Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Havaitseminen (06 Ärsykkeestä havaintoon (havainnon muodostuminen ja…
Havaitseminen
06 Ärsykkeestä havaintoon
havainnon muodostuminen aistiärsykkeestä
ärsyke -> aistimus -> havainto
Havaintokehä
Havainnon muodostuminen
havaitsemisprosessissa tarvitaan usein kahdenlaista lähestymistapaa
ympäristön ärsykkeet vaikuttavat
ärsykelähtöinen prosessointi
käynnistyy, kun katsoja silmäilee kohdetta
tiedonkäsittely etenee alhaalta ylös, aistielimistä aivokuoreen
yksinään riittämätöntä
tarvitaan myös
skeemalähtöinen prosessointi
skeemalähtöinen prosessointi
lähtökohtina yksilön sisäiset mallit ja odotukset
ohjaavat aistielimiin tulevien ärsykkeiden käsittelyä ja vertailua
toteutuu, jos katsojalle syntyy oivallus kuvan hahmosta tai hän saa vihjeen
etenee ylhäältä alas, aivokuoresta aistielimiin
tarvitaan tilanteissa, joissa ärsyke on puutteellinen, monitulkintainen tai epäselvä, tai esiintyy vain lyhyen ajan
ärsyke- ja skeemalähtöinen prosessointi toimivat vuorovaikutuksessa keskenään ja täydentävät toisiaan
aistielinten ja aivojen väliset hermoradat
nousevat hermoradat
laskevat hermoradat
Hermoradat
aivoissa
nousevia
aistielimistä talamuksen kautta aivokuorelle
laskevia
aivokuorelta alas talamukseen ja muihin aivojen osiin
aistitiedon rinnakkainen prosessointi
lisäksi aivojen rinnakkainen prosessointi
rinnakkaisuus
esim.
näköärsykkeen eri piirteitä (väri, muoto, liike) käsitellään rinnakkain eri näköalueilla
näkö-, kuulo- ja tuntotietoa käsitellään ja yhdistellään hermoratojen välityksellä samanaikaisesti
toistuu eri tasoilla -> nopea tiedonkäsittely
havainnon muodostuminen ja hermoradat
asteittainen, yksinkertaisista ärsykepiireistä
tietoa siirretään kahteen suuntaan
ärsykelähtöinen prosessointi
alhaalta ylös
aistielimistä aivokuorelle
nousevat radat
skeemalähtöinen prosessointi
ylhäältä alas
aivokuorelta aistielimiin
laskevat radat
pätee kaikkiin aisteihin
kaksisuuntainen prosessointi
07 Näköaisti - ihmisen tärkein aisti?
informaation eteneminen silmän verkkokalvolta aivojen näköalueille
silmän toiminta
‘’kamera’’
valo -> pupillin läpi linssiin -> linssi taittaa valon -> valo verkkokalvolle -> valo imeytyy verkkokalvolle -> verkkokalvon pohjassa, reagoivat valoon
-> hermosolut lähtevät verkkokalvolta -> niiden aksonit yhtyvät näköhermoksi -> näköhermo johtaa silmästä talamukseen
näköristissä - näköhermon sisemmät ja nenänpuoleiset hermosyyt risteävät - vastakkaiseen aivopuoliskoon -> molempien silmien vasemmanpuoleiset näkökentät kuvastuvat oikeaan aivopuoliskoon ja molempien silmien oikeanpuoleiset näkökentät kuvastuvat vasempaan aivopuoliskoon
näköhermon alkukohta verkkokalvolla = ‘’sokea piste’’, koska siinä ei ole sauva- ja tappisoluja
n. puolet näköhermon aksoneista lähtee foveasta (tarkan näön alue)
n. 50% takaraivon näköalueesta saa tietoa fovealta
silmä tekee nopeita liikkeitä (4-5 krt/sec), jotta katse (fovea) kohdistuu-> kuva koko näkökentästä tarkentuu ja hahmottuu
silmän nopeat liikkeet = sakkadit
pupilli = iiriksen valoa säätelevä aukko, supistuu kirkkaassa valossa ja laajenee hämärässä
linssi = auttaa kohdistamaan mahd. paljon valoa tarkan näön alueelle = foveaan
sauvasolut
reagoivat valon voimakkuuteen, erikoistuneet hämärässä näkemiseen ja liikkeen tunnistamiseen
tappisolut
aktivoituvat kirkkaassa valaistuksessa ja rekisteröivät värejä
kolme eri tyyppiä, herkkiä eri aallonpituuksille
Foveassa vain tappeja
näkötiedon käsittely
takaraivon näköaivokuorelta näköjärjestemä jakautuu kahteen hermorataan
mikä-reitti
alempi rata, johtaa takaraivosta ohimoon
ympäristön kohteiden tunnistaminen
