien hajaannus
Nuori rakentaa omaa identiteettiään, kun alkaa pohtimaan millainen on aiemmin ollut ja millainen haluaa olla
Epäonnistuminen kriisin ratkaisemisesa johtaa nuoren epäilyyn omaa elämäänsä ja haluja kohtaan. Nuori on eksyksissä eikä tiedä mitä elämältään haluaa ja millainen tahtoo olla.
Kriisin onnistunut ratkaisu johtaa vahvaan identiteettiin ja minäkuvaan. nuori tietää mitä elämältään haluaa ja millainen tahtoo olla.
