Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Sydän - Coggle Diagram
Verenkiertoelimistö
Rakenne: Koostuu yhdestä nelilokeroisesta sydämestä sekä kolmen tyyppisistä suonista: valtimot, laskimot ja hiussuonet.
Verenkierron keskeisin tehtävä on kuljettaa lämpöä, energiaravintoaineita, kaasuja, kuona-aineita (kuten virtsa-aine), valkuaisaineita ja hormoneita.
Voidaan jakaa pieneen ja isoon verenkiertoon. Pienessä verenkierrossa (keuhkoverenkierto) veri kiertää keuhkoissa hapettumassa. Isossa verenkierrossa veri kiertää sisäelimissä ja kudoksissa viemässä happea ja hakemassa soluhengityksessä syntynyttä hiilidioksidia pois.
Pienen verenkierron reitti: oikea eteinen → oikea kammio → keuhkovaltimot → kaasujen vaihto keuhkorakkuloissa → keuhkolaskimot → vasen eteinen
Ison verenkierron reitti: vasen kammio → aortta → muut valtimot (paitsi keuhkovaltimo) → kaasujen vaihto hiussuonissa/soluissa → laskimot → ylä- ja alaonttolaskimo → oikea eteinen
-
Sydän
Rakenne: Sydäntä ympäröi kaksikerroksinen sidekudoskalvo, sydänpussi. Sydän jakautuu oikeaan ja vasempaan puoliskoon, joissa kummassakin on eteinen ja kammio. Molemmilla puolilla eteisen ja kammion välissä on veren takaisinvirtausta estävä läppä: vasemmalla hiippaläppä ja oikealla kolmiliuskaläppä. Sydänlihaksen omasta hapen- ja ravintoaineiden saannista huolehtii sepelvaltimot.
Lihaksikkaat seinämät koostuvat sydänlihaskudoksesta ja sisäpinnan epiteelikudosta huuhtelee veri. Sydänlihaksen paksuus vaihtelee eri osissa tehtävästä riippuen: Eteisissä lihasseinämä on ohut, sillä ne toimivat lähinnä verivarastoina. Vasemman kammion lihasseinämä on paksu, koska sieltä veri pumpataan isoon verenkiertoon suurella voimalla. Oikean kammion lihasseinämät ovat ohuemmat, koska veri pumpataan sieltä keuhkoihin, eikä se tarvitse yhtä paljon voimaa kuin vasen
Veren matka sydämen läpi: Hiilidioksidipitoien veri saapuu sydämeen isosta verenkierrosta yläonttolaskimon (3) ja alaonttolaskimon (11) kautta. Ensin se saapuu oikeaan eteiseen (1). → Oikeasta eteisestä se kulkee eteis-kammioläpän (12) läpi oikeaan kammioon (10). → Kammioiden supistuessa se työntyy keuhkovaltimoläpän (13) kautta keuhkovaltimoon (5). → Keuhkovaltimot vievät veren keuhkoihin, jossa kaasujen vaihto tapahtuu. → Hapekas veri palaa keuhkoista keuhkolaskimoita (6) pitkin vasempaan eteiseen (2). → Vasemmasta eteisestä se kulkee eteis-kammioläpän (7) kautta vasempaan kammioon (9). → Lopulta veri menee aorttaläpän (8) läpi aorttaan (4) ja sieltä kautta kaikkialle elimistöön.
-
Veren virtaus perustuu paine-eroihin ja takaisinvirtausta estäviin läppiin. Sydänlihas supistuu automaattisesti, sillä supistumiskäsky lähtee siitä itsestään. Sydän supistuu joko kokonaan tai ei ollenkaan. Sydämen supistumista säätelee eteisen yläosassa oleva sinussolmuke. Se luo sähköimpulssin, joka saa sydämen lihassolut supistumaan. Kammioiden supistumista kutsutaan systoleksi ja veltostumista diastoleksi.
Sydämen supistumiskertoja kutsutaan sykkeeksi. Minuuttitilavuus on verimäärä, joka kulkee sydämen läpi minuutissa.
Verisuonet
Suonet jakautuvat kolmeen ryhmään; sydämestä poispäin lähteviin valtimoihin, sydämeen päin kulkeviin laskimoihin ja hiussuoniin.
Valtimot: Sydämestä poispäin kudoksiin lähtevät verisuonet ovat valtimoita. Niiden täytyy kestää sydämen supistumisesta aiheutuva suuri paine, joten niiden seinämät ovat paksun lihaskerroksen ansiosta joustavat. Isot valtimot haaroittuvat yhä pienemmiksi valtimoiksi, joissa paine koko ajan laskee.
Hiussuonet: Veri etenee sydämestä kauemmaksi yhä pienempiin valtimoihin ja lopulta hiussuoniin. Hiussuonet ovat hyvin ohuita, joten aineiden vaihtuminen solujen ja veren välillä on tehokasta. Ravintoaineet, kuona-aineet ja kaasut kulkevat hiussuonen ja solun kalvojen läpi diffuusion avulla.
