Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
HI1: 3. Keskiajan Eurooppa 500-1400, Säätyjärjestelmät: - Coggle Diagram
HI1: 3. Keskiajan Eurooppa 500-1400
Keskiajan maatalousyhteiskunta
Talouden romahdus ja uusi nousu
Rooma pienentyi miljoonakaupungista 20 000 asukkaan pikkukaupungiksi
Uusia kaupunkeja perustettiin vähän
Enemmistö ihmisistä oli saanut toimeentulonsa maanviljelystä, mutta varhaiskeskiajalla Euroopasta tuli maatalousyhteiskunta
Kaupan lamaantuminen muutti yhteiskunnan rahataloudesta vaihdantatalouteen
Vuosina 542-543 Justinianuksen rutto, tappoi merkittävän osan sotien ja nälän heikentämästä väestöstä
Euroopan väestömäärän palautuminen ennalleen kesti satoja vuosia
Raudantuotannon yleistyessä valmistettiin uusia työkaluja, joista tärkein oli kääntöaura
Kolmivuoroviljely: maat jaettiin kolmeen osaan ja yhdessä viljeltiin kevätviljaa, toisessa syysviljaa ja kolmas pidettiin laitumena
Keinokastelu opittiin arabeilta, arabit toivat uusia hyötykasveja Eurooppaan (sitrushedelmät, riisi ja sokeri)
Vuoden 1000 paikeilla Brittein saarilla, Ranskassa, Saksassa ja Italiassa asui yhteensä n. 15 miljoonaa ihmistä ja vuoteen 1300 mennessä luku oli 42 miljoonaa
Feodalismi - keskiajan hallintojärjestelmä
Euroopan talouden nousu 700-luvun lopulla
Frankkien valtio kohosi merkittäväksi ja kukoisti varsinkin kuningas Kaarle Suuren hallitessa (768-814)
Vaarat: viikingit ryöstelivät pohjoisessa, arabimerirosvot etelästä ja unkarilaiset paimentolaiset idästä
Koska armeija ei kerinnyt puolustaa maata jokapuolelta ja palkka-armeijan ylläpitö oli hankalaa rahatalouden heikkenemisen vuoksi
Puolustusvelvollisuuksia annettiin paikallisille lääniherroille, jotka vannoivat uskollisuutta kuninkaalle ja piispoille. He antoivat kuninkaalle sotilaita tarpeen vaatiessa
Lääniherroja alettiin kutsua kuninkaan vasalleiksi
Hallitsijan ja lääniherrojen kekinäiseen uskollisuudenvalaan perustunutta hallintojärjestelmää nimitetään feodalismiksi
Keskusvallan heiketessä läänitykset eivät enää palautuneet kruunulle, vaan periytyivät isältä pojalle.
Lääniherroista ja ritareista muodostui suljettu sääty, aatelisto: kuninkaan myöntämien verovapaidenläänitysten ja omien tilusten hallinto ja oikeudenkäyttö. Sotilaspalvelus. Uskollisuus kuningasta kohtaan. Talonpoikien suojelu.
TOsa talonpojista joutui maaorjuuteen, kun he eivät enää selviytyneet ja joutuivat vaihtamaan vapautensa lääniherralta saatuun apuun.
Feodalismin myötä keskiajan loppupuolella kehittyi säätyjärjestelmä, joka kesti 1700-luvun loppuun asti.
Keskiaikainen elämäntapa
Kylät muodostuivat lääniherrojen kartanoiden ympärille
Kartanotalous: Talonpojat saivat pieiä maatilkkuja ja vastineeksi he tekivä päivätöitäkartanon pelloilla
Sarkajako: Talonpoikien peltoalueet eivät olleet samoilla pelloilla, vaan monen talonpojan peltoja oli kaistaleina suuremmilla pelloilla. Peltoja piti viljellä yhtäaikaa, joten talonpojat viljelivät peltoja yhteistyössä
Talonpoikien ruoka koostui puurosta, kasviksista, juustosta ja leivästä. Lääniherrat omistivat alueensa metsästys ja kalastusoikeudet
Omavaraistalous: rahaa käytettiin vähän tai ei ollenkaan, talous perustui tavaranvaihtoon ja työpalvelukseen, itsensä elättäminen viljelemällä
Kymmenysverot: kyläläiset maksoivat kirkolle osan palkastaan kymmenysveroina
Kauppiaita ja koronkiskureita
Kaupunkien elpyminen
Varhaisella keskiajalla kaupankäyntiä haittasivat mm. Rooman valtakunnan tuhoutuminen ja vallan pirstoutuminen pienempiin läänityksiin, kristinuskon vallan kasvu; kirkko suhtautui kauppaan epäluuloisesti ja toisinaan vihamielisesti, kauppiaan ammattia pidettiin syntisenä ja varmana tienä helvettiin.
1000-luvulla Eurooppa alkoi vaurastua ja feodalismin kehittymisen myötä hallitsijoilla oli tarpeeksi sotilaallista voimaa idän paimentolaisheimojen ja arabien hyökkäysten torjumiseksi.
