Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Psykologia kappale 12 Ryhmän toiminta ja ryhmien väliset suhteet (Ryhmän…
Psykologia kappale 12 Ryhmän toiminta ja ryhmien väliset suhteet
Ryhmän merkitys yksilölle
Ryhmät vaikuttavat monilla eri tavoilla ihmisen kehitykseen, persoonallisuuteen ja päätöksentekoon.
Ihmistä pidetään sosiaalisena olentona, jolla on perustavanlaatuinen tarve kuulua joukkoon.
Evoluutiopsykologian näkökulma
Ryhmiin liittyminen, toisiin kiintyminen ja yhdessä toimiminen on adaptiivista eli sopeutumista ja selviytymistä edistävää toimintaa,
Tutkimusten mukaan, mitä enemmän ihmisellä on sosiaalisia suhteita ja tukea, sitä terveempi hän on keskimäärin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Ystävyyssuhteiden määrän ja laadun on havaittu vaikuttavan lapsen hyvinvointiin.
Psykologi Chritina Salmivalli on todennut, että jo pelkästään ystävyyssuhteiden olemassaolo edistää lapsen hyvinvointia.
Tutkimusten mukaan lapset, joilla on vastavuoroinen ystävyyssuhde, liittyvät uusiin ryhmiin helpommin, ovat yhteistyökykyisempiä, auttamishaluisempia, itsevarmempia ja joutuvat harvemmin konflikteihin muiden lasten kanssa.
Sosiaalisten suhteiden kautta yksilöstä kehittyy yhteisönsä jäsen.
Erilaiset ryhmät tarjoavat identiteetin kehitystä tukevia malleja ja tulevaisuuteen liittyviä näköaloja sekä aineksia omien arvojen rakentamiseen.
Ryhmän määrittely
Ryhmä muodostuu kun vähintään kaksi ihmistä tuntee ja ilmoittaa kuuluvansa yhteen.
Ryhmän toiminta rakentuu kahden keskeisen tekijän ympärille.
Ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus
Ryhmän yhteisesti jakama tehtävä
Perustehtävä
Miksi ryhmä on alun perin muodostunut ja mitä tavoitteita se pyrkii täyttämään.
Vaikuttaa siihen, millaista vuorovaikutusta ryhmässä on.
Ryhmän sisäinen vuorovaikutus vaikuttaa ryhmän toimintaan ja sen tehokkuuteen.
Ryhmien nimeäminen ja jaottelu
Primaariryhmä
On suhteellisen kiinteä joukko ihmisiä, joille ryhmään kuulumkinen on merkityksellistä.
Esimerkiksi perhe ja ystävät.
Tyypillistä välitön vuorovaikutus, yhteenkuuluvuuden tunne ja tiivis yhdessäolo.
Vaikuttavat ratkaisevasti ihmisen persoonallisuuteen.
Sekundaariryhmä
On väljempi joukko ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi kokoontuneet yhteen suorittamaan jotakin annettua tehtävää, esimerkiksi koulutehtävää.
Toimintaa ohjaa selkeä tavoite.
Ryhmän jäsenet eivät välttämättä tunne toisiaan kovin hyvin.
Ihmisen oma kokemus siitä, mitä ryhmä hänelle merkitsee ja millauset suhteet ryhmän sisällä on, määrittelee sen onko kyseessä primaari- vai sekundaariryhmä
Virtuaaliset ryhmät toimivat internetin välityksellä ja niistä on tullut keskeinen osa ihmisen vuorovaikutusta sekä tehtävien suorittamista.
Vuorovaikutus ryhmässä
Ryhmäprosessi kuvaa ryhmän muotoutumista ja kehittymistä.
Prosessissa joukko ihmisiä pyrkii järjestäytymään, löytämään itselleen sopivat roolit sekä ryhmälle ominaisen tavan toimia ja välittää viestejä toisilleen.
Ryhmädynamiikka
Ryhmän jäsenten jatkuvasti muotoutuva vuorovaikutus, joka rakentuu ryhmässä olevien yksilöiden välille.