Laskimot: Hiussuonista veri kulkee laskimoiden kautta takaisin sydämeen. Laskimoiden seinämät ovat ohuemmat ja vähemmän kimmoisat kuin valtimoiden.
Veri
Koostumus: Veri on nestemäinen kudos, joka koostuu plasmasta ja kolmentyyppisistä verisoluista.
Punasolut: kiekkomaisia, keskeltä litistyneitä tumattomia soluja. Ne elävät vain noin 120 päivää. Niihin muodostuu hemoglobiinia, joka kuljettaa happea tehokkaasti. Tumattomuuden vuoksi punasolut eivät pysty jakautumaan, vaan uusia punasoluja tuotetaan punaisessa luuytimessä litteissä luissa.
Valkosolut: nimensä mukaisesti vaaleita. Valkosolujen keskeinen tehtävä on tuhota elimistöön tunkeutuneita bakteereja, viruksia, sieniä ja loisia. Toisin kuin punasoluilla, valkosoluilla on tuma ja muut keskeiset soluelimet. Valkosolutyypit voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:
Jyvässolut eli granulosyytit: Jyvässoluihin kuuluu neutrofiilit (syöjäsoluja), eosinofiilit (hyökkäävät loisia ja mikrobeja vastaan) sekä basofiilit (erittävät histamiinia).
-
Imusolut: imusoluihin kuuluu B-imusolut (tuottavat vasta-aineita) ja T-imusolut (tuhoavat jo sairastuneita soluja sekä auttavat muita puolustusjärjestelmän soluja)
Verihiutaleet: aiheuttavat veren hyytymisen. Osallistuvat verisuonen reiän tukkimiseen muuttumalla tahmeaksi ja tarttumalla toisiinsa.
Hyytyminen: Verihiutaleiden kiinnittyessä vauriokohtaan verihiutaleet turpoavat ja niiden kanavat pullistuvat. Kanavista valuu ulos hyydyttäviä aineita. Verihiutaleet liimautuvat yhteen veressä olevan valkuaisaineen, fibrinogeenin ansiosta. Kun veri hyytyy, fibrinogeeni muuttuu fibriiniksi.
Veren keskeisin tehtävä on kuljettaa lämpöä, energiaravintoaineita, kaasuja, kuona-aineita (kuten virtsa-aine), valkuaisaineita ja hormoneita.
ABO-veriryhmäjärjestelmä perustuu siihen, että punasolujen pinnalla joko on tai ei ole tiettyjä glykoproteiineja. Nämä pintamolekyylit toimivat antigeeneina ja voivat saada aikaan vasta-ainemuodostuksen veressä. Glykoproteiinien perusteella tapahtuu veriryhmän nimeäminen.
A-veriryhmään kuuluvan ihmisen punasolujen pinnalla on vain A-antigeenia, B-veriryhmään kuuluvalla B-antigeenia, AB-veriryhmään kuuluvalla kumpaakin ja O-veriryhmään kuuluvalla ei ole lainkaan antigeeneja.
Jos henkilö saa väärän veriryhmän verta, ensiksi luovuttajan vasta-aineet saa punasolut liimautumaan toisiinsa. Veri kuitenkin laimenee nopeasti, joten tässä vaiheessa ei aiheudu suurta vahinkoa. Toinen reaktiosarja on kuitenkin hyvin vaarallinen. Vastaanottajan veressä olevat vasta-aineet reagoivat siirretyn veren punasolujen antigeeneihin ja seurauksena on hyytymä.
Verenpaine
Verenpaine riippuu siitä, onko systole vai diastole. Yläpaine eli systolinen verenpaine kuvaa painetta valtimoissa kammioiden supistumisen aikana. Alapaine eli diastolinen verenpaine taas kuvaa verenpainetta kammioiden lepovaiheessa.
Verenpaineeseen vaikuttaa sydämen pumppaaman veren määrän lisäksi valtimoiden vastus. Jos valtimoissa on ahtaumia tai ne ovat kovettuneet, verenpaine on pysyvästi koholla.
-
Imusuonisto
Hiussuonista tihkuu verenpaineen takia veriplasmaa eli verinestettä kudoksiin. Tätä nestettä kutsutään kudosnesteeksi. Osa kudosnesteestä kertyy imusuoniin ja muodostaa imunestettä.
Imusuonistolla on monia tehtäviä: kudosnesteen palautus verenkiertoon; ruoansulatuselimistössä imusuoniin imeytyneiden rasvojen kuljettaminen verenkiertoon; immuunijärjestelmään osallistuminen, sillä imusuonien risteyskohdissa on imusolmukkeita, joissa on runsaasti valkosoluja.
