Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Ortodoksisen kirkon elämä ja oppi (Pyhät toimitukukset eli mysteeriot…
Ortodoksisen kirkon elämä ja oppi
Paasto
Ortodoksisessa kirkossa paasto merkitsee pidättäytymistä tietyistä ruoista ja myös toisten ihmisten loukkaamisesta sanoin ja teoin.
Paasto merkitsee myös erottautumista tottumuksista tai taipumuksista, jotka erottavat ihmisen Jumalasta.
Ortodoksit paastoavat henkisen kasvun vuoksi eli pyrkimyksenä on saavuttaa paaston avulla Jumalan kaltaisuus. Paastoa käytetään myös valmistauduttaessa suureen kirkolliseen juhlaan.
Raamattu ja traditio
Raamattu
Raamattu on kristinuskon ohjeellinen tekstikokoelma.
"Alkuperäistä" Raamattua yhtenäisenä kirjakokoelmana ei ole, vaan alussa oli suuri määrä erilaisia tekstejä, jotka ovat kehittyneet yksitellen ja myöhemmin kanonisointiin.
Kristittyjen käyttämä Raamattu jakaantuu Vanhaan- ja Uuteen testamenttiin. Se pohjautuu varhaisempaan juutalaisuuden käyttämään heprealaiseen Raamattuun eli Tanakhiin, joka kristinuskon Raamatusta poiketen se ei sisällä Uutta testamenttia eikä apokryfisiä kirjoja.
Traditio
Traditio eli perimätieto on Jeesuksen apostoleille sanallisesti antama uskon takaus, joka kulkee eteenpäin Kirkon piirissä yhdeltä sukupolvelta seuraavalle ilman lisäyksiä, vaihtamisia tai poistamisia.
Pyhät toimitukukset eli mysteeriot
Pappeus
Pappeuden virka jakaantuu kolmeen asteeseen: piispuuteen, pappeuteen ja diakoniuteen.
Jokainen piispa on kolmen muun piispan virkaan vihkimä, ja näiden vihkimysten ketju ulottuu aina apostoleihin saakka. Tätä kutsutaan apostoliseksi seuraannoksi.
Piispa taas vihkii pappeja ja diakoneja. Pappi toimittaa vihkimyksensä nojalla sakramentteja. Diakonit ovat avustavaa papistoa; he eivät siis toimita sakramentteja itsenäisesti. Piispat, papit ja diakonit vihitään virkaansa kätten päälle panemisen kautta.
Ortodoksisessa kirkossa papiksi voidaan vihkiä nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä mennyt naimisiin tai päättänyt elää naimattomana.
Ehtoollinen
Ehtoollinen on ortodoksisuuden keskeisin sakramentti.
Ehtoollinen merkitsee yhteyttä Kristuksen kanssa.
Ehtoollisesta voidaan puhua yhteyden sakramenttina, sillä sen osallisuuden kautta ihmiset ovat yhteydessä paitsi Jumalaan, myös toisiinsa.
Ortodoksisen kirkon jäsen valmistautuu ehtoolliseen lukemalla edellisenä iltana rukouskirjasta ehtoolliselle valmistavat rukoukset ja paastoamalla vähintään kuusi tuntia ennen ehtoolliseen osallistumista. Lapsilta ja raskaana olevilta naisilta ei edellytetä paastoamista.
Joissakin paikalliskirkoissa edellytetään, että ehtoolliselle aikovat käyvät synnintunnustuksella eli osallistuvat katumuksen sakramenttiin ennen jokaista ehtoollista.
Ortodoksisen kirkon ehtoolliseen voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet. Vastaavasti ortodoksisen kirkon jäsenet eivät voi osallistua toisen kirkon ehtoolliseen.
Ehtoollisaineina käytetään leipää ja viiniä, jotka ortodoksisen kirkon uskon mukaan muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Näiden lisäksi ehtoolliskalkkiin lisätään kuumaa vettä. Pappi antaa ehtoollisen yhteisestä kalkista lusikalla suoraan suuhun. Ehtoolliseen osallistuttuaan kirkkokansa nauttii kirkkosalin puolella palan kirkkoleipää ja tilkan jälkiviiniä. Ehtoollisen ja jälkiviinin nautittuaan ehtoolliselle osallistuneet onnittelevat toisiaan poskisuudelmin ja sanoin ”sielun ja ruumiin parannukseksi”. Tervehdykseen vastataan sanoilla ”Jumalan kunniaksi.”
Sairaanvoitelu
Sairaanvoitelu on erityinen toimitus, jossa rukoillaan sairaalle parannusta niin ruumiin kuin sielunkin sairauksista.
Sairaanvoitelu toimitetaan sairaan omasta pyynnöstä. Kyseessä ei siis ole viimeinen voitelu kuoleman lähestyessä, vaan sairaanvoitelu voidaan toimittaa samalle henkilölle useampaan kertaan.
Kirkossa, kodissa tai sairaalassa toimitettava sairaanvoitelu on palvelus, jonka aikana luetaan seitsemän eri otetta evankeliumista. Sairastavaa voidellessaan pappi kastaa pumpulipuikon öljyyn ja tekee sillä ristinmerkin otsaan, ohimoille, rintaan ja käsiin sekä mahdollisesti sairaaseen kohtaan kehossa.
Seurakunnissa toimitetaan myös yleisiä sairaanvoiteluja, etenkin paaston aikaan. Yleiseen sairaanvoiteluun voivat osallistua kaikki seurakuntalaiset, jotka tuntevat sitä tarvitsevansa.
