Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Elimistön puolustautuminen viruksia vastaan - Coggle Diagram

- - - - Luonnollinen eli synnynnäinen immuunivaste: on epäspesifinen eli se ei pysty muodostamaan musitijälkiä ja reagoi aina antigeeneihin (=mikä tahansa vasta-ainetuotannon käynnistävä solu tai molekyyli) samalla tavalla. Synnynnäinen immuunivaste reagoi ensimmäisenä ja nopesti terveyttä uhkaaviin tekijöihin.
        
        Osittain perinnöllinen, koska se alkaa kehittymään sikiöaikana ja vahvistuu heti syntymässä. Synnytyksessä lapsi altistuu äidin mikrobeille, jotka aktivoivat lapsen immuunipuolustuksen. Myös rintamaidon kautta tulee tärkeitä vasta-aineita ja valkosoluja.
        
        Mikrobikanta ja immuniteetti vahvistuvat lapsen syödessä muuta ravintoa, tutkiessa ympäristöä ja tavatessa eri ihmisiä ja eläimiä. Lapselle siis muodostuu yksilöllinen immuniteetti.
        
        Luonnollinen immuunipuolustus ei aina tunnista kaikkia patogeenejä, esim. bakteeria sen hyytelömäisen kapselin takia. Virusten kaappaamat solut voivat kuitenkin "auttaa" terveitä soluja. Virusten nukleiinihappojen kiinnittyessä isäntäsolun ribosomeihin alkavat tartunnan saaneet solut tuottaa interferoni-proteiineja, jotka saavat terveet solut tuottamaan virusten nukleiinihappoja tuhoavia entyymejä.
      - Hankittu eli adaptiivinen immuunivaste: muokkautuminen, jossa, immuniteettia vahvistavat ja muokkaavat mikrobit, joille keho altistuu infektioiden tai rokotusten vuoksi. Se on tarkka eli spesifinen, eli se reagoi vain vaaralliseksi tunnettua antigeenia vastaan. Spesifinen puolustus on hidas ja toimii vasta, jos epäspesifinen puolustus ei pysty hoitamaan sairautta muutamassa päivässä.
        
        Lymfaattinen imukudosjärjestelmä on hankitun immuniteetin perusta ja sen toiminnan avulla syntyy immuunipuolustus. Se koostuu lymfosyyttejä eli imusoluja sisältävästä imukudoksesta, imusuonista ja niissä kulkevasta nesteestä. Näitä on ympäri elimistöä, ja tärkeimpiä imukudoselimiä ovat kateenkorva ja luuydin, joissa kasvaa ja kehittyy imusolmuja. Perna, eri risat ja imukeräset sekä niiden kasaumakohdat ovat muita imukudoselimiä.
        
        Imusuoniston imusolmukkeiden tehtävä on puhdistaa imuneste eli lymfa, ja siitä vastaavat imusolmukkeiden valkosolut. Ne tuhoavat ja suodattavat patogeenit.
        
        Spesifisen immuunireaktion toiminnan perusta ovat lymfosyyttien ja imusolujen tuottamat vasta-aineet. Epäspesifisen puolustuksen vahingoittuneiden valkosolujen vapauttama välittäjäaine houkuttelee lymfosyytit paikalle. Spesifinen immuunivaste käynnistyy lymfosyyttien tunnistaessa patogeenit.
        
        Imusolut alkavat tuottaa immunoglobuliineja eli immunologisia vasta-aineita ja hälyttävät lisää puolustussoluja paikalle. Puolustustoiminnan seurauksena voi tulla kuumetta ja väsymystä ja imusolmukkeet voivat turvota.
        
        Humoraalinen eli vasta-ainevälitteinen immuniteetti
        
        Luuytminen kantasoluissa muodostuneiden B-imusolujen tunnistaessa patogeenin ne erilaistuvat plasmasoluiksi ja alkavat tuottaa immunoglobuliineja, jotka tarttuvat patogeenin pintaan ja leviävät verenkierron mukana eri puolille elimistöä. Ne auttavat fagosyyttejä tunnistamaan patogeenejä, sitovat patogeeneihin toksiineja ja voivat käynnistää komplementtireaktion.
        
