Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
II maailmansota; syy-ja seuraussuhteet - Coggle Diagram
II maailmansota; syy-ja seuraussuhteet
Euroopan valtiot alkoivat 1930-luvulla
menettää uskoaan liittopolitiikkaan ja Kansainliittoon.
Näiden tilalle tuli
voimapolitiikka
.
Japanin
ja
Saksan
laajentumishaluiset hallitukset asettivat ensimmäisenä kyseenalaiseksi Kansainliiton mahdollisuudet turvata rauha.
Japani
erosi Kansainliitosta
hyökättyään Kiinaan
vuonna 1931.
Saksa
erosi Kansainliitosta kesken aserajoitusneuvotteluiden vuonna 1933.
Mussolinin johtama
Italia
hyökkäsi vuonna 1935 Abessiniaan (nykyinen Etiopia). ---> Italia määrättiin taloussaartoon Kansainliiton määräyksestä, jota ei kuitenkaan tapahtunut.
Kansainliiton luoma rauhanjärjestelmä oli menettänyt uskottavuutensa.
Saksa ja Hitlerin toiminta + vaikutukset
Vaikutukset
Kansainliiton ja koko Euroopan voimasuhteisiin.
Hitlerin tavoitteena
oli Saksan aseman parantaminen, mikä tapahtuisi oikaisemalla Versaillesin rauhansopimukset "vääryydet" ja hankkimalla Saksan kansalle lisää elintilaa.
Hitler sai liitettyä
Saarin alueen
vuonna 1935 Saksaan.
Versaillesin sopimus
kielsi Saksaa hankkimasta hyökkäysaseita ja rajoitti armeijan kokoa.
Hitler kuitenkin julisti maaliskuussa 1935, että nämä kiellot eivät ole enää voimassa.
Vuoden 1935 kesänä
Iso-Britannia
ja
Saksa
solmivat laivastosopimuksen, joka salli Saksan laivaston laajentamisen.
Versaillesin sopimus oli menettänyt merkityksensä
-
Saksaan perustettiin ilmavoimat ja yleinen asevelvollisuus astui voimaan. (1935)
Saksa
ja
Japani
solmivat vuonna 1936
Antikomintern-sopimuksen
, jonka tavoitteena oli estää kommunsimin leviäminen (suunnattu Neuvostoliittoa vastaan). Lisäksi
Italia
liittyi siihen seuraavana vuonna.
Hitler liitti
Itävallan
Saksaan vuonna 1938.
Münchenin kokous
vuonna 1938; Kokouksessa päätettiin liittää
Tšekkoslovakiasta
sudeettialueet Saksaan ja Hitleri vakuutti, ettei hänellä enää olisi muita vaatimuksia.
Münchenin kokouksen päätösten katsottiin takaavan rauhan "meidän eliniäksemme" (Camberlain) , sillä sodan uhka väistyi.
Maaliskuussa 1939 Hitler liitti ilman mitään tekosyytä loput
Tšekkoslovakian
alueesta Saksaan ja samalla petti lupauksensa jättää valtio rauhaan.
Hitlerin teko
avasi länsivaltojen johtajien silmät. Ranskan ja erityisesti Iso-Britannian harjoittama
myöntyväisyys politiikka oli tullut tiensä päähän.
Iso-Britannia ja Ranska pyrkivät takaamaan Puolan koskemattomuuden.
Myöntyväisyyspolitiikka ajautuu karille
Iso-Britannia
ja
Ranska
harjoittivat Saksaa kohtaan niin sanottua myöntyväisyyspolitiikkaa, eli ne suostuivat kerta toisensa jälkeen Hitlerin vaatimuksiin.
Maat ajattelivat, että Saksaa oltiin kohdeltu ensimmäisen maailmansodan rauhassa liian ankarasti ja että tiettyjä myönnytyksiä voitaisiin tehdä. Lisäksi länsivallat halusivat välttää sodan ja olivat siksi valmiita antamaan Saksalle periksi.
Tämä näkyi esimerkiksi
Münchenin kokouksen päätöksissä
.
Iso-Britannia
oli enemmän suuntautunut oman kansainyhteisönsä asiohin kuin Euroopan politiikkaan. Iso-Britannia oli jo ajautunut poliittisiin ongelmiin
Italian
ja
Japanin
kanssa eikä se halunnut riitoja Euroopassakin.
Ranskalla
oli heikko taulous ja sisäpoliittiset ristiriidat estivät sen aktiivisen ulkopolitiikan.
Ranska
ja
Iso-Britannia
katsoivat Saksan vahvistumisen tuovan turvaa lännelle, sillä voimakas Saksa estäisi Neuvostoliiton oletetut maailmanvallankumoussuunnitelmat.
Saksan ja Neuvostoliiton sopimus
Hitler halusi välttää joutumisen kahden rintaman sotaan ja se tarjosi Neuvostoliitolle hyäkkäämättömyyssopimusta.
Elokuun 23. päivänä vuonna 1939 Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat niin sanotun
Molotov-Ribbentrop-sopimuksen.
Sen mukaan molemmat osapuolet pysyisivät puolueettomina, jos toisen kimppuun hyökättäisiin.
Maat olivat toistensa ideologisia vihollisia, mutta sopimuksesta hyötyivät molemmat valtiot, joten se oli kannattava.