Liittyy monia erilaisia tekijöitä.
Ryhmän jäsenten yksilölliset tunteet, motivaatio ja ajattelu vaikuttavat ryhmän jäseniin ja yhteisesti syntyvään vuorovaikutukseen.
Hyvä ryhmätoiminta
Ryhmän jäsenet pystyvät asettumaan toistensa asemaan ja kuuntelemaan toisiaan.
Koheesio
Tarkoittaa ryhmän kiinteyttä ja jäsenten halua pysyä ryhmässä.
Esimerkiksi ryhmähenki tai me-henki ovat rinnakkaisnimityksiä koheesiolle.
Koheesion myötä ryhmän sisällä vallitsee suuri yhtenäisyyden tunne, ilmapiiri on hyvä ja ihmiset viihtyvät yhdessä.
Ryhmän kiinteyden vahvistamiseksi on kehitetty erilaisia harjoituksia, joista käytetään nimitystä ryhmäytyminen.
Normit ja roolit
Ryhmäprosessiin kuuluu, että ryhmä luo omat käyttäytymissääntönsä ja työskentelytapansa.
Normi
Tarkoittaa sääntöä, ohjetta tai hyväksyttyä käyttäytymismallia.
Ryhmän vuorovaikutuksessa luodaan erilaisia normeja, jotka ovat välttämättömiä ryhmän toiminalle.
Normit asettavat rajoja ryhmän jäsenten sopivalle ja sopimattomalle käyttäytymiselle.
Ryhmässä on myös aina implisiittisiä normeja eli ääneen sanomattomia tapoja.
Tiedostetaan usen vasta, jos joku rikkoo niitä.
Jokaiselle ryhmän jäsenelle kehittyy rooli tai rooleja.
Rooli
Tarkoittaa ryhmän odotuksia siitä, miten tietyssä asemassa olevan yksilön tulisi käyttäytyä.
Roolit voivat olla vakiintuneita kaavoja ryhmän jäsenen käyttäytymisessä, mutta usein ne kuitenkin vaihtelevat tilanteesta toiseen.
Roolit ovat välttämättömiä, jotta ryhmä voi toimia hyvin,
Ryhmän perustehtävä ja jäsenten väliset suhteet vaikuttavat siihen, millaisia rooleja ryhmässä syntyy,
Voivat olla myös virallisia tai epävirallisia.
Viralliset roolit ovat ennaltamäärättyjä tai niistä on sovittu yhdessä.
Epäviralliset roolit muodostuvat epäsuorasti osana ryhmän vuorovaikutusta ja ryhmän jäsenten käyttäytymistä.
Status ja johtajuus
Ryhmissä syntyvät roolit muodostavat usein roolihierarkian eli arvojärjestyksen.
Status vaikuttaa yksilön rooliin ryhmässä.
Korkein status on ryhmän johtajalla.
Rakentuu tehtävän ja ihmisen johtamisesta.
Asiajohtaminen liittyy siihen, kuinka tavoitteet asetetaan ja miten tehtävät ryhmän sisällä organisoidaan.
Ihmisjohtajuus liittyy siihen, kuinka ihmiset saadaan suorittamaan tehtävät.
Merkitys perustuu siihen, että johtaja pitää huolta ryhmän keskinäisestä vuorovaikutuksesta, jäsenten motivaatiosta ja hyvinvoinnista.
Johtajan rooli voi olla virallinen ja etukäteen nimitetty yhden henkilön tehtävä tai se voi olla jaettu ryhmän jäsenten kesken.
Jaettu johtajuus
Tarkoittaa sitä, että johtamistehtävät jaetaan osiin ja vastuualueita annetaan useille ryhmän jäsenille.
Korkean statuksen ryhmässä voi saada tekemällä aloitteita ja olla aktiivinen.
Status syntyy olemassa olevast avallasta tai ryhmän arvostuksesta, jota yksilö voi saada osaamisen tai muun myönteiseksi katsotun ominaisuutensa ansiosta.
