Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Hoitotieteen historia ja sen kehitys - Coggle Diagram
Hoitotieteen historia ja sen kehitys
Maailmalla
ensimmäinen tieteellinen lehti 1952, Nursing Research
hoitotieteen kehitys nopeaa 1970-luvulta eteenpäin
sairaanhoitajien perustutkinto 1900-luvulla
Aktiivista kansainvälistä julkaisutoimintaa ylläpidetään tiedeyhteisöissä, kansainvälistä opetustoimintaa pyritään vahvistamaan ja opiskelijoiden ja henkilökunnan kansainvälisiä valmiuksia ja toimintaa tuetaan.
Kansainvälisyys hoitotieteessä näkyy tutkimuksessa, opetuksessa ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa
Suomi
Suomessa 1970-1990 luvuilla hoitotiedettä pystyi opiskelmaan, Oulussa, Vaasassa, Kuopiossa, Jyväskylässä, Tampereella, Turussa ja Helsingissä
Hoitotieteen kehityksessä ollut olennaista se, että kaikki alan yliopistoyksiköt ovat pitäneet tärkeänä tehdä yhteistyötä terveydenhuollossa toimivien kanssa
Kuopiossa hoitotieteen yliopistollinen koulutus 1979
Tutkiva Hoitotyö- lehti julkaistu vuonna 2003
Sairaanhoidon tutkimuslaitos loi aktiivisesti perustaa akateemiselle kehitystyölle 1960- ja 1970-luvuilla.
Suomessa vaikuttaneet 1990-luvulla hoitotieteen suuntaukset
hoitotieteen tulee vaikuttaa tutkimusten avulla suomalaisten terveyteen
Vuonna 2009 haasteena oli terveydenhuollonjärjestelmän ja tutkimustoiminnan yhteistyön kehittäminen
Hoitotieteellinen tutkimus alkoi Suomessa vuonna 1984
Eurooppa
hoitotieteen koulutus 1956 Britanniassa
Muualla euroopassa 1990- luvulla alkoi kehittyä hoitotieteen yksiköitä
Pohjoismaissa hoitotieteen yliopistokoulutus käynnistyi 1970-luvulla
Terveys otettiin hoitotieteen tutkimuskohteeksi 1980-luvulla
Hoitoympäristön puhtautta ja potilaiden hygieniaa tutkittiin 1800-luvulla Isossa-Britanniassa
Florence Nightingale
Krimin sodassa hän kiinnitti huomioita hygieniaan ja hoitotarvikkeiden puutteeseen, tämä mahdollisti sotilaiden olojen parantamisen rintamalla
1860 perusti harjoituskoulun sairaanhoitajille
Hän ymmärsi yhteyden potilaiden mielialan ja parantumisen välillä
Nightingale yhdisti käytännön sekä teoreettisen opetuksen
Potilaiden hoitotilat ja sairaalaympäristön parantaminen alkoi hänen käsityksestään potilaiden kokonaisvaltaseen hoitoon
Tärkeimpiä havaintoja 1850-luvulla oli aseptisuuden merkitys ja aseptinen toiminta
käsien pesemisen tärkeys
1800-luvun jälkeen sairaanhoito parani puhtauden tärkeyden käsittämisen jälkeen
Nightingale teki omia tilastoja sairaalan ympäristöstä, joiden perusteella seurasi positiivisia vaikutuksia potilaisiin
lasten hoitotyön ottaminen omaksi osa-alueekseen
psyykkisten voimavarojen huomioiminen parantumis vaiheessa
Näyttöön perustuva toiminta hoitotyössä
Suomessa ja muuallakin näyttöön perustuvan toiminnan tärkeys on otettu vahvasti käyttöön nykypäivänä