Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
OIVALLUS 4 - I EMOOTIOT (EMOOTIO eli TUNTEET ovat perustava osa ihmisen…
OIVALLUS 4 - I EMOOTIOT
EMOOTIO eli TUNTEET ovat perustava osa ihmisen tapaareagoida ympäristöön. Ne suuntaavat havainnointia ja tiedon valikoimista, ja ne ohjaavat joko lähestymään tai välttämään eri kohteita.
-
5) TOIMINTAVALMIUS: emootioiden tehtävänä on valmistaa ihmistä tarkoituksenmukaiseen, selviytymistä edistävään toimintaan. Tunteet syntyvät ja muuntuvat ajassa etenevänä tapahtumaketjuna.
2) KOGNITIIVINEN ARVIOINTI: emootiot ovat kiinteässä yhteydessä havaintoihin, muistoihin ja ajatuksiin (ärsykkeitä arvioidaan usein välittömästi, automaattisesti - ilman, että arvioinnista edes ollaan tietoisia)
Tunne-elämys on subjektiivinen kokemus, josta saadaan tietoa erilaisten itsearviointien avulla. Omien tunteiden kuvaileminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, eivätkä kyselylomakkeessa tarjotut vaihtoehdotkaan välttämättä poista tätä ongelmaa (tieto voi jäädä niukaksi tai pintapuoliseksi).
Pohjimmiltaan emotionaalinen reagointi on ADAPTIIVISTA eli SELVIYTYMISTÄ EDISTÄVÄÄ, vaikka joskus saattaa näyttää siltä, että tunteet vain lisäävät ongelmia.
Itsearviointimenetelmillä voidaan kerätä tietoa myös muista tunteiden ulottuvuuksista esim. kehon tuntemuksista, käyttäytymisestä tai emotionaalisiin ärsykkeisiin liittyvistä ajatuksista.
3) NEUROFYSOLOGISET REAKTIOT: tunteet syntyvät hermojärjestelmän reagoidessa ulkoisiin tai sisäisiin ärsykkeisiin. Tunteet koetaan usein koko kehossa. Kehon reaktiot ovat kuitenkin epätarkkoja, ja sama reaktio voi liittyä useampiin hieman eri sävyisiin tunteisiin.
-
4) TUNNEILMAISU: tunteet näkyvät myös ilmeiden, eleiden ja kehon asennon välityksellä.
Tunteiden tutkiminen tieteellisesti vaatii tutkijalta paljon, sillä emootioiden operationalisointi eli muuttaminen mitattavaan muotoon on haastavaa.
Havainnoimalla voidaan tutkia etenkin tunneilmaisuja. Emootiot ja käyttäytyminen ovat selvästi yhteydessä toisiinsa, mutta on paljon tilanteita, joissa tunteet eivät näy päällepäin -ja näin käyttäytymisen avulla saatetaan tietoisesti tai vahingossa antaa valheellinen vaikutelma jonkin tunteen kokemisesta.
Monet aivokuvantamismenetelmät sopivat emootioiden tutkimiseen: miten aivojen eri alueet aktivoituvat emotionaalisen tapahtuman aikana.
Neurofysiologisia reaktioita voidaan seurata erilaisin fysiologisin mittauksin - kuitenkin on mahdotonta osoittaa tarkasti jonkin tunteen olemassaoloa.
JAAN PANKSEPP - TUNTEIDEN PERUSTANA OLEVAT BIOLOGISET PROSESSIT (AFFEKTI)
AFFEKTIIVINEN JÄRJESTELMÄ = tunnepohjaisen reagoimisen tapa eläimillä ja ihmisillä, edistää lajin selviytymistä etenkin haastavissa ja uhkaavissa tilanteissa esim. pelkojärjestelmä tai uteliaisuutta ylläpitävä etsimis- ja palkkiojärjestelmä.
AFFEKTIIVINEN/AFFEKTI = mieltä liikuttava, tunnepitoinen, tunteiden biologiseen, keholliseen puoleen liittyvä/tunnevaltaisen reagoinnin muotoja, totka tarkasti ottaen eivät ole emootioita esim. mieliala.
