Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
2.2 Lääkeaineen pitoisuuden määrittäminen näytteessä UV-Vis…
2.2 Lääkeaineen pitoisuuden määrittäminen näytteessä UV-Vis spektrofotometrisesti
UV-Vis-spektrofotometria
Perustuu yhdisteen kykyyn absorboida sähkömagneettista UV-säteilyä, tai näkyvän aallonpituuden Vis-säteilyä
Näyteliuosta laitetaan kyvettiin ja asetetaan se spektrofotometriin. Vertailukyvetissä on puhdasta liuotinta, jotta saadaan huomiotua liuottimen vaikutus läpäiseen säteilyn intensiteettiin.
Liuoksen läpi johdetaan 200-700nm säteilyä, ja näytteen läpi tulleen säteilyn intensiteettiä mitataan aallonpituuden funktiona. x-akseliksi tulee aallonpituus ja y-akselilla absorbanssi
UV-vis spektrofotometriaa käytetään usein tietyn, ennalta tunnetun lääkeaineen pitoisuusmäärityksissä ja käytetään yhtä tiettyä aallonpituutta jolla tutkittava aine absorboi hyvin
Voidaan tutkia esim lääkeaineen liukenemisnopeutta tableteista: verrataan näytteen absorbanssia standardiliuosten absorbanssiin standardisuoran avulla
Molekyylin absorboiva rakenne on kromofori, tyypillisimpiä ovat aromaattiset renkaat ja konjugoituneet kaksoissidokset, joiden absorbtio on suuremmilla aallonpituuksilla. Mitä pidempi konjugoitunut systeemi rakenteessa on, sitä suuremmalla aallonpituudella absorbtio tapahtuu. Erittäin konjugoituneet yhdisteet absorboi näkyvän valon aallonpituuksia ja ovatkin värillisiä.
Mitä heikommin elektronit ovat kiinni sidoksissa, sitä alhaisemmalla energialla = suuremmalla aallonpituudella, elektronien virittyminen korkeammalle energiatasolle tapahtuu
Koeasetelma
Mitataan 8 eri näytettä: kyllästetty fosfaattipuskuri, standardinäytteet 5kpl, sekä uuttonäytteen alku- ja loppukonsentraatiot
Standardinäytteet valmistetaan kantaliuoksen välilaimennoksesta laimentamalla 10ml mittapulloihin
Laimennokset tehdään omien laskujen perusteella, ja täytyy huomioida automaattipipettien askelväli
Huomioidaanko pipettien askelväli, jos ei -> pitoisuudet eivät sitä mitä pitäisi
Pipetin käyttö: jääkö ilmakuplia, saadaanko kokonaan tyhjäksi
Mikäli laskettu väärin, eivät pitoisuudet ole sitä mitä pitäisi
Merkinnät mittapulloissa oltava selkeät, jotta näytteet eivät sekotu keskenään
Alkukonsentraatio
onko uuttonäyte liuotettu hyvin, jos ei, niin konsentraatio voi olla todellista matalampi
Tehdystä uuttonäytteestä tehdään laimennos 10ml mittapulloon, josta otetaan alkukonsentraatio
Pipetin käyttö: tarkkuus, ilmakuplat ym
Merkinnät oltava selvät, jotta laimennokset ei mene sekaisin
Standardiliuoksia varten valmistetaan kantaliuos liuottamalla natriumbentsoaattia kyllästettyyn fosfaattipuskuriin. Kantaliuoksesta tehdään 1/5 välilaimennos 10ml mittapulloon fosfaattipuskuriin.
Virhelähteinä natriumbentsoaatin punnitseminen, sähköistyvä aine -> onko kaikki saatu mittapulloon.
Vaa'an epätarkkuus
Natriumbentsoaatti liukenee huonosti, mutta se tulee saada liuotettua tai standardinäytteiden pitoisuudet voivat olla arvioitua matalammat
Välilaimennoksessa mahdollisina virheinä: laimennoslasku väärin -> standardiliuoksista väärät pitoisuudet. Pipetointi väärin, jääkö ilmakuplia, saadaanko pipetoitua kokonaan.
Loppukonsentraatio
Vesifaasista tehdään ensin yksi laimennos, josta tehdään vielä toinen laimennos mistä lopullinen näyte otetaan
Virheellinen tulos pitoisuudesta, mikäli vesifaasiin on päässyt oktanolia
Pipetointivirheet
Pullojen epäselvät merkinnät
Spektrofotometerinen mittaus
Standardinäytteet mitatan laimeimmasta väkevimpään, huuhtelemalla kyvetti aina välissä seuraavaksi mitattavalla liuoksella, ennen itse mittausta
Mittausjärjestys tarkka, jos esim alotettaisiin väkevimmästä olisi kaikki suoran pisteet korkeampi pitoisia kuin todellisuudessa
Omat näytteet mitataan aallonpituusalueella 226nm
Saadaan näytteiden absorbanssit ja voidaan laskea todelliset pitoisuudet, näiden avulla ja laaditun standardisuoran avulla
Huomioitava laskuissa laimennoskertoimet, jotta saadaan oikea pitoisuus
Laskuvirheet/näppäilyvirheet