Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Liikkuminen - Coggle Diagram
Liikkuminen
1. Kyykistyminen
Kyykistyessä jalkojen lihakset supistuvat ja varaavat voimaa ponnistukseen sekä jalat taipuvat polvi-, lonkka- ja nilkkanivelten kohdalta. Nämä nivelet mahdollistavat raajan kitkattoman liikkumisen. Nivel kiinnittyy luuhun säiemäisillä nivelsiteillä, jotka pitävät nivelen koossa ja estävät virheasentoja. Raajoissa on myös jänteitä, joiden tehtävänä on liittää lihakset luihin ja tukea niveliä. Lisäksi jänteet ohjaavat lihaksen supistumisesta syntyvän vetävän voiman luuhun.
Polvinivel on sarananivel, joka toimii sääriluun ja reisiluun liitoskohtana. Lonkkanivel on pallonivel, joka liittää yhteen lonkan ja reisiluun. Nilkassa on ylempi ja alempi nilkkanivel: ylempi nilkkanivel huolehtii koukistusliikkeestä ja alempi säätelee nilkan vakautta ja huolehtii jalan kallistuksesta.
2. Ponnistaminen
Ponnistaessa kantapäillä pakara- ja takareisilihakset työskentelevät reiden lihaksista eniten. Jos taas ponnistaa enemmän päkiöillä, niin etureisilihas joutuu työskentelemään enemmän. Molemmissa tapauksissa ensin työskentelee pakara, jonka jälkeen reiden lihakset supistuvat ja lopussa supistuvat pohjelihakset. Jalka suoristuu, minkä mahdollistaa polvinivelet ja nilkan nivelet yhdessä lihasten kanssa. Ne todennäköisesti ojentavat nilkat, ja keho nousee irti maasta.
Polvinivelet ovat synoviaaliniveliä eli ne sisältävät paksua, vaalenkeltaista hyytymätöntä nivelnestettä, joka voitelee niveltä ja vähentää kitkaa. Tästä syystä jalka pystyy ojentumaan sulavasti.
Jänteet liittävät polven lihakset jalan luihin ja tukevat niveliä. Lisäksi jänteet ohjaavat tässä tapauksessa pakara-, reisi- ja pohjelihasten supistumisesta aiheutuvan vetävän voiman luuhun.
Myös kädet auttavat hyppäämisessä. Valmistautuessa hyppyyn ne suoristuvat sivuille ja vähän ennen ponnistamista koukistuvat. Ponnistaessa kädet suoristuvat sivulle antaen hyppyyn lisää vauhtia. Käsien työ ei kuitenkaan ole kovin suuri, eli niissä ei supistu läheskään yhtä moni lihassyy kuin jalkojen lihaksissa.
Lisäksi osa keskivartalon lihaksista supistuu ja jäykistyy, jotta asento olisi optimaalinen ja samalla hypystä tulee hallitumpi.
Käsky supistua saapuu ensin lihaksen pinnalla olevaan motoriseen päätelevyyn, josta se leviää lihassyyn sarkolemmakalvolle. Aktiopotentiaali leviää T-putkien avulla lihassyyn sisälle ja tästä seuraa jännitteen purkautuminen. Aktiini ja myosiini reagoivat keskenään, eli myosiini kampeaa aktiinia ohitseen. Tämä reaktio on poikittaissillan syntyminen.
Seuraavaksi aktiini- ja myosiinifilamentit liukuvat toistensa lomaan, mikä aiheuttaa toistuvasti tapahtuneena sarkomeerin lyhenemisen. Tästä seuraa lihaksen supistuminen.
4. Maahan laskeutuminen
Polvinivelet joustavat pehmentäen laskua. Niiden sisältämä nivelneste suojaa niveliä ja vaimentaa laskeutumisesta aiheutuvaa tärähdystä.
Jo ilmassaoloaikana aivoista lähtee liikehermoja pitkin käsky supistua. Hermoimpulssien saapuessa jalan lihaksiin osa niistä supistuu kehon laskeutuessa maahan. Laskeutuessa korkeasta hypystä tapahtuu tavallaan "heijausliike" eli nivelet joustavat ja ihminen kyykistyy aavistuksen. Tämän jälkeen pääsääntöisesti pakara-, etureisi ja pohjelihakset supistuvat ja ojentavat jalat suoriksi.
Kädet tulevat taas mukaan koukistuen sivuille kehon laskeutuessa maahan. Kädet tasapainottavat laskeutumista. Niiden työ on kuitenkin melko pieni.
Myös osa keskivartalon lihaksista supistuu ja pitää vartalon tiukkana ja hallittuna kehon laskeutuessa maahan.
3. Hyppy/ilmassa olo
Kun hyppy on tapahtunut ja henkilö on ilmassa, lihakset rentoutuvat, jolloin ne eivät ole enää supistuneina vaan palautuvat takaisin normaaliin tilaansa.
Mitä tapahtuu, jos yrität pomppia mahdollisimman korkealle 100 kertaa?
Pomppiessa tapahtuva tärähtely on hyväksi luuston terveydelle ja usein tehtynä se vahvistaa sitä. Erityisesti kouluikäisille ja nuorille suositellaan luuliikuntaa, jossa esimerkiksi teet 50-100 hyppyä päivittäin.
Lihakset väsyvät melko nopeasti ja lihassolujen ATP-varastot hupenevat pikaisesti, minkä takia niiden pitää vapauttaa mitokondrioiden avulla lisää energiaa rasvahapoista tai glukoosista. Koska hyppiminen 100 kertaa on melko lyhytaikainen suoritus, lihassolut käyttävät ensisijaisesti glukoosia energianlähteenään.
Solu saa glukoosia hajottamalla lihaksiin varastoitunutta glykogeeniä. Glykogeenin hajotuksessa vapautunut sokeri toimii energianlähteenä mitokondioissa tapahtuvalle soluhengitykselle, joka tuottaa glukoosimolekyylistä oksidatiivisen fosforylaation avulla 38 ATP:tä.
Soluhengityksessä syntyy myös hiilidioksidia, jonka runsas määrä aiheuttaa aivojen antamaan käskyn hengityksen nopeuttamisesta lihastyön aikana. Tämän takia 100 kertaa hyppivä henkilö hengästyy suorituksensa aikana.
Jos myoglobiinista saatavaa happea ei ole soluhengitystä varten tarpeeksi, ATP:tä tehdään glykolyysissä ja maitohappokäymisessä. Koska hyppiminen korkealle 100-kertaa on melko rankka urheilusuoritus, siinä syntyy hyvin todennäköisesti maitohappoa, joka jäykistää lihassyitä ja aiheuttaa väsymyksen ja kivun tunteita hyppimiseen tarvittaviin lihaksiin.
Hyppiessä tulee kuuma, koska osa lihaksen supistumiseen tarvittavasta energiasta muuttuu lämmöksi. Koska hyppiminen vaatii paljon lihastyötä ja kuumuuden takia keho yrittää viilentää itseään, ihon hikirauhaset alkavat erittämään hajutonta suolaliuosta eli keho hikoaa.