liikkeen, värin, muodon ja kolmiulotteisuuden perusteella
verrataan kohteen muistitietoon ja kohde nimetään
agnosia = kyvyttömyys tunnistaa kohteita tai niiden ominaisuuksia, mikä-reitin häiriö
miten-reitti
ylempi rata, johtaa päälaenlohkoon
prosessoi avaruudellista tietoa, ympäristön kohteiden sijaintia ja omaa sijaintia suhteessa ympäristön kohteisiin
ataksia = vaikeus ohjata liikkeitä näkötiedon avulla, mikä-reitin häiriö
henkilö tunnistaa esineen, mutta ei osaa tarttua siihen kädellään, vaan osuu harhaan
08 Havainnon jäsentymisen periaatteita
muodon ja koon konstanssit
havainnon vakioisuus = konstanssi
havainto luontaisesti pyrkii tähän
liittyy havainnon visuaalisiin piirteisiin
muoto, koko, vaaleus, väri
katselukulman muuttuessa esineet eivät muuta muotoaan
tutut esineet tulkitaan samankokoisiksi välimatkasta riippumatta
vaikuttavat tekijät
kokemukset, oppiminen
eineiden vaaleus ja väri havaitaan pysyvinä
syvyyshavainnon muodostuminen
verkkokalvolle muodostuu kohteesta kaksi erilaista kuvaa = stereonäkö
kuvat heijastuvat verkkokalvoille hieman eri kulmista -> eivät koskaan ole identtiset
kohteen etäisyys vaikuttaa erojen selkeyteen
syvyyshavainnot
binokulaarinen syvyyshavainto
kun katsoo kahdella silmällä muodostuu
mahdollistaa kolmiulotteisten syvyyshavaintojen muodostamisen kahdesta kaksiulotteisesta verkkokalvon kuvasta
muodostamiseen vaikuttaa myös katseen kohdistaminen kohteeseen
binokulaariset syvyysvihjeet
verkkokalvolle muodostuu kohteesta kaksi erilaista kuvaa
silmien lihasliikkeiden kautta välittyvät vihjeet
silmät katsovat kieroon katsoessa hyvin lähellä olevaa kohdetta
silmät katsovat suoraan eteenpäin katsoessa kaukana olevaa kohdetta
monokulaarinen syvyyshavainto
mahdollista myös, kun katsotaan yhdellä silmällä
monokulaariset syvyysvihjeet mahdollistavat = esim. perspektiivi, varjot, esineiden lomittaisuus
tarvitaan kaksiulotteisten kuvien katsomiseen
täydentävät binokulaarista
monokulaariset syvyysvihjeet
täysin tai osittain toisen esineen taakse jäävä esine havaintaan kauempana olevaksi
lomittaisuus
varjot
vihjeet esineen sijainnista
etäisyys horisontista
horisontin alapuolen esineet havaitaan sitä kauempana mitä korkeammalla sijaitsevat
horisontin yläpuolen esineet havaitaan sitä kauempana mitä matalammalla sijaitsevat
suhteellinen koko
tieto esineen koosta
esim. esineet tiedetään samankokoiseksi -> pienempi kauempana ja suurempi lähempänä
maiseman epätarkemmat kohteet kauempana kuin selkeämmät
epätarkkuus
kaukaisten kohteiden sinertävyys
mitä lähempänä samansuuntaiset suorat viivat sitä kauempana sijaitsevat
lineaarinen perspektiivi
liike
kauempana sijaitsevat esineet näyttävät liikkuvan hitaammin kuin lähempänä sijaitsevat
Havaintoharhat, illuusiot
todellisuuden ja havainnon välinen eroavuus
ulkomaailman ärsykkeistä tehtyjä virhepäätelmiä
syntymiseen vaikuttavat tekijät
skeemat, fysiologiset syyt, ärsykkeen epäselvyys/lyhytaikaisuus
havaitsemme jotakin olematonta / emme onnistu havaitsemaan jotakin, joka todellisuudessa on olemassa
erilaisia: perustuvat kolmiulotteisuuden, liikkeen, kuvion, taustan, valon ja varjon, värien hahmottamisen periaatteisiin
Kuvio ja tausta
luontainen pyrkimys jakaa havainto kuvaan ja taustaan
olennaista näkökentän kohteiden tunnistamiselle
kuvio
yhtenäinen, pienempi alue
symmetrinen alue
vaakasuorat ja pystysuorat linjat
opittu skeema = horisontin alapuolinen alue, maisema, ja siitä kohoavat kohteet -> merkityksellisiä tilassa liikkumiselle ja suunnistamiselle
tulkintaa vaikuttaa tuttuus, merkityksellisyys
etualan asiat = kuvio
taka-alan asiat = tausta
kuvan erottaminen taustasta on synnynnäinen taito