Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
OIVALLUS 3 - III HAVAITSEMINEN (AISTIELIN on ärsytystä vastaanottava elin,…
OIVALLUS 3 - III HAVAITSEMINEN
AISTIELIN on ärsytystä vastaanottava elin, esim. silmä.
ÄRSYKELÄHTÖINEN JA SKEEMALÄHTÖINEN HAVAITSEMINEN
1) ärsykelähtöinen prosessointi
käynnistyy silmäillessä kohdetta
alhaalta ylös, aistielimistä kohti aivokuorta (nousevat radat)
2) skeemalähtöinen prosessointi
lähtökohtina sisäiset mallit ja odotukset
ylhäältä alas, aivokuorelta kohti aistielimiä (laskevat radat)
MIKÄ-REITTI = alempi, takaraivosta ohimoon johtava rata on kehittynyt tunnistamaan ympäristön kohteita. Kohde tunnistetaan liikkeen (sakkadit), värin, muodon sekä kolmiulotteisuuden perusteella (näitä verrataan muistitietoon kohteesta)
Aisti välittää yksilölle aistitietoa (näkö, kuulo, tunto, haju ja maku)
HAVAINNON SYNTYMINEN:
ärsyke (vastaanotetaan) :arrow_right: aistimus (tulkitaan) :arrow_right: havainto
Havainto voi syntyä ärsyke- tai skeemalähtöisesti :arrow_right: toimivat vuorovaikutuksessa ja täydentävät toisiaan.
NÄKÖHERMO = silmästä talamukseen johtava hermo.
SOKEA PISTE = näköhermon alkukohta verkkokalvolla, jossa ei ole sauva- eikä tappisoluja.
Aistielinten solut eli reseptorit
vastaanottavat ympäristön
aistiärsykkeitä eli aistimuksia
ja muuntavat ne hermoimpulsseiksi, esim. silmän tappisolut.
RINNAKKAISUUDELLA tarkoitetaan sitä, että esim. näköärsykkeen eri piirteitä, kuten väriä, muotoa ja liikettä käsitellään rinnakkain eri näköalueilla.
Havainto rakentuu asteittain.
ÄRSYKE on reseptoreihin vaikuttava fysikaalinen energia, esim. valo- tai ääniaallot.
ÄRSYTYS on ärsykkeen reseptoreissa aikaansaama vaikutus.
AISTIMUS on keskushermostossa syntynyt jäsentymätön vaikutus, "havainnon esiaste".
Havainto sisältää kokemukseen perustuvan tulkinnan ärsykkeestä :arrow_right: merkityksen anto (vrt. havaintokehä)
Suuri osa ihmisen vastaanottamista ärsykkeistä ja tiedosta tulee aivoihin näköaistin kautta.
Näköhavaintoja käsittelevien aivoalueiden eri osat ovat erikoistuneet muun muassa värin, liikkeen ja muodon hahmottamiseen.
FOVEA = tarkan näön alue
TAPPISOLUT = värejä rekisteröivä verkkokalvon solu.
SAUVASOLUT = hämärässä näkemiseen ja liikkeen tunnistamiseen erikoistunut solu verkkokalvon pohjassa.
Näköhermon sisemmät, nenänpuoleiset hermosyyt risteytyvät vastakkaiseen aivopuoliskoon näköristissä - siksi vasemmanpuoleiset näkökentät kuvastuvat oikeaan aivopuoliskoon, ja oikeanpuoleiset näkökentät kuvastuvat vasempaan puoliskoon.
Näkötietoa käsitellään takaraivon näköaivokuorella näköjärjestelmän kahdella hermoradalla, MIKÄ- ja MITEN-REITEILLÄ.
MITEN-REITTI = ylempi, johtaa päälaenlohkoon. Se prosessoi avaruudellista tietoa, ympäristön kohteiden sijaintia sekä omaa sijaintiamme suhteessa ympäristön kohteisiin.
ATAKSIA = vaikeus tai kyvyttömyys ohjata liikkeitä näkötiedon avulla (liittyy miten-reitin häiriöön).
AGNOSIA = kyvyttömyys tunnistaa kohteita tai niiden ominaisuuksia (liittyy mikä-reitin häiriöön)
3) Kohteen havaitsemiseen vaikuttaa ympäristö eli konteksti :arrow_right: havainnon jäsentyminen
KONSTANSSI-ilmiö eli KOHTEEN PYSYVYYS
1) MUODON KONSTANSSIN avulla kohde havaitaan samana, vaikka katselukulma muuttuu.
2) KOON KONSTANSSIN avulla tutut esineet pystytään tulkitsemaan samankokoisiksi välimatkasta riippumatta. :arrow_right: apua esim. syvyyden havaitsemisessa jajatkuvuuden kokemuksessa :arrow_right: konstanssin katoamisesta seuraa epätodellisuuden tunne, maailmaa vääristävä kokemus
1) Ihmisellä on valmius havaita ympäristön peruspiirteitä (värit, äänet, liike, etäisyys...) :arrow_right: havaintojen samanlaisuus :arrow_right: edellyttää virikkeitä
2) Havaitseminen on nopeaa, tehokasta ja todellisuutta vastaavaa.
Havaintojen jäsentyminen:
STEREONÄKÖ = verkkokalvolle muodostuu kohteesta kaksi erilaista kuvaa.
Kahdella silmällä katsottaessa muodostuu BINOKULAARINEN havainto.
Yhdellä silmällä katsottaessa muodostuu MONOKULAARINEN havainto.
HAVAINTOHARHOILLA eli ILLUUSIOILLA tarkoitetaan todellisuude ja havainnon välistä eroavuutta.
NÄKEMISEN MAAILMA:
VÄRIT
: - auttavat kuvan erottamisessa
ovat signaaleja eli tietoa välittäviä merkkejä
tuottavat mielihyvää ja auttavat virittämään tunteita.
VÄRINÄKÖ
: - perustuu valon aaltopituuksien havaitsemiseen
silmän tappisolut reagoivat aaltopituuksiin :arrow_right: aivojen väritietoa käsittelevät alueet :arrow_right: havainto väristä = psyykkinen ilmiö
ETÄISYYS
: - binokulaariset vihjeet perustuvat silmien yhteistoimintaan :arrow_right: näköjärjestelmä yhdistää kahden silmän kaksiulotteiset kuvat yhdeksi kolmiulotteiseksi näkymäksi = stereonäkö
KONVERGENSSI eli SILMIEN ASENTO antaa tietoa kohteen etäisyydestä
kuvavihjeet auttavat arvioimaan etäisyyttä kaksiulotteisilla pinnoilla.