PAUL EKMAN (JA FRIESEN) - FOREHEIMO (kasvonilmeet tunnistetaan kaikkialla, mutta tulkinnassa on kulttuurieroja)
AIVOJEN EMOOTIOJÄRJESTELMÄ on monimutkainen verkosto, johon kuuluu aivorungon, limbisen järjestelmän ja etuotsalohkon osia. Emootiojärjestelmä rekisteröi ulkosia ärsykkeitä ja synnyttää kehon sisäisiä tuntemuksia tai kokemuksia. Se säätelee emootioiden kestoa, voimakkuutta ja laatua.
TROMMSDORFF JA KORNADT - SAKSALAISET JA JAPANILAISET ÄIDIT :arrow_right: VUOROVAIKUTUS (erot selittyvät tutkijoiden mukaan erilaisten kulttuuristen arvostusten avulla - Saksassa arvostetaan itsenäistymistä ja oman puolen pitämistä - kun taas Japanissa arvostetaan harmonisien sosiaalisten suhteiden säilyttämistä omien halujen toteuttamisen sijaan)
ANTONIO DAMASION mukaan emootioiden olennaisin tehtäväon elimistön TASAPAINOTILAN eli HOMEOSTAASIN säilyttäminen. Tasapainoa uhkaaviin ärsykkeisiin reagoidaan emotionaalisesti ja tunteet sitten motivoivat toimimaan tavalla, joka palauttaa elimistön tasapainon.
Vauvalla on biologinen valmius reagoida affektiivisesti. Emotionaalisen kehityksen edetessä lapsen tapa kokea, ilmaista ja säädellä tunteita kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja heijastaa siten kulttuurin piirteitä.
ANTONIO DAMASIO on tutkinut emootioihin liittyviä kehollisia tuntemuksia, jotka vaihtelevat positiivisen hyvän olon ja negatiivisen pahan olon välillä. Kehollisten tuntemusten aistimista kutsutaan INTEROSEPTIOKSI (yhteisiä eläimille, esim. nälän tunne, kylmyyden tunne).
AIVORUNKO on todennäköisesti INTEROSEPTIIVISEN kokemuksen syntypaikka. Aivorungon yläosien vaurio aiheuttaa sekä eläimillä että ihmisillä kooman kaltaisen tilan, jossa esim. ihminen ei koe emootioita.
AIVOSAARELLA, joka on aivokuoren poimu ohimolohkon sisällä, saattaa olla tärkeä tehtävä ihmisen INTEROSEPTION säätelyssä. Aivosaaren vaurion jälkeen ihminen on yliherkkä pienimmällekin epävarmuuden tunteelle ja haluaa välttää sitä kaikin keinoin.
-
MANTELITUMAKE eli AMYGDALA on pienehkö tumake ohimolohkon kärkiosassa hippokampuksen tuntumassa. Läheisyys hippokampukseen viittaa matelitumakkeen liittymiseen muistamiseen. Se liittyykin tunteita herättävien ärsykkeiden ja tilanteiden mieleenpainumiseen sekä se aktivoituu esim. pelkoehdollistumisen yhteydessä. Mantelitumake aktivoituu myös, kun ihminen tarkkailee kasvojen ilmaisemaa tunnetilaa tai arvioi henkilön luotettavuutta. Silmät ovat tässä suhteessa sielun ja tunteiden peili. Mantelitumake säätelee tunteiden kokemista, havaitsemista, ilmaisemista ja sosiaalista tiedonkäsittelyä yleisesti. Mantelitumakkeen vaurio on yhdistetty esim. tunteiden ilmaisun vähenemiseen, vaikeuteen tunnistaa tunteita ja kasvojen ilmeitä tai muistaa tapahtumia, joihin liittyy tunteita.
Mantelitumakkeesta on yhteys hypotalamuksen kautta aivorunkoon, jossa käynnistetään autonomisen hermoston taistele tai pakene -reaktio. Taistele tai pakene -reaktioon liittyy fysiologisia muutoksia, esim. sykkeen kohoaminen ja verenkierron vilkastuminen lihaksissa.
