NÄKÖKULMIA KOULUKOHTAISEN OPETUSSUUNNITELMAN LAATIMISEEN
KOULUASTEIDEN NIVELKOHDAT JA HISTORIAN JATKUMO
HISTORIAOPETTAJAN TYÖSSÄÄN KOHTAAMIA OPETUKSEN PAINOTUKSIIN LIITTYVIÄ VALINTAKYSYMYKSIÄ
PAINOTUS SUOMEN VAI YLEISEEN HISTORIAAN?
KRONOLOGISESTI VAI TEMAATTISESTI?
TARKISTELUKULMAKSI POLIITTINEN HISTORIA VAI KULTTUURIHISTORIA
Historianopettajalla on koulukohtaista OPS:a ja omaa opetusta suunnitellessa lukuisia ratkaistavia kysymyksiä. Osa liittyy jatkumon rakentamiseen ala- ja yläkoulun sekä perusopetuksen ja lukio-opetuksen välille, osa taas opetuksen painotuksiin
LÄHESTYTÄÄNKÖ ASIOITA MAKRO- VAI MIKRONÄKÖKULMASTA
aineen- ja luokanopettajien tulee nykyään tuntea eri kouluasteiden OPSit kyetäkseen opettamaan opetukselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti, sillä viime vuosina on kiinnitetty paljon huomiota eri kouluasteiden opetuksen niveltamiseksi toisiinsa
lukiossa temaattisesti jäsennellyt kurssit joille perusopetuksen odotetaan antavan toimivan perustan --> aiemmin lukiossa vain syvennettiin peruskoulussa opiskeltuja asioita
yhteiset arviointikriteerit edellyttävät opettajilta yhteissuunnittelua
ala- ja yläkoulun historianopetuksen hyvän osaamisen kriteerit muodostavat kumulatiivisen kokonaisuuden --> aineenopettajan työ hanakaloituu mikäli luokanopettaja ei ole opettanut yhteisten tavoitteiden suunnassa
OPS:n mukaan historiallisen ajattelun osaaminen on kumuloituvaa ja taidot rakentuvat jo aiemmin opitun päälle --> historianopetuksen tavoitteet ja arviointikriteerit on rakennettu kumuloitumisen periaatteelle siten että vuosiluokilla 4-6 luodaan perusta ja taiotja syvennetään vuosiluokilla 7-9
Molemmilla kestävät perustelut eikä kumpaakaan voi yksioikoisesti väittää toista paremmaksi --> ei ole olemassa yhtä oikeaa opetus- tai opiskelutapaa
Kronologista käsittelyä perustellaan usein aikakäsityksen kehittymisellä
On kuitenkin näyttöä,että aikakäsityksen kehittyminen on yksilällistä ja siihen vaikuttaa enemmän sosiaalinen ympäristö ja kieli kuin ihmisen kypsyyskaudet
Vuoden 2004 OPS:ssa sisällöt jaoteltiin kronologisesti mikä ei kuitenkaan sulkenut kokonaan pois temaattista käsittelyä
aikakäsityksen arviointi kuitenkin vaikeaa --> "yhdistä historiantapahtuma vuosilukuun" -tyyppiset harjoitukset eivät kerro kvin paljon oppilaiden todellisesta osaamisesta
CHATA-projektin tutkimuksessa havaittiin että alakouluikäisten oppilaiden historiallisen ajattelun hajonta on seitsemän vuotta: osa 7-vuotiaista kykeni samantasoiseen ajatteluun kuin 14-vuotiaat
opetaan nykyään toisiinsa nivoutuneina --> aiemmin painotettiin Suomen historiaa (perustui suuren kertomuksen identitteettiä rakentavaan merkitykseen)
auttaa näkemään Suomen tapahtumat osana Euroopan ja maailman historiaa
Siirtyminen temaattisiin kursseihin lukiossa heikensi Suomen historian asemaa koska pakollisista neljästä kurssista vain yksi käsitteli suoraan kansallista historiaa
aiempi painotus ja arvostus Suomen historiaan näkyy edelleen historianopetusta ohjaavissa dokumenteissa ja oppikirjoissa --> suuren kertomukseen oleellisesti kuuluvat Suomen kamppailut ja sodat takaavat pysyvällä merkityksellään Suomen historian vankan aseman kouluopetuksessa
