Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
12. Homeostaasi pitää elimistön tilan vakaana - Coggle Diagram
12. Homeostaasi pitää elimistön tilan vakaana
Sokeritasapaino
Sokeriaineenvaihdunta
= veren oman homeostaasin ylläpitäminen haiman ja maksan tuottamien hormonien yhteistyönä.
Mikäli haima ei tuota riittävästi insuliinia, solujen sokeripolttoaineen eli glukoosin saanti estyy. Tällöin rasvakudos alkaa vapauttamaan rasvahappoja verenkiertoon =
epätäydellinen palaminen
. Tämän seurauksena syntyy ketoaineita eli happoja, jotka alentavat veren pH:ta =
ketoosi
Ruumiin lämpötilan säätely
(termoregulaatio)
Koostuu
lämmön haihtumisesta ja sitoutumisesta ihon läpi lämmön johtumisen tai lämpösäteilyn seurauksena.
Lämpöä tuotetaan
mm.
lihasten avulla
tai aineenvaihdunnan yhteydessä
biokemiallisissa reaktioissa
eri elimissä.
Lämpöä vapautuu esim. soluhengityksen seurauksena ja lihasten supistuessa.
Lämpö siirtyy elimistä vereen ja sitä poistuu ihon läpi haihtumalla tai hikoillessa. Tämän kaltaista lämmönsäätelyjärjestelmää kutsutaan
endotermiseksi
eli sisäiseksi lämmönsäätelyjärjestelmäksi.
Homeostaasi
on negatiivisen palautevaikutteen avulla säädeltävä elimistön
tasapainojärjestelmä
.
Säätelystä vastaa
aivojen
hypotalamus
, joka toimii kuin termostaatti patterissa. Hypotalamus säätelee autonomisen hermoston ja hormonivälitteisen umpieritysjärjestelmän toimintaa.
Säädeltäviä osa-alueita ovat mm. ruumiin lämpötila, veren pH- ja glukoositasapaino sekä kaasujen konsentraatiot ja veren vesipitoisuuden, ionien sekä kudosnesteiden säätely (osmoregulaatio).
Järjestelmään osallistuvat erilaiset aistinelinten solut eli
aistinreseptorit
. Niitä on mm. iholla, haimassa, maksassa ja munuaisissa.
Reagointi lämpötilan muutoksiin
Normaali ruumiinlämpötila ihmisellä vaihtelee 35,5-37,0 °C. Hypotalamus reagoi ihon ja elinten poikkeaviin lämpötiloihin.
Iho
reagoi herkästi lämpötilan muutoksiin. Iholla on myös
merkittävä rooli lämmön sitoutumisessa sekä vapauttamisessa
. Ihossa on
kylmäreseptoreja
ja
lämpöreseptoreja
, jotka ovat alhaisiin ja korkeisiin lämpötiloihin reagoivia aistinsoluja. Niiden toimintaa tukee tiheä
hiussuoniverkosto
. Hiussuonet laajenevat (vasolidaatio) kehon jäähdyttämiseksi tai supistuvat (vasokonstriktio) lämmön pidättämiseksi.
Lämmönsäätely kylmässä
Ruumiin lämpötilan laskiessa liian alas pyrkii keho säilyttämään tavoitelämpötilan ensisijaisesti elintärkeiden elinten ympärillä. Herkimmät elimet ovat aivot ja maksa.
Kylmässä hiussuonten lisäksi pikkuvaltimoiden läpimitta supistuu, minkä seurauksena vastus lisääntyy ja ihon verenkierto vähenee. Lihakset tuottavat lisää lämpöä lihasvärinan avulla ja suojaavana eristeenä toimii rasvakudos. Ruskeat rasvasolut polttavat glukoosia ja rasvoja kylmässä. Reaktiossa vapautuu runsaasti lämpöenergiaa.
Lämmönsäätely kuumassa
Ruumin lämpötilan noustessa liian korkeaksi pyrkii keho alentamaan lämpötilaa hikoilemalla. Samalla ihon pikkuvaltimoiden läpimitta laajenee ja vastus laskee, jolloin verta virtaa enemmän ihon pintaa kohden. Yli 42 °C denaturoi elimistön proteiinit ja johtaa kuolemaan.