        T-solujen erittämän sytokiinin ansiosta antigeeneihin sitoutuneet B-solut voivat muodostaa itsestään B-soluklooneja ja muuttumaan siitä plasmasoluiksi. Solukloonien avulla voi muodostaa paljon monoklonaalisia eli identtisiä vasta-aineita.
        
        Osa B-soluista erikoistuu muistisoluiksi, jotka aktivoituvat, jos sama patogeeni pääsee uudestaan kehon puolustusjärjestelmän läpi, jolloin immuunivaste voi käynnistyä heti.
        
        1 more item...
        
        Soluvälitteinen immuniteetti
        
        Luuytimessä muodostuvat ja kateenkorvassa jakautuvat ja kypsyvät T-imusolut menevät toissijaisiin imukudoselimiin, joissa ne jakautuvat edelleen, jonka jälkeen ne kiertävät verenkierron ja imujärjestelmän mukana. T-solujen toiminnan vaikutukset kohdistuvat vain läheisiin soluihin.
        
        Toiminta perustuu solutunnistukseen, joka perustuu ns. antigeenin esittelyyn, jossa luontaisen immuniteetin syöjäsolut syövät tuhottavan solun ja tuovat pintaansa antigeenin hajoamistuotteita. Niistä muodostuu solun MHC-proteiinien kanssa syöjäsolun solukalvosta sojottava molekyyliyhdistelmä. T-solujen reseptorit tunnistavat hajonneen antigeenin rakenneosat.
        
        T-auttajasolut aktivoituvat tunnistaessaan vieraan antigeenin, jolloin ne sitoutuvat siihen erittäen sytokiinejä, jotka ovat immuunivasteen muodostumista sääteleviä ja makrofageja ja T-tappajasoluja paikalle houkuttelevia välittäjäaineita.
        
        T-tappajasolut tuhoavat infektoituneita soluja kiinnittymällä niihin ja erittämällä patogeenejä tuhoavia aineita. Ne joko tuhoavat solun tai auttavat sitä tuhoamaan patogeenin.
        
        1 more item...
        
        T-säätelysolut osallistuvat immunologisen toleranssin kehittymiseen, säätelevät immuunivasteen voimakkuutta, vaimentavat auttaja- ja tappajasolujen reaktioita elimistön omia kudoksia vastaan ja hillitsevät voimakkaita T-solureaktioita ehkäisten kudosvaurioiden synnyn.
- - - - Fagosyyttien pinnan reseptorit tunnistavat antigeenin pintarakenteiden proteiinit, minkä jälkeen fagosyytti ympäröi patogeenin solukalvollaan. Fagosyytin solukalvon sisällä olevaan patogeeniin tarttuu sen pilkkomiseen erikoistuneita entsyymejä vapauttavia lysosomeja. Entyymit hajottavat patogeenin kudosrakenteita.
      - Monosyytit: kiertelevät verenkierron mukana ja kudoksiin siirryttyään niistä tulee makrofageja eli suuria syöjäsoluja, jotka voivat tuhota paljon patogeenejä ja kuolleita soluja. Ne ovat ensisijainen puolustus spesifisen immuunipuolustuksen käynnistymiseen asti. Ne ovat tärkeimpiä syöjäsoluja ja tärkeitä pitkäaikaisissa infektioissa.
      - Granulosyytit eli jyvässolut: basofiilit (allergisissa rekatioissa), neutrofiilit (tulehdusalueilla syöjäsoluina) ja eosinofiilit (tuottavat loisia ja mikrobeja hajottavia entsyymejä).
  - - - Useimmat tulehdukset akuutteja ja nopeita paranemaan. Hallitsemattomat ja krooniset tulehdukset voivat johtaa kudosvaurioihin.
  - - - Ihmisen komplementtijärjestelmään kuuluu 11 ketjureaktiona aktivoituvaa proteiinia. Immunoglobuliinin tarttuessa tuhottavan patogeenin antigeenin, muita proteiineja tarttuu siihen kiinni aktivoiden toisensa. Viimeinen proteiini aiheuttaa tuhottavan solun solukalvon muuttumisen läpäiseväksi, jolloin se tuhoutuu ympäröivän nesteen päästessä sen sisään.
- - - - Molemmat rokotteet antavat 95% suojan koronavirusta vastaan, mutta Modernan rokote on siinä suhteessa kätevämpi, että sitä tarvitsee säilyttää vain -20 asteessa kun taas Pfizerin rokotetta -70 celsius asteessa.