Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
11. Keho puolustaa itseään - Coggle Diagram
11. Keho puolustaa itseään
Sisäinen puolustus
: aktivoituu mikäli ulkoinen puolustus pettää.
Synnynnäinen
eli luonnollinen immuniteetti
Synnynnäinen immuniteetti on
epäspesifinen
eli se ei pysty muodostamaan muistijälkiä. Se siis reagoi antigeeneihin aina samalla tavalla.
Pääasiallisena tehtävänä on
estää
terveyttä uhkaavien patogeenien pääsy elimistöön.
Osittain perinnöllinen, koska se alkaa kehittyä jo sikilaikana ja vahvistuu syntymän jälkeen.
Tunnistaa antigeenien vieraita molekyylirakenteita
suurpiirteisesti
.
Syöjäsolujen eli fagosyyttien toiminta
. Koska syöjäsolut ovat epäspesifisiä, ne syövät mitä tahansa tunkeutujia.
Syöjäsolut jaetaan rakenteen perusteella kahteen pääluokkaan:
monosyytit
ja
granulosyytit
eli jyvässolut.
Syöjäsolut ovat sisäisen puolustuksen “ensimmäinen iskuryhmä”. Jos niiden toiminta ei riitä, tarvitaan hankittua immuniteettia.
Komplementti
eli proteiinien muodostama reaktiosarja
Tehtävät: edistää hiussuonten läpäisevyyttä, houkuttelee paikalle syöjäsoluja, tehostaa fagosytoosia eli solusyöntiä sekä tuhoaa elimistölle vieraita mikrobeja.
Tulehdusreaktio
Elimistön suojamekanismi antigeenejä, infektioita aiheuttavia mikrobeja tai kudosvaurioita vastaan. Se on
paikallinen immuunioreaktio
, jonka tarkoituksena on eristää infektoitunut alue terveestä ja poistaa mahdollisimman nopeasti häiriötä aiheuttavat tekijät.
Oireita: kipu, kuumotus, punoitus, turvotus, yleinen toimintakyvyn heikkeneminen
Useimmat tulehdukset paranevat nopeasti, mutta joskus tulehduksesta voi tulla hallitsematon ja se voi johtaa kudosvaurioihin. Myös pitkäaikaiset eli
krooniset
tulehdukset ovat elimistölle haitallisia. Niitä kutsutaan myös hiljaisiksi tulehduksiksi, koska ne ovat usein vähäoireisia.
Hankittu
immuniteetti
Mikäli synnynnäisen immuniteetin puolustusmekanismit eivät parissa päivässä onnistu tuhoamaan taudinaiheuttajia, aktivoituvat hankitun eli spesifisen immuniteetin puolustusjärjestelmät.
Perustana toimii
lymfaattinen imukudosjärjestelmä
, joka koostuu imusoluja ja lymfootteja sisältävästä
imukudoksesta
, imusuonista ja niissä kulkevasta imunesteestä.
Tärkeimpiä imukudoselimiä ovat luuydin ja kateenkorva
Imusuonistossa on imusolmukkeita, joiden tehtävänä on puhdistaa niiden läpivirtaava imuneste eli lymfa. Puhdistuksesta vastaavat imusolmukkeissa olevat valkosolut.
Soluvälitteisen immuniteetin
toiminta perustuu
T-imusoluihin
. Ne syntyvät luuytimessä, mutta kypsyvät ja jakautuvat kateenkorvassa. T-solut erilaistuvat ensisijaisesti auttaja-, säätely- ja tappajasoluiksi. T-imusolujen toiminta perustuu solutunnistukseen.
T-auttajasolut
: tehostavat muiden imusolujen toimintaa
T-säätelysolut
: säätelevät immuunivasteen voimakkuutta ja tarvittaessa vaimentavat auttaja- ja tappajasolujen reaktioita.
T-tappajasolut
: tunnistavat ja hyökkäävät omia jo sairastuneita souja sekä syöpäsoluja vastaan.
Vasta-ainevälitteisen immuniteetin
keskiössä toimivat
B-imusolut
. Ne muodostuvat luuytimen kantasoluista ja myös kypsyvät luuytimessä.
B-imusolujen päätehtävä on
elimistön vasta-aineiden tuotanto
. Kun B-imusolut tunnistaa patogeenin, alkaa se jakautumaan ja erikoistumaan plasmasoluiksi. Plasmasolut alkavat tuottaa vasta-ainetta.
Osa B-imusoluista erikoistuu muistisoluiksi, jotka elävät pitkään elimistössä, Jos sama patogeeni pääsee tunkeutumaan uudelleen elimistöön, muistisolujen ansiosta reagointi on nopeampaa ja ne pystyvät heti ehkäisemään sairastumisen.
Tartunta eli
infektio
tarkoittaa tautia aiheuttavan mikrobin tunkeutumista elimistöön kehon ulkopuolelta tai mikrobin siirtymistä elimistössä paikasta toiseen.
Taudinaiheuttajia eli
patogeenejä
voivat olla erilaiset bakteerit, loiset, alkueläimet, prionit, sienet tai virukset.
Infektio häiritsee elimistön toimintaa ja aiheuttaa elimistössä
immuunivasteen
eli
immuunireaktion
. Immuunivaste tarkoittaa kehon puolustautumista mahdollisia taudinaiheuttajia vastaan. Immuunivaste voi olla joko
synnynnäistä
tai
hankittua
.
Ulkoinen puolustus
Mekaaninen eli
fysikaalinen
puolustus
Iho
: jos ihon pinta rikkoutuu, haitalliset mikrobit pääsevät suoraan muualle elimistöön.
Limakalvot
: limakalvoja peittävät erilaiset
värekarvat
ja
lima
, jotka mekaanisesti estävät patogeenejä pääsemästä limakalvojen läpi muualle elimistöön.
Nesteiden virtaus
: huuhtelee elimistöä, mikä rajoittaa mikrobien kasvua.
Kemiallinen
puolustus
Mahalaukun mahaneste
: mm. suolahappo laskee mahalaukun pH:ta: alhainen happamuus hajottaa mahaan päässeet mikrobit.
Sylki, kyynelneste, hiki, tali
: eritteissä on monia mikrobeja hajottavia entsyymeitä.
Rokottamalla hankittu immuniteetti
Rokotteiden teho perustuu immunologiseen muistiin. Rokote koostuu tapetusta tai heikennetystä taudinaiheuttajasta tai sen osasta. Rokotteiden tarkoitus on saada
aikaan aktiivinen immunisaatio
eli käynnistää nopeasti elimistön oma vasta-aineiden tuotanto ja tuhota patogeenit ennen varsinaista sairastumista. Rokotteilla saadaan siis aikaan muistisolujen toimintaan perustuva sekundaarivaste ilman taudin sairastamista.
Kun tarpeeksi suuri osa väestöstä on rokotettu, laumasuojan ansiosta myös rokottamattomien henkilöiden riski sairastua on pieni.