Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Normatiivisen etiikan teoriat - Coggle Diagram
Normatiivisen etiikan teoriat
5. Hyve-etiikka
Saanut alkunsa Sokrateen näkemyksestä "Hyve on tietoa". Myöhemmin erityisesti Aristoteles on pohdiskellut hyve-etiikkaa.
Aristoteellinen hyve-etiikka
Hyve-etiikka voi olla ristiriidassa yksilön halujen, tunteiden ja nautintojen kanssa.
Taipumuksiin vaikuttaa merkittävästi ympäristö, jossa elämme.
Hyve on moraalisesti arvokas luonteenpiirre, joka edistää onnellisuutta.
Hyveiden tavoittelussa täytyy suosia kultaista keskitietä eli välttää luonteen ääripäitä.
Kasvatus luo hyveille pohjan.
Hyveen saavuttamisessa tärkeää on käytännöllisen viisauden taito, joka ohjaa tekemään hyviä tekoja ja välttämään pahaa.
Ongelmat:
Ei sisällä selkeitä sääntöjä, vaan ihmiseltä oletetaan tilannesidonnaista arviointi- ja harkintakykyä.
Hyveiden oikeellisuutta ja vääryyttä on vaikea tietää ja niiden tulkinta on erilaista eri kulttuureissa.
Ristiriitatilanteet, joissa hyveiden teko edellyttää myös paheiden tekemistä.
Kaikilla ei ole edellytyksiä hyvään kasvuympäristöön, joka kehittäisi hyveellisyyttä.
Elämässä tärkeintä on pyrkiä onnellisuuteen (eudaimonia).
Teleologinen maailmankuva, jossa kaikilla asioilla on
telos
eli jokin luontainen päämäärä.
6. Velvollisuusetiikka
(deontologinen etiikka)
Immanuel Kant: kategorinen imperatiivi
Moraali perustuu järkeen
Teoreettinen järki keskittyy tietoon.
käytännöllisen järki
ohjaa tavoitteelliseen ja moraaliseen käytökseen.
Hyvä tahto saa ihmisen tekemään moraalisia tekoja vain siksi, että ne ovat oikein.
Hyvä tahto on itsessään arvokas.
Hyvän tahdon edellytys on se, että ihmisellä on vaihtoehtoja eli hän on vapaa.
Käytännöllisen järjen postulaatiot on luotu moraalin toimivuuden ja mielekkyyden vuoksi:
Jumala on olemassa
Sielu on kuolematon
Tahto on vapaa
Järki asettaa itselleen käskyjä ja toimintaohjeita:
Hypoteettinen imperatiivi: ehdollisia käskyjä, jotka auttavat saavuttamaan jonkin päämäärän.
Kategorinen imperatiivi
: ehdoton ja yleispätevä moraalilaki
Tarkoituksena kunnioittaa järjellistä ja vapaata olentoa.
Painotetaan tekojen perusteita
Ongelmia:
Velvollisuuksien ehdottomuudesta voi seurata ristiriita
Mitkä velvollisuudet ovat tärkeämpiä kuin toiset?, Voivatko jotkin velvollisuudet olla yhtä tärkeitä?
Velvollisuuden noudattaminen menee seuraamusten edelle
Mitä jos jokin velvollisuusetiikan vastainen teko aiheuttaisi pahaa yhdelle mutta pelastaisi monia muita?
7. Seurausetiikka (konsekventialismi)
Teon seuraukset kertovat teon moraalisuuden
Aktin (tietoinen teko) ja omission (tarkoituksellinen tekemättä jättäminen) välillä ei ole eroa; vain seurauksia katsotaan
Seurausetiikan suuntaus:
utilitarismi
John Stuart Mill - liberaaliutilitarismi
Painotetaan yksilön oikeuksia ja vapauksia
Teko on moraalisesti oikein silloin, kun teko antaa iloa puolin ja toisin eikä lisää tuskaa.
tekoutilitarismi
Teon moraalisuus on tapauskohtaista: teko on moraalisesti oikein silloin, kun se edistää onnellisuutta mahdollisimman paljon.
Ongelma: Mahdollistaa pahan tekemisen, jos siitä koituu enemmän hyötyä kuin haittaa
Jeremy Bentham - klassillinen utilitarismi
Teko on moraalisesti oikein silloin, kun se tuottaa enemmän hyötyä kuin kärsimystä.
sääntöutilitarismi
Teko on moraalisesti oikein silloin, kun noudatetaan yleisiä sääntöjä, joiden tarkoitus on lisätä onnellisuutta.
Yhteinen ongelma: Miten voidaan määritellä, onko teosta enemmän hyötyä vai haittaa?
8. Oikeus- ja sopimusetiikka
Oikeusetiikka
Oikeutta vastaa aina velvollisuus
Luonnollinen laki
on yleispätevä moraalinen periaate, jonka mukaan ihmisellä on luovuttamattomia perusoikeuksia kuten oikeus elämään.
Ihmisten asettamat "positiiviset lait" eivät saa olla ristiriidassa luonnon lain kanssa
John Locke: luonnon laki on Jumalan asettama
Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita
Järjen mukaan ihmiset ovat tasavertaisia ja heitä voi rangaista vain lain tai luonnollisen oikeuden rikkomisesta.
Sopimusetiikka
Moraali perustuu ihmisten yhteiseen sopimukseen
Klassinen sopimusteoria:
Ihmisten laatima yhteiskuntasopimus vie ihmiset pois luonnontilasta
Thomas Hobbes: Luonnontilassa ihmiset sotivat kaikkialla eivätkä luota toisiinsa.
Jean-Jacques Rousseau: Luonnontila on jopa parempi kuin järjestäytynyt yhteiskunta. Luonnontilassa ei tunneta kateutta tai ylpeyttä.
John Locke: Luonnontilassa ihmiset pyrkivät elämään sopuisasti, mutta ristiriitatilanteilta ei voida välttyä.
Thomas Scanlon:
kontraktualismi
Sopimus yleisistä moraaliperiaatteista, joita yksilö ei voi omasta lähtökohdastaan hylätä tai kieltää
Ongelmat:
Sopimusten solmiminen ei onnistu kaikkien olentojen ja asioiden kanssa
Sopimusetiikka on tosiassa vain ajatuskoe.