Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
3. Antiikin Kreikka - Coggle Diagram
3. Antiikin Kreikka
-
Kaupankäynti
-
Rahatalous
Aluksi kaupankäyntiin käytettiin vaihtokauppaa tai metalleja maksuvälineenä, mutta 500 luvulla eaa. näiden tilalle tuli rahatalous.
-
Kaupunkivaltioille oma raha oli tärkeä osoitus riippumattomuudesta ja elinvoimasta. Myöhemmin valtioliittojen aikana omasta rahasta oli vaikea luopua.
Jokaisella kaupunkivaltiolla rahassa oli jokin sille ominainen tunnus. Esimerkiksi Ateenan tunnus oli pöllö.
-
Kreikkalaisen kaupunkivaltion ihanne oli olla omavarainen, mutta tuontia ja vientiä tapahtui kaupungista silti paljon.
Jos maatalouden sato oli vähäinen, sitä tuotiin kaupunkiin muualta.
Maatalouden ylijäämät vaihdettiin tuontitavaroihin, kuten metalleihin.
Vesireitit helpottivat kaupankäyntiä ja liikkumista antiikin Kreikassa huomattavasti, joten suurin osa antiikin kaupungeista syntyi jokien varsille tai rannikoille. Maateitse kulkeminen ja tavaroiden vieminen oli hidasta ja uuvuttavaa, joten helpoimmalla pääsi kun kulki vettä pitkin.
Rhodos, Kypros ja Delos olivat kaupankäynnin ja liikenteen kannalta tärkeitä tukikohtia.
-
Kaupunkivaltio
-
Kreikkalaiseen kaupunkivaltioon eli polikseen kuuluivat muurien sisäpuolella jäävä kaupunki sekä sitä ympäröivä maaseutu.
-
Kaupunkivaltio on alunperin ollut linnoitettu keskus, johon lähiseudulla asuneet asukkaat ovat voineet hakeutua sotaa turvaan.
Kaupunkivaltioita perustettiin yleensä paikkoihin, joita oli helppo puolustaa ja joita ympäröi helposti viljeltävissä olevat tasangot.
-
Kaupunkivaltion rakenne
Keskuksessa sijaitsi tori, joka oli tarkoitettu alueen kauppapaikaksi.
Torilla sijaitsi kaupungin suojelusjumalan temppeli sekä muita julkisia tiloja, kuten paikallisen neuvoston kokoontumispaikka.
Maanviljely
Antiikin Kreikassa olivat huonot edellytykset maanviljelylle verrattuna jokilaaksojen kulttuureihin.
-
Viljelykelpoista maata oli vähän, ja niidenkin omistamisesta käytiin naapurivaltioiden kanssa sotia.
Elämä maaseudulla
Maanviljelijöiden kylät ja pienet kaupungit olivat tiiviitä yhteisöjä. Perheet asuivat samalla paikalla useita sukupolvia. Pientiloilta saatiin ruokaa yhdelle perheelle, mutta vähitellen maa kertyi rikkaille suvuille, jotka perustivat suurempia tiloja. Näiltä suurtiloilta riitti elintarvikkeita laajemmillekin markkinoille.
Kreikassa viljeltiin antiikin aikaan etenkin oliiveja, viinirypäleitä ja viljoja.
Oliivipuihin oli kuitenkin järkevää sijoittaa siksi, että se sopeutui hyvin karuun maahan ja kuivaan, lämpimään ilmastoon. Lisäksi hyvin hoidettuina oliivipuusta riitti satoa jopa sadoiksi vuosiksi.
Oliivipuut tuottivat hedelmää vasta usean vuoden päästä istutuksesta ja hedelmää tuli vain joka toinen vuosi.
Oliiviöljy oli ihmisille tärkeä energian ja ravinnon lähde. Sitä käytettiin myös lääkkeiden ja ihovoiteiden raaka-aineena, esineiden voitelyaineena, saippuana sekä lamppujen polttoaineena. Oliiviöljy oli myös antiikin kreikkalaisille viinin lisäksi tärkeä vientituote.
Suurin osa antiikin ajan väestöstä oli maanviljelijöitä. Useimmilla oli pienviljelyksiä, joihin he aina aamuisin kävelivät asumastaan kylästä.
Koko antiikin ajan maatalous säilyi tärkeimpänä elinkeinona ja vaurauden perustana. Maanomistusta arvostettiin Antiikin aikana kaikista omistusmuodoista eniten.