Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

solu - Coggle Diagram

- - - - esim bakteerit ja arkeonit
      - bakteerille omia rakenteita: kapseli (suojaa ja mahdollistaa kiinnoitymisen alustaansa), siima/karvat (mahdollistaa liikkumisen ja kasvualustaan kiinnitymisen), kromosomi yksi rengasmainen
  - - - sienisolu
        
        Sienisolussa yhdessä solussa voi olla monta tumaa. Sienisolussa on: vakuoli, jossa hajotetaan ja varastoidaan kuona-aineita; soluseinä, joka suojaa solua; lysosomeja, joiden tehtävä on ottaa solun jätteet, jotka lysosomi entsyymit hajoittaa.
        
        kasvisolu
        
        kasvisolulla on vakuoli ja soluseinä niin kuin sienisolullakin. Kasvisolun soluseinä koostuu selluloosasta, hemiselluloosasta ja pektiinistä. Kasvisolulle ominainen soluelin on viherhiukkanen, jossa tapahtuu fotosynteesi. Fotosynteesissa kasvisolu sitoo energiansa glukoosiin.
        
        eläinsolulla on: lysosomeja; keskusjyväiset, jotka ohjaavat proteiinien avulla perintöainesta, kun solu valmistautuu jakautumaan. Eläinsolulla ei ole soluseinää.
      - tumallisen solun toiminta: Tumaa suojaa tumakotelo, jossa on 2 päällekkäistä solukalvoa vastaavaa kalvosta, joka muodostuu rasva-aineista. Kalvon läpäisee tumahuokoset eli putkimaiset proteiinikanavat. Niiden kautta aineet kulkee sisään tumaan ja ulos. Tuman tehtävä on säilyttää pääosa solun perintöaineksesta. Lisäksi siellä valmistuu ribosomien rakenneosia tumajyväsessä. Tumaa ympäröi solulimakalvosto, joka täyttää valtaosan solun sisäosasta. Se mahdollistaa aineiden kuljetuksen solussa, osallistuu aineiden muokkaamiseen. Osaan solulimakalvostoon on kiinnittynyt ribosomeja jolloin sitä kutsutaan karkeaksi solulimakalvostoksi. Sileä solulimakalvosto on osat, joissa ei ole ribosomeja ja siellä valmistetaan lipidejä. Golgin laite on osa sileää solulimakalvostoa. Se muokkaa proteiineja ja lähettää ne oikeaan solun osaan tai solun ulkopuolelle. Solulima täyttää soluelinten ulkopuolelle jäävän tilan. Siinä tapahtuu solun aineevaihdunnalle tärkeitä reaktioita.
        
        Peroksisomit käsittelevät solulle haitallisia jätteitä esim vetyperoksidia. Mitokondrioissa tapahtuu soluhengitys, kun happea on saatavilla. Soluhengityksen avulla ATP-molekyylejä muodostetaan solun energianlähteeksi. Mitokondrioissa on omaa DNA:ta ja proteiinisynteesiä. Ribosomeissa valmistuu proteiinien perusrakenteen muodostavat aminohappoketjut. Osa ribosomeista on kiinni solulimakalvostossa ja osa vapaana solulimassa. Solun tukiranka koostuu säiemmäisistä proteiineista. Ne tukee solun rakennetta, osallistuu aineiden kuljeukseen ja mahdollistaa slun jakautumis mm. auttamalla perintöaineksin jakamisessa uusiin soluihin.
      - tumallisia soluja on erillaisia ja niissä on pieniä eroja:
- - - - tuotetaan fotosynteesissä
      - käytetään rakennusaineina ja energian vapauttamisessa soluhengityksessä.
      - liitetään muihin orgaanisiin molekyyleihin esim glykoproteiinit.
      - voidaan luokitella niiden sisältämien sokerin perusyksiköiden mukaan: mono-, di- ja polysakkarideihin
    - - toimivat energianlähteinä ja rakennusaineina
      - eivät liukene veteen
      - triglyseridit sisältää paljon energiaa, joten toimivat eliöiden energiavarastoina. voidaan vapauttaa käyttöön soluhengityksessä. toimivat myös lämmöneristeinä ja suojaavana kerroksena.
        