Aivovauriotapausten ja aivokuvantamistutkimusten perusteella eräs aivokuoren osa, etuotsalohkon kärkiosa eli ORBITOFRONTAALINEN osa, on olennainen tunteiden tietoisessa käsittelyssä ja säätelyssä. Esim. PHINEAS GAGEN TAPATURMA vaurioitti juuri tätä etuotsalohkon osaa.
Tunteen lähtökohtana on EMOTIONAALINEN ÄRSYKE, joka saa aikaan meissä emotionaalisen reaktion. Emotionaaliset ärsykkeet voivat olla ulkoista maailmaa koskevia havaintoja tai mielen sisäisiä tapahtumia. Kaikki havainnot tai ajatukset eivät kuitenkaan herätä tunteita.
Ehdollistumisen lisäksi SISÄISET MALLIT selittävät emotionaalisten ärsykkeiden havaitsemista. Ympäristön ärsykkeiden merkityksellisyyttä arvioidaan jatkuvasti aiempien kokemusten ja kulttuurin sosiaalistumisen pohjalta.
Emotionaalisia reaktioita opitaan usein EHDOLLISTUMALLA. Ehdollistuminen on oppimisen perusmuoto, jossa käyttäytyminen muuttuu toistuvien kokemusten seurauksena.
-
KEITH OATLEY JA PHIL JOHNSON-LAIRD - TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISTA KOSKEVAT ARVIOINNIT OVAT EMOOTIOIDEN SYNTYMISEN KANNALTA ERITYISEN MERKITYKSELLISIÄ :arrow_right: Emootioiden tehtävänä on auttaa ihmistä toimimaan tavoitteidensa mukaisesti. Onnellisuus auttaa jatkamaan tavoitteen suuntaan ja viha kertoo tavoitteen saavuttamisen olevan uhattuna.
ANTONIO DAMASIO - ELLIOT
Elliotin tapaus osoittaa, että järki ei riitä hyvän elämän rakentamiseen. Sekä emootiot että kognitio ovat hyvien päätösten kannalta tarpeellisia. Voidaan ajatella, että emootiot ovat kognitiivisen toiminnan kanssa rinnakkainen tapa saada tietoa ympäristöstä.
-
-
Emotionaaliset reaktiot ovat nopeita ja suhteellisen epätarkkoja. Emootiot eivät johda siis samalla tavalla suoraan toimintaan kuten esim. refleksit. Emootio on pikemminkin kuin hälytys, joka pakottaa kiinnittämään huomiota tilanteeseen ja tutkimaan, mistä todella on kysymys. Emootiot suuntaavat tarkkaavaisuutta, havainnointia ja ajattelua siihen, mikä on henkilökohtaisesti merkityksellistä.
Tarkkaavaisuus kohdistuu helpommin emotionaalisesti merkityksellisiin kohteisiin kuin neutraaleihin kohteisiin ja näin emotionaaliset tapahtumat muistetaan muita paremmin. Tunnetila vaikuttaa, millaisia asioita tulee mieleen muistellessa. Tunnetilan kanssa yhteensopivia seikkoja muistetaan helpommin kuin tunnetilan kanssa ristiriidassa olevia tapahtumia. Tunnetila vaikuttaa tulevaisuutta koskeviin arvioihin. Esimerkiksi myönteinen mieliala kertoo siitä, ettei ympäristössä ole välitöntä uhkaa, joten voidaan hyvin toimia olemassa olevien sisäisten mallien pohjalta.
Kielteiset tunteet hälyttävät ja pakottavat tarkastelemaan tilannetta uudelleen ja etsimään uusia tomintatapoja.
Myönteiset tunteet edistävät selviytymistä pitkällä tähtäimellä, kun tarkkaavaisuutta voidaan suunnata laajemmin, ja sen seurauksena oppia tai oivaltaa jotain uutta.
Tunteiden avulla luodaan sekä läheisyyttä että etäisyyttä. Toisaalta tunteiden avulla myös etäännytetään itseä muista, kontrolloidaan muita ja ylipäätään edistetään omia tavoitteita ja vahvistetaan sosiaalista asemaa.
