Normatiivisen etiikan teoriat

Hyve-etiikka

Toiminnan eettinen arviointi perustuu moraaliagentin luonteenpiirteisiin

moraalisesti oikein on se, mitä hyveellinen toimija tekisi erilaisissa ongelmatilanteissa

Korostetaan kasvatuksen merkitystä hyveiden kehittymiselle

tunnetuin edustaja om aristoteles.

Kultainen keskitie: hyveet on kahden paheen välissä, kuten rohkeus on uhkarohkeuden ja pelkuruuden välissä

Velvollisuusetiikka

Moraalissa kyse velvollisuuksien seuraamisesta

arvioi teon moraalisuutta suhteessa yleisiin periaatteisiin ja normeihin

Teot ovat itsessään oikeita tai vääriä seurauksistaan riippumatta

Kateogorinen imperatiivi: ehdoton moraalikäsku, jonka järki asettaa

Käytännöllisen järjen postulaatit: oletuksia, jotka Kantin mukaan pitää tehdä moraalin mielekkyyden vuoksi

Seurausetiikka

moraalisen arvioinnin kannalta oleellisia vain tekojen seuraukset

utilitarismi on merkittävin seurausetiikan suuntaus, jonka mukaan moraalissa on kysymys onnellisuuden määrän maksimoinnista

utiliteettiperiaate: teoilla on pyrittävä maksimoimaan niiden ihmisten onnellisuus tai nautinto, joihin teot vaikuttavat ja minimoimaan heidän kärsimyksensä

Sopimusetiikka

Oikeusetiikka

Ihmisillä on luonnollisia oikeuksia, jotka ovat ehdottomia ja luovuttamattomia

jokaista oikeutta vastaa jokin velvollisuus

Oikeuksien ajatellaan olevan yleensä joko Jumalan antamia tai perustuvan ihmisten luontoon

moraali perustuu oikeuksille

moraali perustuu ihmisten väliseen sopimukseen eli yhteisiis sopimuksiin

pohditaan sitä, että onko teossa noudatettu vai rikottu olemassa olevia sopimuksia

kontraktualismi on yksi sopimusetiikan tunnetuimmista nykyisistä muodoista, jonka isä on Thomas Scalon

kontraktualismin lähtökohta on henkilöiden tasa-arvoinen moraalinen asema, joka perustuu heidän kykyynsä arvioida perusteita ja oikeutuksia