Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Etiikan Teoriat (Sopimusetiikka (Tunnettuja sopimusetiikkan filosofeja:…
Etiikan Teoriat
Sopimusetiikka
- Sopimusetiikalla tarkoitetaan yhteisössä olevaa kuvitteelista ja vallitsevia oikeuksia. Jos yhteisö ajattelee että, asiasta on sovittu niin sitö ei voi rikkoa. Sopimusetiikka oikeuttaa teon jos se on sopimuksen mukainen ja suuriosa yhteisöstä ajattelee samoin.
-
- Sopimusetiikka pohjautuu ihmisten luomiin yhteiskuntasopimuksiin jotka luovat ihmisille turvaa luonnontilassa olevalle kaaokselle. Sopimus on oikeutettu jos suuriosa yhteistösta on samaa mieltä sen kanssa.
Sopimusetiikan luomat yhteuskuntasopimukset on ihmisten luomia minkä seurauksena ne ei ainoa ole oikeudenmukaisia tai miten me näemme moraalisesti oikein kuten: orjuus, kidutus ja rotulait.
Yhteiskuntasopimuksesta myös puuttuu kaikki asiat jotka eivät voi olla osallisena sen tekemisessä kuten: eläimet ja luonto. Tämän seurauksena ihmiset voivat periaateessa hyödyntää näitä asioita ilman huolimatta seurauksista mitä voi tulla näiden asioiden väärinkäyttämisestä.
Hyve-etiikka
Sokrates ajatteli, että jos ihminen tietää mitä on hyvää ja oikein, toimii ihminen automaattisesti sen mukaan. Sokrates uskoi, että pahan tekeminen tuottaa aina kärsimystä myös tekijälleen.
Aristoteles uskoi, että jokaisella olemassa olevalla asialla on päämäärä, jota kohti se pyrkii ja haluaa saavuttaa onnellisuuden ja kukoistuksen, muttei siinä aina onnistu. Tähän syynä on se, että toimintaa ohjaavat synnynnäiset halut, nautinnot ja tunteet eivät aina seuraa järkeämme.
Tuomas Akvinolainen (1225-1274) kehitti hyve etiikkaa kristilliseen suuntaan ja lisäsi antiikin hyveiden joukkoon uskon, toivon ja rakkauden.
Alasdair Maclntyre (s.1929) kertoi teoksessaan Hyveiden jäljillä, että suurin osa hyveistä on kulttuurisidonnaisia.
Yksi hyveiden ongelmista on, että hyveet saattavat edellyttää vastakkaisia tekoja. Jos joku tiedustelee hyveelliseltä ihmiseltä, mitä mieltä tämä on hänen vaatetuksestaan, ei välttämättä vaatetusta voi haukkua, mutta onko hyveellistä valehdellakkaan, jos vaatteet eivät miellytä? Tällaisessa tilanteessa usein hyveet nähdään eri arvoisina ja valkoinen valhe voi olla parempi vaihtoehto.
-
seurausetiikka
seurausetiikka tarkoittaa teon määräämistä oikeaksi tai vääräksi seurausten perusteella. Esim. klassisessa juna-ajatus kokeessa voit vaihtaa raidetta kahteen suuntaan: tapat joko viisi ihmistä tai vaihdat raidetta jolloin yksi ihminen kuolee. Seurausetiikan näkökulmasta se vaihtoehto, jossa menetetään vähiten ihmishenkiä on parhain ja moraalisesti hyväksyttävää.
Jeremy Bentham loi klassisen utilitarismin. Hän korosti filosofista hedonismia eli mielihyvän tavoittelua. utilitarismi tarkoittaa sellaista toimintaa, mistä mahdollisimman moni hyötyy. Utilitarismissa pyritään maksimoimaan niiden ihmisten onnellisuutta, johon jotkin teot tai joku teko vaikuttaa ja minimoimaan heihin kohdistuvaa kärsimystä.
Bentham loi hedonistisen kalkyylin eli seitsemän tapaa joilla määritellään teon moraalisuus. Yksi asia on puhtaus eli koituuko teosta myöhemmin haittaa henkilölle itselle tai muille.
John Stuart Mill loi liberaaliutilitarismin. Se eroaa klassisesta utilitarismista siinä, että nautinnot jaetaan korkeampiin (mm. henkiset nautinnot) ja matalampiin (aistinautinnot) luokkiin. Millin mukaan teko on väärä, kun se aiheuttaa ihmisille tuskaa.
Myöhemmin syntyi vielä tekoutilitarismi ja sääntöutilitarismi. Tekoutilitarismissa jokaisen teon moraalisuutta pitäisi arvioida erikseen. Yksi teko voi olla oikein, jos se edistää muiden ja omaa onnellisuutta mahdollisimman paljon. Sääntöutilitarismissa teko on oikein, jos se noudattaa yhteisiä sääntöjä ja siten edistää mahdollisimman paljon muiden ja omaa nautintoa.
ongelma seurausetiikassa on aina sama: tekojen vaikutuksia on vaikea arvioida. Tämän takia on vaikea määrittää koituuko teosta enemmän hyötyä vai haittaa.
-