Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Immunohistokemia, Histokuvat: CK7+, CK20-, TTF-1- ja CEA+: rintarauhasen…
Immunohistokemia
Immunohistokemiallinen värjäys
perustuu vasta-aineiden kykyyn tunnistaa spesifisti proteiineja ja muita kudosantigeenejä
kasvaimen alkuperän arviointi ja metastaattisen kasvainten lähtöpaikkojen rajaaminen
Käyttöalueet: kasvainten luokittelu ja erotusdiagnostiikka, ennustemarkkerit (kasvainsolujen biologisiset ominaisuudet), hoitojen valintaan vaikuttavat markkerit
tavoitteena on osoittaa mahdollisimman spesifisti tietyn antigeenin olemassaolo tai puuttuminen kudoksessa tai solunäytteessä
immunofluoresenssimenetelmä: immuunikompleksien esiintyminen immuunivälitteisissä munuais- ja ihosairauksissa. Suora (fluoresoiva vasta-aine) ja epäsuora (fluoresoiva sekundaarivasta-aine)
vasta-aineet
polyklonaaliset vasta-aineet
tuotetaan eläimissä immunisoimalla eläin tietyllä antigeenillä ja vasta-aineet kerätään seerumista ja puhdistetaan
voivat sitoutua eri kohtiin antigeenissä, siksi ristireaktion mahdollisuus on huomioitava
monoklonaaliset vasta-aineet
koe-eläin immunisoidaan tietylle antigeenille --> pernasta eristetään lymfosyytejä --> fuusioidaan viljeltyjen myeloomasolujen kanssa --> viljelmä tuottaa yhtä vasta-ainetta. Soluja viljellään tai hybridoomasolut ruiskutetaan uuden koe-eläimen vatsaonteloon, ja se alkaa tuottaa runsaasti vasta-ainetta jotka kerätään talteen. Spesifejä tutkittavaa antigeeniä kohtaan, mutta eri valmistajien vasta-aineet voivat erota vasta-aineen toimivuudessa.
menetelmät
differentiaatiomarkkerit
kasvaimen lähtöpaikan selvitys
reaktiivisten muutosten ja esiastemuutosten erotusdg
solujen toiminnan merkkiaineet (Ki67)
proliferaatioantigeeni kertoo solujen jakautumisnopeudesta
rintasyövän, aivokasvaimen ja neuroendokriinikasvaimen dg
kertymäsairauksien dg
esim amyloidoosi
geneettisten muutosten epäsuora osoittaminen
syövän osoittamisessa
aktivoituneiden onkogeenien ja hiljentyneiden kasvurajoitegeenien osoittaminen
infektiosairauksien dg
virusten osoittaminen (erityisesti herpes)
hepatiitti A-, B-, C- ja E-, influenssa-, rabies-, rota-, adeno-, RSV-, JC-, tuhkarokko- ja sikotautivirusinfektiot
Useille bakteereille ja eukaryoottisille patogeeneille on myös vasta-aineita, mutta käyttötarkoituksia on vähän mm. mikrobiologisten osoitusmenetelmien luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden vuoksi
spesifisten infektioiden etiologia perustuu edelleen mikrobiologisiin määrityksiin
proteiinit
(syto)keratiini 7 (CK7)
yleinen värjäysmolekyyli immunohistokemiassa
tyypillisesti esiintyy munasarjoissa, rinnoissa, endometriumissa,
sylkirauhasissa
, kilpirauhasessa, haimassa, vatsassa. Keuhkojen ja ruokatorven adenokarsinoomissa, uroteelin karsinoomassa.
(syto)keratiini 20
CK20+ ja CK7- : kolorektaalikarsinoomat, Merkelinsolukarsinoomat, munuaissolukarsinooma
osittain CK20+: Cushingin sndr, kortikotrofinen aivolisäkkeen adenooma
CK20+ ja CK7+ : haiman adenokarsinooma, munasarjojen musinoottinen karsinooma, uroteelikarsinooma, ruokatorven adenokarsinooma
vatsan ja suoliston limakalvolla
CK7+ ja CK20-: karsinoomat, mm.keuhkot, rinta, kilpirauhanen, haima ja naisten sukuelimet
virtsarakko
thyroid transcription factor 1 (TTF1)
tyypillisesti esiintyy keuhkoissa ja kilpirauhasessa. Esiintyy myös keuhkojen adenokarsinoomassa, kilpirauhasen ja hepatosyyttien karsinoomassa, aivolisäkesytoomassa ja subependymaalisessa jättisoluastrosytoomassa
karsinoembryoninen antigeeni (CEA)
sikiön rs-kanavan kehitykseen osallistuva glykoproteiiniryhmä
Esiintyy rs-kanavan kasvaimissa, C-solujen hyperplasiassa, medullaarisessa kilpirauhaskarsinoomassa, kohdunkaulankanavan adenokarsinoomassa
käytetään immunohistokemiassa merkkiaineena
Histokuvat: CK7+, CK20-, TTF-1- ja CEA+: rintarauhasen karsinooma, rs-kanavan karsinooma, haiman karsinooma