Historianopetus keskittyi Suomessa alun alkaen suuren kansallisen kertomuksen hengessä poliittisen historian ilmiöihin, vallanpitäjiin ja yhteiskunnan rakenteisiin
Fennomaaninen tulkinta Suomen historiasta: Vaikka Suomella ei Ruotsin aikana ollut valtiollista historiaa, maalla oli omaa kultturkehitystä --> historianopetuksessakin syytä paneutua kultturihistoriaan
Lukiossa siirtyminen temaattisiin kursseihin on tuonut opetukseen ympäristö-, aate- ja kultturihistorian näkökulmat --> silti poliittinen historia myös lukiossa vahvimmin edustettu
Perinteen paino on vahva ja perinteisen opetussisältöjen kyseenalaistamisen pelätään herättävän krittiikiä kollegoissa
On selvää ettei poliittista historiaa voi sulkea kokonaan tarkastelun ulkopuolelle mutta OPS:n sisällytettyihin tavoitteisiin voidaan kuitenkin päästä yhdistelemällä erilaisia näkökulmia --> asiat jäävät oppilaille etäiseksi kun niitä tarkastellaan vain poliittisisesta näkäkulmasta (makrotaso) --> valtioiden johtajien toimilla ei suoraa yhtymäkohtaa oppilaiden omaan elämään
Mikäli tarkastelukohteeksi valittaisiin mikrotaso ja tavallisen ihmisen toiminta, oppilas saattaisi tätä kautta nähdä myös itsensä historiallisena toimijana
Paitsi oppilasta motivoivaa, myös laajempia kansalaiskasvatuksellisia vaikutuksia
Historianopetuksen jäsentämiseen opettajalla on tänä päivänä varsin suuri vapaus. OPS linjaa opetuksen tarkoituksen ja tehtävän sekä yksilöivät tavoitteet, joihin opetuksella pitäisi pyrkiä. Opettaja taas ratakaisee itse, miten näihin tavoitteisiin päästään
Mikrohistoria tarkoittaa historiantutkimuksessa tarkastelutapaa, jossa ilmiötä tutkitaan ikään kuin mikroskoopin avulla --> perustuu ajatukseen että lähelle mentäessä ja yksityiskohtia tutkittaessa ilmiö avautuu erinäköisenä kuin ylätasolta tarkastellessa
Toinen mikrohistorian piirre on valita tarkastelukohteiksi poikkeuksellisia ihmisiä tai vähemmistöryhmiä --> niitä tutkittaessa valottuu myös tyypillisyyden tai valtaväestön luonne
Opetukseen mikrohistoriaa voidaan tuoda valitsemlla käsiteltäviksi kohteisiksi yksittäisi henkilöitä, ryhmiä, perheitä tai paikallisyhteisöjä
Mikro- ja makrotasojen vuorottelulla ilmiöt avautuvat oppilaille eri näkökulmista ja erilaisissa merkityksissä
Mikrotaso tulee kytkeä makrotasoon
olennaista on valottaa makrotason ilmiöiden erilaisia vaikutuksia ihmisiin ja heidän erilaisia reaktioitaan --> esim. maatalouslakko merkitsi Huittisissa eri asioita talollisille ja virkamiehille kuin maatyöväelle
Jotta mikrohistoriallinen tarkastelu tuottaisi toivotun tyuloksen opetukseen tulee varata riittävästi aikaa
mikrohistoriallinen lähestymistapa vaatii opettajalta enemmän työtä kuin makrohistorian opettaminen
Myös joissain oppikirjoissa mikro- ja makrotaso vuorottelevat --> tarkoituksena on saada käyttäjät tarkastelemaan yhtä historian ajanjaksoa eri näkökulmasta ja ymmärtämään miksi eri tyhmät ja toimijat ovat suhtautuneet tapahtumiin ja ilmiöihin eri tavalla