Sosiaalisissa suhteissa on tärkeää pystyä ymmärtämään toisten ihmisten tavoitteita ja käyttäytymistä. Eleet, ilmeet, äänensävy ja muut tunneilmaisut antavat tärkeää tietoa toisen ihmisen aikomuksista ja siitä, miten hän tulkitsee sosiaalisen tilanteen.
Toinen ihminen herättää meissä lähes aina jonkinlaisia tunteita. Emootioiden sävyt ja niiden voimakkuus kertovat tarkemmin siitä, millaisia merkityksiä niiden kokija on ihmissuhteeseen liittänyt, mitkä hänen tarpeensa ovat ja miten ne tulevat kohdatuiksi.
Toisten ihmisten tunneilmaisut herättävät meissä fysiologisesti mitattavissa olevia vasteita ainakin kahdella tavalla: 1) aivokuoren liikealueilla on soluja, jotka aktivoituvat, kun ihminen havaitsee toisen ihmisen liikkeitä. Näitä soluja kutsutaan PEILISOLUIKSI (= liikkeiden jäljittely ja oppiminen, toiminnan ennakointi ja ymmärtäminen, kasvojen tunneilmaisuihin reagointi ja toisten ihmisten tunteiden hahmottaminen). 2) Kehomme reagoi laajemmin EMPAATTISESTI eli TOISEN TUNTEISIIN ELÄYTYEN.
Tunteet vaikuttavat vuorovaikutukseen myös siten, että tunteen ilmaiseminen herättää toisissa ihmisissä VASTATUNTEITA, esim. masentunut henkilö voi jäädä helposti yksin, koska masennus herättää muissa ihmisissä avuttomuuden ja ahdistuksen tunteita.
Empaattinen reagointi selittää osaltaan sitä, että tunteilla on taipumus tarttua ihmisestä toiseen. Toisen ihmisen hyväntuulisuus tarttuu erityisen helposti.
Tunteita ilmaisemalla tai ilmaisematta jättämällä voidaan myös palkita tai rangaista toista ihmistä ja pyrkiä siten vaikuttamaan hänen käyttäytymiseensä.
Ryhmän sisällä emootiot auttavat määrittämään ryhmän rajoja ja säätelemään ryhmän jäsenten toimintaa yhdenmukaiseksi. Tunneilmaisujen avulla tuodaan esille SOSIAALISTA ASEMAA JA ROOLEJA. Ryhmän jakamat tunteet lisäävät myös ryhmän KOHEESIOTA eli kiinteyttä.
Yksilön kehityksen näkökulmasta tunteiden kanssa eläminen vaatii tunteiden tunnistamisen ja säätelyn oppimista sekä omien reaktioiden sopeuttamista sosiaalisen ympäristön vaatimuksiin. Yksilöiden TUNNETAIDOISSA voi olla suuria eroja. Tunnetaitoja ovat esim. ihmisen kyky tunnistaa, ilmaista ja säädellä omia tunteitaan. Tunnetaitoihin kuuluu myös ymmärrys tunteiden syistä ja tunteiden merkityksestä.
LESLIE GREENBERG - TUNTEET NELJÄSSÄ RYHMÄSSÄ TUNTEIDEN SYNTYMISEN PERUSTEELLA :arrow_right: MONIULOTTEISUUS
1) ENSISIJAINEN ADAPTIIVINEN TUNNE = selviytymistä edistävä välitön ja tarkoituksenmukainen reaktio emotionaaliseen ärsykkeeseen, esim. menetystä seuraava suru.
2) ENSISIJAINEN EPÄADAPTIIVINEN TUNNE = aiempiin kokemuksiin perustuva, usein samana toistuva, välitön mutta epätarkoituksenmukainen reaktio emotionaaliseen ärsykkeeseen.
3) TOISSIJAINEN TUNNE = emootio, joka syntyy reaktiona ensisijaisiin tunteisiin.
4) VÄLINEELLINEN TUNNE = emootio, joka tuotetaan omien tietoisten tai tiedostamattomien tavoitteiden mukaisten reaktioiden aikaansaamiseen toisissa ihmisissä.