Ristiretket saivat Euroopan pikkuruhtinaat ja lääniherrat taistelemaan arabeja vastaan Pyhällä maalla eikä toisiaan vastaan Euroopassa
Uudet keksinnöt, kuten kääntöaura lisäsivät maatilojen tuottavuutta, ja tämä johti maatalouden tuotteiden ylijäämään, jota voitiin myydä kaupunkeihin.
Köln, Milano ja Lontoo ovat vanhoja roomalaisia kaupunkeja, jotka ovat pysyneet asutettuina, koska piispat olivat tehneet varhaisen kirkon aikaan niistä kirkon hallinnon keskuksia
Kaupungit vaurastuivat myös uudelleen alkaneen Lähi-idän kaupan avulla.
1200-luvulla rahatalous oli jo elpynyt niin hyvin, että Firenzessä alettiin lyömaan omaa kultarahaa floriinia, josta tuli koko läntisen kristikunnan kaupan ja rahanvaihdon perusyksikkö.
Kaupungit itsenäistyvät
Kaupungit rikastuivat ja niiden rahavarat, asukasluku ja asevoimat kasvoivat suuremmiksi mitä lääniherralla oli, ja sen seurauksena kaupungit itsenäistyivät rauhallisesti tai taistelun myötä. Kaupunkien itsenäinen asema heikensi feodalistista hallintoa.
Raati käytti valtaa 1200- ja 1300-lukujen kaupungeissa. Raati valittiin porvareiden, eli kaupungin täysivaltaisten asukkaiden joukosta. Raati saattoi valita pormestarin. Joissain kaupungeissa vallitsi ammattikunnat siten, että kullakin ammatilla oli edustuksensa kaupungin raadissa. Ammattikunnan muodostivat alan mestarit, eli täysin oppineet ja itsenäiset ammatinharjoittajat.
Kaupunkien sisällä käytiin usein taisteluita, kun aateliset kamppailivat alempisäätyisiä vastaan ja joskus toisinpäin. Joskus mahtisuvut riitelivät keskenään. Tästä seurasi myös verikostoja
Suurkauppa ja varhainen teollisuus
Suuri osa villasta tuotettiin Keski- ja Pohjois-Englannissa maaseudulla, koska englantilaisen villan sanottiin olevan parasta. Englannin sisterssiläisluostarit olivat hankkineet lähes yksin oikeuden villakauppaan.
Pohjois-Saksan kaupungit, kuten Lyypekki, kytkivät Itämeren alueen laajenevan kansainvälisen kaupan piiriin. Ne muodostivat keskenään hansaliitoksi kutsutun kauppaverkoston, joka ylsi Tanskan salmista Suomenlahden perukoille saakka. Liittoon kuuluminen toi taloudellisia säästöjä, koska jäsenkaupunkien kauppiaat eivät maksaneet lainkaan tulleja. Hansakaupungit myös puolustivat toisiaan aseellisesti. Tallinna kuului hansaliittoon ja Suomen keskukset Turku ja Viipuri olivat erääänlaisia ulkojäseniä.
1300-luvun alkupuolella Firenzessä toimi yli kaksisataa kangasvärjäämöä ja niissä tuotettiin vuosittain lähes 100 000 vaaatetta
Villa värjäämöt ja kankaantekijöiden tehtaat olivat varhaista manufaktuuria. Työn helpottamiseksi keksittiin alkeellisia koneita .
Pankit ja osakeyhtiöt
Italian kauppakaupunkien varakkaat kauppahuoneet kehittivät alkeellisen pankkijärjestelmän. Kauppahuoneet perustivat haarakonttoreita eri puolill Eurooppaa
Lontooon tärkein pankkikatu on nimeltään Lombard Street, se sai nimensä keskiajalla Italian Lombardian maakunnasta tulleiden pankkiirien mukaan.
Italian kauppakaupungeissa kehittyi varhainen oskeyhtiömalli, kun kauppiaat huomasivat, että koko liike voi mennä konkurssiin yhden haaksirikon tai merirosvojen hyökkäyksen takia. Kauppiaat alkoivat ostaa pienempiä osuuksia laivojen lasteista ja näin hajattivat rahansa muuallekkin kuin vain yhteen laivaan.
1200- ja 1400-luvuilla Euroopaan syntyi uudenlainen kaupunkeihin sijdottu taloudellinen ajattelun malli, jossa kaupankäynti ei ollut enää syntiä, vaan mielekästä toimintaa. Tätä kutsutaan kapitalismiksi.
Rutto muuttaa kaiken
Nälkä vieraana
Vauraus jakautui keskiajalla epätasaisesti: valtaosa maatalouden tuotosta meni aatelisille, kirkolle ja vauraimmille talonpojille. Verojen lisäksi aateliset ja kirkko omistivat usein myllyt, ja ne perivät viljansa jauhattamaan tulleilta talonpojilta maksuja.
On arvioitu, että 1200-luvun Euroopassa parhaimmillaankin viidenne väestöstä eli toimeentulorajan alapuolella. He olivat joko kerjäläisiä tai omistivat niin niukasti maata, ettei sen tuotolla voinut tulla toimeen huonoina satovuosina.
