Normatiivisen etiikan teoriat
Hyve-etiikka
Toiminnan eettinen arviointi perustuu moraaliagentin luonteenpiirteisiin
moraalisesti oikein on se, mitä hyveellinen toimija tekisi erilaisissa ongelmatilanteissa
Korostetaan kasvatuksen merkitystä hyveiden kehittymiselle
tunnetuin edustaja om aristoteles.
Kultainen keskitie: hyveet on kahden paheen välissä, kuten rohkeus on uhkarohkeuden ja pelkuruuden välissä
Velvollisuusetiikka
Moraalissa kyse velvollisuuksien seuraamisesta
arvioi teon moraalisuutta suhteessa yleisiin periaatteisiin ja normeihin
Teot ovat itsessään oikeita tai vääriä seurauksistaan riippumatta
Kateogorinen imperatiivi: ehdoton moraalikäsku, jonka järki asettaa
Käytännöllisen järjen postulaatit: oletuksia, jotka Kantin mukaan pitää tehdä moraalin mielekkyyden vuoksi
Seurausetiikka
moraalisen arvioinnin kannalta oleellisia vain tekojen seuraukset
utilitarismi on merkittävin seurausetiikan suuntaus, jonka mukaan moraalissa on kysymys onnellisuuden määrän maksimoinnista
utiliteettiperiaate: teoilla on pyrittävä maksimoimaan niiden ihmisten onnellisuus tai nautinto, joihin teot vaikuttavat ja minimoimaan heidän kärsimyksensä
Sopimusetiikka
Oikeusetiikka
Ihmisillä on luonnollisia oikeuksia, jotka ovat ehdottomia ja luovuttamattomia
jokaista oikeutta vastaa jokin velvollisuus
Oikeuksien ajatellaan olevan yleensä joko Jumalan antamia tai perustuvan ihmisten luontoon
moraali perustuu oikeuksille
moraali perustuu ihmisten väliseen sopimukseen eli yhteisiis sopimuksiin
pohditaan sitä, että onko teossa noudatettu vai rikottu olemassa olevia sopimuksia
kontraktualismi on yksi sopimusetiikan tunnetuimmista nykyisistä muodoista, jonka isä on Thomas Scalon
kontraktualismin lähtökohta on henkilöiden tasa-arvoinen moraalinen asema, joka perustuu heidän kykyynsä arvioida perusteita ja oikeutuksia