Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Kansainvälinen oikeus ja kansallinen oikeus - Coggle Diagram
Kansainvälinen oikeus ja kansallinen oikeus
Monismi & dualismi - Teoriat kansainvälisen ja kansallisen oikeuden suhteesta
Monismi
Kansainvälisen oikeuden suora soveltaminen kansallisissa oikeusjärjestyksissä ilman, että siihen tarvittaisiin mitään "muutosta". Eli: kansainvälistä oikeutta voidaan toimeenpanna suoraan sellaisenaan.
Monistisia valtioita: monet eurooppalaiset siviilioikeudelliset valtiot, kuten Ranska, Espanja, Saksa ja Alankomaat.
Kansainvälisen ja kansallisen oikeuden suhde on yhtenäinen.
Yleensä automaattisen sisällyttäminen edellyttää kuitenkin sopimuksen julkaisemista valtion virallisissa asiakirjoissa (esim. "Virallinen lehti"). Tämä kuitenkin vain menettelyllinen vaatimus, joka ei vaadi lainsäädäntötoimia.
Dualismi
Oikeusjärjestykset erillisiä ja itsenäisiä toisistaan = oikeusjärjestykset toimivat toisistaan riippumatta.
Perinteisimmässä merkityksessään kummallakaan oikeusjärjestyksellä ei ole valtaa luoda tai muuttaa toisesta oikeusjärjestyksestä peräisin olevia oikeussääntöjä.
Valtio suvereeni ja ylin.
Kansainvälistä oikeussääntöä voi soveltaa kansallisella tasolla vain siinä määrin kuin valtio on hyväksynyt.
Dualistisina pidettyjä merkittäviä valtioita: Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat sekä vastaavat common law -valtiot
Edellytetään yleensä, että ratifioitu sopimus on nimenomaisesti sisällytetty osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta valtion virkamiehet ja yksityishenkilöt ovat velvollisia noudattamaan sen määräyksiä.
Edellyttää erillisiä voimaansaattamistoimia. Sopimus on saatettava osaksi valtion sisäistä oikeutta menettelyn avulla.
"Suomen valtiosäännössä on omaksuttu dualistinen katsontakanta. Tosin suomalaisessa menettelytavassa on monistisia piirteitä."
(
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:dualismi_valtiosopimusoikeudessa
)
Kansainvälisellä oikeudella ensisijaisuus
Kansallisen/sisäisen oikeuden tulee noudattaa voimassa olevia kansainvälisiä velvoitteita.
Tärkein periaate on se, että kansainvälisen oikeuden mukaan valtio ei voi vedota omaan kunnallisen/sisäisen lainsäädäntönsä säännöksiin oikeuttamaan kansainvälisen velvoitteensa rikkomista.
Esimerkiksi YK:n peruskirja on monenkeskinen sopimus, jolla on erityisasema muihin sopimuksiin nähden. Peruskirjan artiklan 103 mukaan: "Jos Yhdistyneiden kansakuntien jäsenten tähän peruskirjaan ja johonkin muuhun kansainväliseen sopimukseen perustuvat velvoitukset ovat ristiriidassa keskenään, on tämän peruskirjan velvoituksilla etusija."
Kansallinen oikeus ei voi olla ristiriidassa kansainvälisen oikeuden normien kanssa, joihin valtio on sitoutunut.
Sisäisen lainsäädännön on oltava voimassa olevien kansainvälisten velvoitteiden mukainen.
Kansainvälisen oikeuden mukaan valtio, joka on ottanut vastaan voimassa olevan kansainvälisen velvoitteen, on velvollinen tekemään sisäiseen lainsäädäntöönsä mukautuksia, jotka voivat olla tarpeen kyseisten velvoitteiden täyttämiseksi.
Sisäisen oikeuden on noudatettava voimassa olevia kansainvälisiä velvoitteita.
Kansallisia tuomioistuimia pyydetääkin usein välttämään mahdollisuuksien mukaan tilanteista, joissa kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa valtion kansainvälisten velvoitteiden kanssa.
Kansainvälinen oikeus on siis valtioiden kansallisista oikeusjärjestelmistä erillinen ja hierarkisesti korkeammalla tasolla oleva oikeusjärjestelmä.
Kansainvälinen oikeus luonteeltaan erilainen kuin kansallinen oikeus.
Kansainvälisessä oikeudessa lainsäätäjänä sekä toimeenpanijoina ovat valtiot ja niiden perustamat KV-järjestöt.
Kansainväliseen oikeusjärjestelmään ei kuulu valtioiden yläpuolista toimeenpanevaa tahoa.
Kansallisessa oikeudessa erotetaan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta.
Käytännön ongelmia, joita kansalliset tuomioistuimet kohtaavat kansainväliseen oikeuteen liittyen
Kansallisen tuomioistuimen on vältettävä tilanteita, joissa kansallinen lainsäädäntö olisi ristiriidassa KV-velvoitteiden kanssa.
Tietyt kysymykset eivät kuulu kunnallisten tuomioistuinten toimivaltaan.
Käsite "justiciability" (käytössä lähinnä Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) viittaa siihen, että on olemassa rajoja asioille, joita ei voida käsitellä lain mukaan
Asiassa Maclaine Watson v. International Tin Council Yhdistyneen kansakunnan House of Lords ("Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuone") totesi, että kunnallisilla tuomioistuimilla ei ole eikä voi olla toimivaltaa ratkaista tai panna täytäntöön oikeuksia, jotka johtuvat itsenäisten suvereenien valtioiden keskenään tekemistä liiketoimista kansainvälisen oikeuden tasolla.