Aviolitto
Ortodoksisessa kirkossa avioliitto ei ole vain kahden ihmisen keskinäinen rakkaudentunnustus, vaan liitolle haetaan Jumalan siunausta ja vahvistusta. Tämän takia kirkollista vihkimistä ei voida toimittaa lainkaan, mikäli toinen puolisoista ei ole kristillisen.
Varsinaista vihkitoimitusta edeltää kirkollinen kihlaus. Kihlaus voidaan toimittaa erillisenäkin palveluksena, mutta yleensä se yhdistetään vihkitoimitukseen. Kirkollisessa kihlauksessa pappi asettaa sormuksen vihittävien oikeaan nimettömään. Ortodoksit pitävät vihkisormusta oikeassa kädessä.
Vihkitoimituksen kruunauksessa vihittävien yläpuolella kannatellaan vihkikruunuja, jotka muistuttavat puolisoita siitä, että avioliitossa on kyse molemminpuolisesta uhrautumisesta. Vihkiparille tarjotaan myös juotavaksi yhteinen viinimalja, muistuma varhaiskirkon ajalta, jolloin vihkiminen sinetöitiin ehtoolliseen osallistumisella. Yhteisen maljan nauttimisen jälkeen pappi ja vihkipari kiertävät kolme kertaa vihkipöydän ympäri juhlavassa saatossa. Kiertäminen ja ympyrän muoto symboloivat ikuisuutta ja täydellisyyttä.
Mirhavoitelu
Kasteen jälkeen suoritetaan välittömästi mirhavoitelun sakramentti. Mirhavoitelu on Pyhän Hengen vuodattamisen toimitus. Kun kaste käsitetään ihmisen lupaukseksi yhdistyä Jumalaan, on mirhavoitelu kirkon tälle lupaukselle antama vahvistus, sinetti.
Pappi voitelee mirhaan kastetulla siveltimellä kastetun otsaa, ohimoita, rintaa, käsiä ja jalkoja lausuen joka kerralla "Pyhän Hengen lahjan sinetti." Kummit vastaavat joka kerran "Aamen."
Katumus
Kirkkoon liittyvä osallistuu aina ennen mirhavoitelun sakramenttia katumuksen sakramenttiin. Myös silloin, kun edellisestä kirkossa käynnistä ja ehtoolliseen osallistumisesta on kulunut huomattavan pitkä aika, on paikallaan osallistua ensin katumuksen sakramenttiin.
Katumus merkitsee ennen kaikkea mielenmuutosta, koko käyttäytymisen ja ajattelutavan muutosta. Se osoittaa ihmisen halua vaihtaa suuntaa.
Katumuksen eli synnintunnustuksen sakramenttiin kuuluu syntien tunnustaminen sekä anteeksiantorukous.
Toimitus tapahtuu kirkossa tai muussa sopivassa tilassa. Läsnä ovat ainoastaan pappi – useimmiten sakramenttiin osallistuvan pidempiaikainen rippi-isä – ja katuva itse.
Katumuksen sakramentti merkitsee ihmisen paluuta Jumalan yhteyteen, johon hänet on kasteessa liitetty ja josta hän on erkaantunut väärien valintojensa vuoksi. Syntien päästämisestä ja sitomisesta Jeesus antoi käskyn opetuslapsilleen.
sakramenttiin on tapana osallistua tarpeen mukaan, erityisesti paastojen aikana.
Kaste
Kaste merkitsee Jumalan yhteyteen tulemista, uudeksi ihmiseksi syntymistä ja vanhasta elämästä luopumista.
Kastetta edeltää nimenanto, joka tulisi perinteen mukaan toimittaa jo kahdeksantena päivänä syntymästä. Usein se kuitenkin yhdistetään kastetoimitukseen.
Ortodoksilapselle annetaan yleensä vain yksi nimi, joka muistuttaa siitä pyhästä, jonka mukaan lapsi on nimetty ja joka toimii lapsen taivaallisena esirukoilijana. Lapselle valitaan yksi ortodoksikummi, joka vastaa lapsen puolesta kastelupauksiin ja lukee uskontunnustuksen kastetoimituksessa. Lapsella voi olla lisäksi muita kummeja.
Itse kaste suoritetaan mieluiten kirkossa. Kastetoimitukseen kuuluu muun muassa vedensiunaamisrukouksia ja kastettavan voitelu öljyllä. Varsinainen kaste tapahtuu upottamalla kastettava veteen kolme kertaa Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Tämän jälkeen vasta puetaan kastepuku ja kaulaan pujotetaan kasteristi.
Ikonit
Ikonit ovat uskonnollisissa yhteyksissä käyttettyjä kuvia.
Ortodoksissa kirkoissa on paljon ikoneja ja niille on jopa oma seinä ikonostaasi.
Jumalallistuminen
Jumalallistuminrn tarkoittaa ortodoksisuudessa maailmankaikkeuden pyhittymistä Jumalan armovoimalla hyvän palvelukseen.
Ihmisluonnon jumalallistuminen on osa tätä maailmankaikkeuden pyhittymistä ja siihen pyritään mm. askeettisen elämäntavan avulla. Siinä tavoitteena on muuttaa ja kehittää ihmisluontoa kohti Kristuksen antamaa esikuvaa.
Liturgia
Ortodoksinen jumalanpalvelus perustuu kirkon lähetykselliseen tehtävään ja toimintaan maailmassa. Jumalanpalvelus tekee ihmisten elämässä todelliseksi Kirkon uskon ilon ja on luonteeltaan sekä persoonallista että yhteisöllistä.