Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Normatiivisen etiikan teoriat - Coggle Diagram
Normatiivisen etiikan teoriat
Hyve-etiikka
Ongelmia
Ristiriitatilanteet: miten menetellä, jos tilanteen selvittäminen oikein vaatii väistämättä yhden tai useamman hyveen sivuuttamista.
Kaikilla ei ole tasavertaiset mahdollisuudet kasvaa hyveellisiksi.
Mitkä ovat hyveitä? Useat hyveistä ovat sidoksissa kulttuureihin ja eri kulttuurien hyveet voivat olla ristiriidassa.
Ei anna selkeitä sääntöjä, joilla tavoitella hyvää elämää: hyve-eteiikka korostaa ihmisestä lähtevää taipumista toimia hyveellisesti, kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole hyveellisiä.
Sokrates
"hyve on tietoa" - ihminen joka tietää mikä on oikein toimii sen mukaisesti, sillä pahat teot tuottavat kärsimystä tekijälleen.
Aristoteles
Jokaisella asialla jokin päämäärä, johon se luonnostaan pyrkii - ihmisen päämäärä järjenmukainen sosiaalinen elämä
Eudaimonia eli kukoistus on tila, jonka hyvää elämää elävä ihminen saavuttaa.
Hyve on luonteenpiirre, joka ohjaa kukoistukseen. Esimerkiksi rohkeus, oikeudenmukaisuus ja seurallisuus ovat hyveitä. Hyveellinenkin ominaisuus voi kuitenkin muuttua liialliseksi vietynä paheelliseksi, esimerkiksi uhkarohkeus ei ole hyve.
Hyveellinen ihminen toimii oikein vaivattomasti, sillä hän toimii käytännöllisen viisauden mukaan.
Velvollisuusetiikka
Immanuel Kant
Moraalissa on kyse järjen seuraamisesta. Moraalin ja etiikan kannalta olennaista on käytännöllisen järjen, eli tavoitteelliseen toimintaan keskittyvän järjen käyttö.
Hypoteettinen imperatiivi:
ehdollinen käsky, joka kertoo mitä tulee tehdä jonkun päämäärän saavuttamiseksi. Jos päämäärää ei pyri saavuttamaan, käskyä ei tarvitse noudattaa.
Kategorinen imperatiivi:
ehdoton käsky, kaikkia järjellisiä olentoja sitova yleinen moraalilaki.
Hyvä tahto on ainoa itsessään arvokas asia. Se on tila, jossa joku tekee moraalisija tekoja puhtaasti sen vuoksi, että ne ovat hyviä ja oikein.
Kantin mukaan on kolme postulaattia eli oletusta, jotka on tehtävä, jotta toimiminen moraalisesti on mielekästä. Postulaatit ovat: tahto on vapaa, sielu on kuolematon ja Jumala on olemassa.
Ongelmia
Miten menetellä, kun velvollisuudet vaikuttavat olevan ristiriidassa keskenään? Millä perustein, jos ollenkaan, velvollisuudet voidaan järjestää tärkeysjärjestykseen?
Seurusten täysi sivuuttaminen johtaa ongelmiin tilanteissa, joissa toimimalla yleisiä velvollisuuksia vastaan voidaan estää vielä suurempaa vääryyttä tapahtumasta.
Teon moraalisuuden arvioimisen kannalta oleellisia ovat teon perusteet, eivät seuraukset.
Seurausetiikka
Teon seuraus ratkaisee teon moraalisuuden: jos jostain seuraa enemmän hyvää kuin pahaa, se on yleensä oikein. Myös tekemättä jättäminen katsotaan yleensä teoksi.
Jeremy Bentham
Klassinen utilitarismi.
Mielihyvät ja tuskat ovat laadullisesti samanlaisia, ja siksi teon hyvyys voitaisiin suuntaa antavasti määrittää laskemalla yhteen siitä koituvat haitat ja hyödyt (hedonistinen kalkyyli).
John Stuart Mill
Liberaaliutilitarismi.
Nautintoja on laadultaan erilaisia: jako korkeampiin ja matalampiin nautintoihin. Tämän vuoksi teon moraalisuutta ei voida laskea Benthamin esittämällä tavalla.
Utilitarismi:
karkeasti ottaen kaikki sellainen toiminta, josta mahdollisimman moni hyötyy mahdollisimman paljon, on moraalisesti oikein.
Filosofinen hedonismi:
korkein hyvä on onnellisuus, jossa on kyse hyvinvoinnista, mielihyvästä sekä kärsimyksen ja tuskan puutteesta.
Ongelmia
Tekoutilitarismi (teko on hyvä, jos se edistää onnellisuutta mahdollisimman paljon): mahdollistaa moraalittomilta tuntuvia tekoja, jos ne vain hyödyttävät tarpeeksi monia ihmisiä.
Sääntöutilitarismi (teko on hyvä, jos se noudattaa sellaista yleistä sääntöä, jonka mukaisesti toimiminen edistää onnellisuutta mahdollisimman paljon): pitääkö aina välttää yleisesti huonoja tekoja, vaikka se yksittäisessä tilanteessa johtaisi potiviisiin seurauksiin?
Tekojen kaikkia vaikutuksia on vaikea arvioida.
Oikeus- ja sopimusetiikka
Ongelmia
Suhtautuminen asioihin ja ihmisiin, jotka eivät itse kykene päättämään sopimuksista: mihin näiden moraalinen arvo perustuu?
Kansalaiset eivät ole vapaaehtoisesti lupautuneet noudattamaan yhteiskuntasopimusta, eikä sopimuksesta ole mahdollista erota, vaikka yhteiskunnan kokisi epäoikeudenmukaiseksi.
Onko sopimus vain kielikuva? Varsinaista yhteiskuntasopimusta ei ole koskaan tehty.
Kontraktualismi
Jokaisella henkilöllä tasavertainen moraalinen asema.
Etiikan päämääränä sopimus yleisistä moraaliperiaatteeista, joita yksilö ei voi perustellusti kieltää.
Yhteiskuntasopimus
Locke: Yhteiskuntaa edelsi suhteellisen rauhallinen luonnontila. Koska ristiriitoja kuitenkin väistämättä tuli, oli oikeudenmukaisuuden ja perusoikeuksien takaamiseksi oli järkevää perustaa yhteiskunta. Yhteiskunnassa todellinen valta on kansalla, jolla on voima vaihtaa hallitsijaa tarvittaessa.
Hobbes: Luonnontila rauhaton ja sotaisa, ja siksi yhteiskunta on tarpeellinen. Vallan tulee keskittyä yhdelle päättävälle taholle, jotta valtataisteluja ei synny.
Rousseau: Luonnontila on ihanteellinen ja tavoiteltava. Hyvän yhteiskunnan perustana kansalaisten yleistahdon, eli koko kansan hyvän toteutuminen.
Oikeus ja velvollisuus:
oikeus on jotain, johon joku on oikeutettu. Jokaista oikeutta vastaa jokin velvollisuus.
Luonnollinen laki:
ajatus, jonka mukaan on olemassa joitain lakeja, jotka ovat olleet olemassa jo luonnontilassa ennen järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja ihmisten laatimia lakeja.