Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Sääty- ja maatalousyhteiskunta (Kirkko (avioliitto ja perhe (Länsi-Suomi…
Sääty- ja maatalousyhteiskunta
Sääty-yhteiskunnan rajoitukset
Rajojen ylittämistä ei pidetty soveliaana. Erityisesti avioliittoja sai solmia pääasiassa vain säätyjen sisällä.
Säätyryhmillä oli suuret erot.
Aateliston ja papiston ei tarvinnut maksaa veroja, lisäksi säätyhin pääasiassa synnyttiin, joten et pystynyt oikein vaikuttaa siihen, mihin säätyyn kuuluit.
Aateliset asuivat kalliissa ja isoissa taloissa, mutta he eivät aina olleet rikkaita, vaan joutuivat lainaamaan rikkaalta porvaristolta rahaa.
Kirkko
Kirkoissa käytiin perinteisesti sunnuntaisin. Lisäksi häitä, ristijäisiä, ja hautajaisia vietettiin kirkossa.
Kirkkoihin kokoonnuttiin ympäri maata, ja siellä vaihdettiin kuulumisia muualta vatakunnasta, sekä ulkomailta, kun kaukaa tulleet matkalaiset kävivät kirkoissa.
avioliitto ja perhe
Avioliitot solmittiin säätyryhmien sisällä. Mutta raha saattoi myös ratkaista enemmän. Jos aatelinen oli köyhä, kannatti hänen naida, esim. rikas porvari.
Pappisuvut yrittävät pitää suvut "puhtaina" kouluttamalla perheen pojat papeiksi, ja naittaa tytöt muihin pappisukuihin.
Itä-Suomessa asuttiin suurperheissä, jossa avioparin useampi aikuiseksi kasvanut lapsi asui samalla tilalla oman perheensä kanssa
Itä-Suomi
Itä-Suomessa asuttiin suurperheissä, jossa avioparin useampi aikuiseksi kasvanut lapsi asui samalla tilalla oman perheensä kanssa
Länsi-Suomi
Länsi-Suomessa asuttiin ydinperheissä, jotka muodostuivat vanhemmista ja lapsista. Mukaan saattoi kuitenkin kuulua vanhemman sukupolven edustaja.
Länsi-Suomessa oli peltovainiot, joten pelloille ei tarvittu paljoa porukkaa.
MIestä täytyi aina totella perheessä.
Naisilla täytyi olla lähes aina miespuolinen holhooja.
Avioliiton ulkopuolisesta suhteesta saatettiin tuomita jopa kuolemaan.
Uudestaan avioituminen oli kiellettyä
Kirkko valvoi kansan elämää ja näin tuki samalla suurvaltapolitiikkaa ja kiristi veroja, koska armeija tarvitsi jatkuvasti rahaa.
Kirkoissa myös jatkuvasti saarnattiin siitä, että yhteiskuntaluokkia ei saanut kyseenalaistaa.
Kirkoilla oli monia tehtäviä kuten hoitaa väestökirjapitoa, sotilaiden rekrytointia ja valvoa veronmaksua.
He pitivät myös huolen siitä, ettei kansalaisilla nousisi päähän liian nopeasti, vaan että he pysyivät nöyrinä ja uskollisina, ja maksoivat veronsa.
Kirkko piti myös kirjaa siitä, että ketkä osasivat lukea. Ilman ukutaitoa ei saanut avioitua.
Kirkkomenoihin piti osallistua säännöllisesti, ja ehtoollisista pidettiin kirjaa.
Poissaolosta seurasi rangaistus, kuten sakkoa tai häpeä rangaistus jalkapuussa.
Kirkoissa täytyi istua tarkan säännön mukaan. Miehet istuivat aina alttarin oikealla, ja naiset vasemmalla puolella.
Edessä olevat penkit oli tarkoitettu korkea-arvoisille henkilöille, kuten pappiperheen jäsenille, tai aatelisille.
Kaikista kauimpana alttarista istuivat tietenkin kylän köyhimmät, tai no seisoivat.
Sama juttu koski hautauksia. Ylemmistö sai "paremmat" hautapaikat hautaholvin alttarin läheisyydestä, kun taas alemmisto haudattiin ulos kirkonmaalle.
Teloitetut haudattiin kirkonmaan pohjoisosaan.
Avioton lapsi aiheutti merkinnän naisen tietoihin, ja häpäisi tämän yhteisön.
Palveluspakko
Palveluspakko tarkoitti sitä, että, jos et omistanut maata, tuli sinun asettautua palvelukseen.
Nuorilla palveluspaikkana oli mitä useimmin aatelisen omistama kartano, vauras talonpoikaistila tai pappila.
Esimerkiksi Länsi-Suomessa nuoret tytöt ja pojat muuttivat usein toisille tiloille rengeiksi ja piioiksi oppimaan uusia taitoja ja ansaitsemaan omaa elantoa.
Monet nuoret tytöt hakeutuivat nopeasti avioliittoon talollisiin kuuluvien miehien kanssa, välttääkseen mahdollisen piian uran, ja turvattomuuden tunteen vieraassa yhteiskunnassa, ja seksuaallisen hyväksikäytön.
Suomen väkilukua on vaikea arvioida 1500- ja 1600-luvuilta, sillä ensimmäisiin veroluetteloihin kirjattiin vain maataomistavat miehet.
Arvioiden mukaan Suomen väkiluku oli 1500-luvun puolessavälissä 300 000.
Arvioiden mukaan Suomen väkiluku ennen vuotta 1700 on ollut noin puolisen miljoonaa.
Ravinto
Katovuodet
Toistuvat katovuodet aiheuttivt vaikeuksia ja pahimmassa tapauksessa, nälänhätää.
Koska ihmiset olivat niin riippuvaisia maataloudesta, niin jos sato oli huono, saattoi nälänhätä koittaa
Hätäruuaksi köyhille oli esim. pettu, jota saatiin jauhamalla nilaa, joka on männynkuoren kuivatettua pehmyttä sisäosaa. Jauhoihin voitiin myös lisätä suovehkan juurta tai jäkälää.
Viljalaivat eivät myöskään päässeet aina ajoissa Suomen satamiin, koska talvella meri jäätyi.
Suomessa kuoli noin 100 000 ihmistä nälkään, ja erilaisiin tauteihin talvella 1696-97 johtuneesta ruokapulasta, mikä johtui pilalle menneestä sadosta.
Maatalous tuotti suurimman osan elintarvikkeista.
Myös karjan teurastus, kalastus ja metsästys paikkasivat ruokapulaa, mutta lihaakaan ei tietenkään ole loputtomiin.
Ongelma lihassa on myös se, ettei se säily pitkään. Ja koska suola oli kallista kylmän ilmastovaiheen aikana, niin ei kaikilla ollut varaa sitä ostaa.
Säätyjä ei voinut muuttaa kukaan muu, kuin kuningas. Toisaalta sotaa käyvässä maassa aateloitiin jatkuvasti uusia ihmisiä.