        tyydyttyneet rasvahapot: hiilivetyketjut eivät sisällä kaksoissidoksia.
        
        tyydyttymättömät rasvahapot: sisältävät kaksoissidoksia ja ovat nestemmäisiä huoneenlämmössä.
      - fostolipidi: kolmehiiliseen glyserolirunkoon on situtunut kaksi rasvahappoa ja yksi fosfaattiryhmä. Rengasrakenteisia lipidejä on hormooneissa , vitamiineissa ja pigmenteissa (lehtivihreä).
    - - Nukleenihapot muodostuu monista nukleotideistä, jotka sisältävät perinnöllistä infoo. DNA deoksiribonukleiinihappo tallentaa eliöiden perimän kromosomeihin.
      - RNA eli proteiinien valmistuksessa tarvittava nukleiinihappo.
      - ATP osallistuu solun energiatalouteen. Toimii lyhytaikaisena energiavarastona solun kemiallisissa reaktioissa.
    - - toimivat entsyymeinä, hormoneina, geenien toiminnan säätelijöinä ja solukalvolla aineiden kuljettajina.
      - koostuvat aminohapoista (aina 20 samoista aminohapoista)
      - muodostuvat aminohappoketjuista, joissa tuhansia aminohappoja on kiinnittyneet toisiinsa. Hapot ovat kiinnityneet toisiinsa vaihtelevassa järjestyksessä, järjestystä kutsutaan proteiinin primaarirakenteeksi. Ne liittyvät toisiinsa peptidisidoksilla.
      - proteiinilla on kolmiulotteinen rakenne joka tekee proteiinista toimivan. Primaarirakenteisesta aminohappoketjusta muodostuu sekundaarirakenne, kun ketjuun syntyy kierteitä ja laskoksia vetysidosten vuoksi. Tetriaarirakenne syntyy kun proteiini saa kolmiulotteisin muodon. Kun tetriaarisia ketjuja yhdistyy rikkisilloilla muodostuu kvartaarirakenne
      - denatutoitumisessa proteiinin kolmiulotteinen rakenne hajoaa
    - - molekyylejä jotka nopeuttavat solujen reaktioita.
      - yleensä perusrakenteeltaan proteiineja
      - katalyytit alentavat reaktioon tarvittavan energian määrää eli entsyymit biologisia katalyytteja
      - eivät itse kulu reaktiossa
      - niillä on aktiivinen kohta johon lähtöaine (substraatti) voi sitoutua. Aktiivinen kohta muodostuu entsyyminä toimivan proteiinin kolmiulotteisesta muodosta. Aminohapoilla erillaisia kemiallisia ominaisuuksia, jotka tekee aktiivisesta kohdasta juuri tietylle lähtöaineelle sopivan. Reaktion aikana entsyymu voi muuttaa lähtöaineen rakennetta, hajottaa tai liittää lähtöaineita yhteen.
      - monien entsyymien toiminta mahdollista vasta, kun siiheen liittyy kofaktori eli epäorgaannen metalli-ioni tai orgaaninen molekyyli, jolloin koentsyymi.
      - anabolisissa reaktioissa tietyt entsyymit rakentavat pienemmistä lähtöaineista isompia aineita
      - katabolisissa reaktioissa entsyymit hajottavat ismpia molekyylejä pienemmiksi lopputuotteiksi.
      - inhibiittorit on aineita, jotka sitoutuvat entsyymiin ja estävät tai hidastavat sen toimintaa
      - herkkiä ympäristön muutoksille. Pienetkin vaihtelut olosuhteissa voi muuttaa entsyymin rakennetta ja kemiallisia ominaisuuksia. tarvitsevat oikean lämpötilan ja ph:n.