Ylempien säätyjen eli aateliston ja papiston edustajat pitivät maalaisia alempiarvoisina, yksinkertaisina ja tavoiltaan karkeina. Maalaista tarkoittava latinankielinen sana rusticus on synonyymi huonosti käyttäytyvälle ihmiselle
Väestö kasvaa yli äyräiden
Maaseudun asukkaat kärsivät huonoina satovuosina nälkiintymisestä. Heikentynyt ruokavalio johti vastutstuskyvyn heikkenemiseen ja altistumiseen taudeille. 1200-luvun lopun ja 1300-luvun Euroopassa ei niinkään kuoltu nälkään vaan nälän aiheuttamiin sairauksiin.
1300-luvun alussa väestö väheni maapallon ilmaston lämpenemisen vuoksi. Vuotuinen keskilämpötila laski parilla asteella, ja se näkyi Euroopassa lisääntyneinä sademäärinä, lyhyempänä kasvukautena ja huonompina satoina. 1315-1317 vuosien aikan aAlppien pohjoispuolella koettiin kaksi katovuotta ja yksi huonompi satovuosi peräkkäin. Arviolta 10-15% väestöstä menehtyi.
Musta surma
Tsingis-kaan loi maailmanhistorian mahtavimman valtakunnan, joka ulottui Kiinan eteläosista nykyiseen Unkariin. Mongolien valtakunnan tehokkaat kulkujärjestelmät ja karavaanireitit yhdistivät Euroopan ja Kaukoidän yhdeksi suureksi verkostoksi.
Vuonna 1347 Krimin niemimaalle saapui Aasiasta kauppatavaroiden mukana yersinia pestis -bakteeri, joka aiheuttaa paiseruttoa. Rutto levisi genovalaisten kauppiaiden laivoihin, sitten Lähi-itdästä ensin Sisiliaan ja sieltä koko muuhun Eurooppaan.
Lääkärit eivät pystyneet parantamaan ihmisiä, eivätkä rukoukset Jumalalle tai pyhimyksille auttaneet. Paiseruttoon kuoli kolmasosa Euroopan väestöstä vuosien 1347-1350 aikana.
Feodalismi murtuu
Väestön kasvusta johtuen jokaisen työntekijän tilalle oli pysrkimässä joukko nälkäisiä työttömiä ja tämän takia työnantajat ja maanomistajat saattoivat maksaa alhasita palkkaa
Monet maatilat menettivät rutossa viljelijänsä, joten halukkaille oli tarjolla runsaasti maata. Siten kartanonherrat ja porvarit, jotka halusivat pitää työntekijänsä, joutuvat maksamaan näille huomattavasti isompaa palkkaa. Samaan aikaa väestön väheneminen laski ruoan kysyntää ja hintoja, joten myös palkkojen ostovoima kasvoi.
Aateliset ja rikkkaat kauppiaat yrittivät ylläpitää matalaa palkkatasoa palauttamalla voimaan lääniherrojen oikeuksia rajoittaa alustalaistensa muuttamista ja elämää. Tämä johti talonpoikien kapinointiin eri puolilla Eurooppaa. Talonpoikien asema koheni keskiajan loppuakohden, eikä paluuta samanlaiseen feodaalijärjestelmään enää ollut.
Maaorjuus hävisi lopullisesti Itä-Eurooppaa lukuunottamatta.
Kaupunkien käsityöpajat vastasivat työvoimapulaan kehittämällä uusia teknisiä välineitä ja järkeistämällä tuotantoa
Perhe-elämä ja väestönkehitys keksiajalla
Vanhempien ja lasten lisäksi siihen kuuluivat palvelusväki, isovanhemmat sekä naimattomat sukulaiset
Poikien avioitumisen ikäraja oli 14 vuotta ja tyttöjen 12 vuotta
Ensimmäisenä syntynyt poikalapsi sai suurimman osan perheen omaisuudesta. Tytär sai perintöosuutensa myötäjäisinä, joihin kuului esim. karjaa, taloustavaroita tai käteistä rahaa
Kirkko ei hyväksynyt minkäänlaista ehkäisyä tai aborttia
Syntyvyys sekä lapsikuolleisuus olivat keskiajalla korkeat
Säätyjärjestelmät:
Aatelisto
Kuninkaan myöntämien verovapaiden läänitysten ja omien tilusten hallinto ja oikeuden käyttö
Sotilaspalvelus
Uskollisuus kuningasta kohtaan
Talonpoikien suojelus
Papisto
Kirkon verovapaan maaomaisuuden ja läänitysten hallinto ja oikeudenkäyttö
Saarnaaminen ja rukoileminen
Uskollisuus kuningasta ja kirkkoa kohtaan
Sääty
Porvarit eli kauppiaat ja käsityöläiset
Yksinoikeus kaupan ja käsityön ammatteihin
Kaupunkien itsehallinto
Verojen maksaminen
Vapaat talonpojat ja maaorjat
Työ aateliston ja papiston pelloilla
Verot ja päivätyö
Asumisoikeus
Ei poliittista valtaa
Kuningas
Ylin maanomistusoikeus
Ylin tuomiovalta
Sotilaallinen johtaja