KAUNOKIRJALLISUUDEN ANALYSOINTIA
PROOSA
Novellit
Romaanit
juoninovelli
avoin novelli
absurdi novelli
fantasiaromaanit
kauhuromaani
rakkausromaani
rikosromaani
tieteisromaani
KERTOJA
FOKALISAATIO
kaikkitietävä kertoja
vastaa teoksen kerronnasta
ei osallistu kirjan tapahtumiin henkilönä
tuntee teoksen hahmot nimensä mukaisesti läpikotaisesti ja voi raportoida jopa heidän ajatuksistaan tai olemisestaan jossain paikoissa
voi liikkua esteettä menneisyydestä tulevaan ja ennakoida tapahtumia
ulkopuolinen kertoja
tapahtumien ulkopuolella
antaa hahmojen puheen, havaintojen ja käytöksen kertoa olennaisen
minä-kertoja
elää ja liikkuu samassa maailmassa kuin teoksen muut hahmot
kertoo koko joukon tarinan
voi järjestää menneitä tai nykyisiä tapahtumia sekä arvioioda niitä oman mielensä mukaan
minä-kertoja tuo tarinaan intiimiyttä
kertojan näkyvyys
minä-kertoja hyvin näkyvä, koska seikkailee mukana tarinassa
ulkopuolinen ja kaikkitietävä kertoja voivat olla tarinaa ja henkilöitä kommentoivia ja arvottavia tai niukkoja salaisia raportoijia
kertojan luotettavuus
ulkopuolinen ja kaikkitietävä keertoja yleensä kuotettavia kertojia
minä-kertoja voi olla epäluotettava, koska on osallinen tapahtumiin ja näkökulmaltaan rajoittunut
kerronta asettuu johonkin perspektiiviin ja suodattuu tietystä näkökulmasta
kaikkitietävä ja ulkopuolinenkertoja voivta kertoa tarinaa jonkin henkilön silmin
perspektiivi välillä kertojalla, välillä henkilöllä
KERRONNAN KULKU
kronologisessa järjestykseessä tapahtumat kerrotaan siinä järjestyksessä kuin ne tapahtuvat
takauma rikkoo kronologista kerrontaa
ennakoinnissa kertoja antaa tietoa tapahtumien suunnasta ja tuo ilmi tarinan myöhemmän vaiheen, jopa päätepisteen
toistot ja nopeutukset ovat merkittäviä kerronnan kannalta
toistossa kerrotaan useaan kertaan tapahtuma, joka tapahtui vain kerran
nopeutuksen avulla tarina voi harpata lyhyessä ajassa pitkiäkin ajanjaksoja
AIHE, MOTIIVI JA TEEMA
aihe on teoksen käsittelemä ilmiö tai asia. sen voi luonehtia nopeasti juonen pohjalta
teema tiivistää teoksen keskeisen idean eli sen perusajatuksen ja yhdistää kirjassa kerrottavia asioita
motiivi on toistuva pieni merkitsevä yksikkö. saattaa olla myös tietty tilanne, joka vie kerrontaa eteenpäin tai luo henkilökuvaa
tapahtumat kerrotaan aikajärjestyksessä, jännite nousee juonenkäänteiden myötä ja kärjistyy loppuratkaisuun
keskittyy ihmismielen sisäisiin tapahtumiin, tunteisiin ja mielialoihin , aikarakenne epäkronologinen
luo usein unen omaisen tunnelman
LYRIIKKA eli runous
puhuja on usein itsekseen ajatteleva ja itselleen minä-muodossa puhuva
asennonvaihto tarkoittaa puhujan ilmaisun, ajattelutavan tai viitekehyksen muuttumista
kuvallisuus
yleisiä kielikuvat kuten symbolit, metaforat, personifikaatiot, metonymiat ja synestesiat
allegoria on vertuksellinen esitystapa, jossa ilmaisujen todellinen merkitys on muu kuin niiden kirjallinen merkitys
metaforassa yhdistetään kaksi erillistä asiaa
personifikaatio on kielikuva, jossa eloton elollistetaan
metonymiassa varsinaisen asian korvaa sen osa tai siihen läheisesti liittyvä seikka
synestesia on kielikuva, jossa eri asitit sekoitetaan yhteen voimakkaan vaikutelman luomiseksi
äännetaso
alkusointu, puoliosointu, loppusointu
runomitta tärkeä äännetason jäsentäjä
runon mitta ja rytmi
mitallisen runon rymti on säännönmukaista ja toistuvaa
vapamittainen runo ei ole rytmisesti niin säännönmukaista kuin mitallinen runous
vapaarytminen runous ei noudata mitään tunnistettavaa mittaa
DRAAMA
draama inhimillistää elämää dialogin ja monologin avulla
päälajit komedia ja tragedia
TRAGEDIA
muodostaa juonellisen kokonaisuuden, jossa alku, keskikohta ja loppu
tärkeää hamartia eli traaginen erehdys, jonka vuoksi sankari joutuu onnettomuuteen
KOMEDIA
huvinäytelmä, joka perustuu humoristiseen ilmaisuus ja toimintaan
nykyään yleinen myös tragikomediat