Arvostus voi syntyä myös ryhmän ulkopuolella.
Ryhmäjäsenyyden vaikutus yksilöön
Sosiaalipsykologisen tutkimuksen mukaan ryhmän jäsenyys vaikuttaa yksilön ajatteluun ja käyttäytymiseen yhdenmukaistavalla tavalla.
Tulee ilmi esimerkiksi kielenkäytöstä.
Ihminen pitää yllä identiteettiään vuorovaikutuksessa muiden itselle merkittävien ihmisten kanssa.
Sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä yksilön minäkokemuksen jatkuvuudelle.
Vahvistuu, kun tärkeät ja läheiset ihmiset suhtautuvat yksilöön johdonmukaisesti.
Ryhmärajojen tiedostaminen luo eroja, joista muodostuu sisäryhmä "me" ja ulkoryhmä "he".
Sisäryhmä
Ihmiset, jotka katsotaan kuuluvaksi osaksi ryhmää.
Ihmisellä on sosiaalisissa tilanteissa taipumus suosia sisäryhmään kuuluvia ihmisiä.
Ulkoryhmä
Ihmiset, jotka koetaan olevan oman ryhmän ulkopuolella.
Ryhmään kuuluvia väheksytään helposti sekä heihin kohdistuu helpommin aggressiivista käyttäytymistä.
Luokittelun toivat esiin Henri Taifel ja John Tunner sosiaalisen identiteetin teoriassa.
Tarkastelee ryhmään kuulumisen vaikutusta yksilöön eli kuinka ryhmäjäsenyys vaikurtaa yksilön identiteettiin ja kuinka ryhmäjäsenyydet korostuvat ryhmien välisissä prosesseissa.
Syntyy helposti jo ryhmäjaon ja ryhmien nimeämisen perusteella.
Konfirmuus
Kuvaa ympäristön luomaa sosiaalista painetta yksilössä, jonka seurauksena hän muuttaa vapaaehtoisesti omia mielipiteitään tai käyttäytymistään.
Solomon Asch testasi viivakokeiden avulla miten konfirmuus vaikutti koehenkilöiden vääriin vastauksiin ryhmäpaineen alla.
Vaikuttaa informatiivinen ja normatiivinen vaikutus
Kun yksilö hyväksyy enemmistön käsitykset paikkaansa pitäviksi tiedoiksi, on kyseessä informatiivinen käsitys.
Kun yksilö mukautuu enemmistön käsityksiin tai muuttaa käyttäytymistään vastaamaan enemmistön normeja tullakseen hyväksytyksi tai välttyäkseen joutumasta naurunalaiseksi tai paheksunnan kohteeksi on kyseessä normatiivinen vaikutus.
Deindividuaatio
Kuvaa oman yksilöllisyyden menettämistä ryhmän tai väkijoukon vaikutuksesta.
Ihminen saattaa käyttäytyä itselleen poikkeuksemattomalla tavalla ryhmässä.
Ennakkoluulot ja syrjintä
Ennakkoluulot ovat keskeinen ryhmäsuhteissa esiintyvä ilmiö ja usein syrjinnän kaltaisten vaikeiden sosiaalisten ongelmien taustatekijä.
Tarkoittaa sisäryhmän jakamia kielteisiä tai jopa halventavia asenteita ulkoryhmää kohtaan.
Ilmenevät tietona, tunteina ja käyttäytymisenä.
Ennakkoluuloille ominaista
stereotyyppisten kuvausten kytkeytyminen asenteisiin ja arvoihin.
sisä- ja ulkoryhmän eron korostaminen
pelkistävä yleistäminen eli yksilön luokittelu ryhmän jäseneksi ulkoisen tuntomerkin perusteella.
Käyttäytymisessä kielteiset ja ennakkoluuloiset asenteet voivat ilmetä toisen ihmisen tai ryhmän vastaisena toimintana eli syrjintänä.
Syrjijntää on se, kun ihmistä on kohdeltu vertailukelpoisessa tilanteessa huonommin kuin toisia.