Jos tarkastellaan Hofsteden mallia vallanjaon kannalta, perinteiset projektiorganisaatiot sijoittuvat yleensä B kategoriaan, nykyään kuitenkin muutosta on agile-viitekehysten ja kulttuurimuutoksen myötä tullut enemmän A kategorian suuntaan, jossa yksilöille ja tiimeille annetaan enemmän vastuuta ja projekti toimii enemmän kokoavana voimana kuin ohjaamassa kaikkea tekemistä.
Maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät ole enää nykyään oikein sopivia jakolinjoja. Ennemminkin pitäisi puhua diversiteetistä, jossa otetaan huomioon paljon muutakin kuin sukupuolinäkökulma. Monesti menestyvät organisaatiot, ovat ne sitten projektihin keskittyneitä tai eivät, menestyvät korkean monimuotoisuutensa johdosta.
Tiimityöskentely on ominaista projektiorganisaatioille. Jos projektiin osallistuvat henkilöt eivät ryhmäänny ja toimi tiiminä, monesti projektin onnistuminen on vaarassa.
Epävarmuuksia taas projektiorganisaatiot kestävät yleensä hyvin ja sijoittuvat "Uncertainty Avoinance Index":llä todennäköisesti resilienteimpään ryhmään.
Jos verrataan projektiorganisaatioita perinteisiin linjaorganisaatioihin, pitkän ajan sitoutuminen niissä on varmasti heikompaa. Ovathan projektit kertaluonteisia, toimeksiantaja monesti vaihtuu ja siten mitään pysyvää on hankala rakentaa. Varmasti löytyy myös projektiorganisaatiota, jossa sitoutuminen omaan "laatikkoon" on korkealla tasolla ja siten sitoutuminen myös organisaatioon.