Valtataistelu Kustaan kuoleman jälkeen

Kustaa Vaasa kuoli v. 1560

Valtaan vanhin poika Eerik

Eerik rajoitti herttuakuntien valtaa, kun taas Juhana halusi toimia itsenäisesti Suomen alueella

Veljesten välit kärjistyivät ja Juhana ja tämän vaimo, puolalainen prinsessa, vangittiin

Ruotsi ja Puola sotaan, Juhana tuomitaan maanpetoksesta kuolemaan mutta armahdetaan lopulta

(Sen sijaan Eerik teloitutti Juhanaa kannattaneita aatelisia)

Juhanan ja aateliston välit kiristyivät, sillä aatelisten mielestä kuningas ei palkinnut heitä palveluksistaan

Juhana oli mielenterveydeltään epävakaa ja mestautti salaliitosta häntä vastaan epäilemiään aatelisia vuonna 1567

Aatelisto nousee vastarintaan Eerikiä vastaan ja Juhana vapautetaan

Eerik meni naimisiin talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären kanssa vuonna 1568 ja aatelisto pakotti hänet luopumaan kruunusta

Maununtytär oli Ruotsin kuningatar 87 päivää

Eerik vangittiin ja Juhana kruunattiin

Juhana pyrki liittoutumaan Puolan kanssa Venäjää vastaan

Ruotsi oli koko Juhanan valtakauden ajan sodassa

Venäjää vastaan soditun sodan jälkeen solmittiin täyssinän rauha -95 (1595). Rauha Ruotsille erittäin edullinen: Venäjä tunnusti uudisasutusalueet, joille se oli aiemmin hyökkäillyt, Ruotsin maiksi. Juhana kuoli ennen rauhansopimusta

Seuraavaksi Juhanan nuoremman veljen, Kaarlen, ja pojan, Sigismundin, välille syttyi valtataistelu

Suomi nousi valtataistelun päänäyttämöksi

Vaikka Täyssinän rauha oli solmittu, oli Suomen käskynhaltija Klaus Flemingillä edelleen käytössään suuri armeija Sigismundin luvalla

Sotavoimien ylläpito linnaleireillä oli talonpoikien taakka ja Kaarle-herttuan linnaleirivapautuksesta huolimatta Fleming piti joukkoja kuninkaan luvalla

Sigismund oli myös Liettuan ja Puolan kuningas ja joutui näin käymään usein matkoilla. Kaarle-herttua nousi valtionhoitajaksi ja oli Ruotsin todelliseksi johtajaksi, vaikka ei kuninkaan titteliä omannutkaan

Nuijasodan syttyminen

Kaarle-herttua onnistui kiihottamaan suomalaisia talonpoikia kapinaan Klaus Flemingin joukkoja vastaan, kun taas lähes kaikki Suomen aateliset asettuivat Sigismundin ja Flemingin puolelle

Talonpojat selkeästi alakynnessä, eikä esimerkiksi Flemingin hallussa pitämässä Etelä-Suomessa ollut mitään mahdollisuutta kapinointiin. Nuijasodassa 1596-97, kuoli noin 3000 suomalaista talonpoikaa

Valtakamppailun ratkaiseva kamppailu Suomen sijaan Etelä-Ruotsissa, kun Kaarle-herttuan joukot voittivat Sigismundin kannattajat. Sigismundille uskolliset Suomessa olleet joukot antautuivat seuraavana vuonna. Kaarle-herttua teloitti Turun linnassa joukon Sigismundia kannataneita aatelisia

Suomen asema muuttui Nuijasodan jälkeen. Suomi oli Kustaa Vaasan ja erityisesti Juhanan valtakausilta lähtien tiivis osa valtakuntaa ja tärkeä tukialue, mutta nyt siitä tuli kuninkaan silmissä alue, jota tuli valvoa tarkasti ja johon ei voinut luottaa yhtä hyvin kuin aiemmin