KAUNOKIRJALLISUUDEN ANALYSOINTIA

PROOSA

Novellit

Romaanit

juoninovelli

avoin novelli

absurdi novelli

fantasiaromaanit

kauhuromaani

rakkausromaani

rikosromaani

tieteisromaani

KERTOJA

FOKALISAATIO

kaikkitietävä kertoja

vastaa teoksen kerronnasta

ei osallistu kirjan tapahtumiin henkilönä

tuntee teoksen hahmot nimensä mukaisesti läpikotaisesti ja voi raportoida jopa heidän ajatuksistaan tai olemisestaan jossain paikoissa

voi liikkua esteettä menneisyydestä tulevaan ja ennakoida tapahtumia

ulkopuolinen kertoja

tapahtumien ulkopuolella

antaa hahmojen puheen, havaintojen ja käytöksen kertoa olennaisen

minä-kertoja

elää ja liikkuu samassa maailmassa kuin teoksen muut hahmot

kertoo koko joukon tarinan

voi järjestää menneitä tai nykyisiä tapahtumia sekä arvioioda niitä oman mielensä mukaan

minä-kertoja tuo tarinaan intiimiyttä

kertojan näkyvyys

minä-kertoja hyvin näkyvä, koska seikkailee mukana tarinassa

ulkopuolinen ja kaikkitietävä kertoja voivat olla tarinaa ja henkilöitä kommentoivia ja arvottavia tai niukkoja salaisia raportoijia

kertojan luotettavuus

ulkopuolinen ja kaikkitietävä keertoja yleensä kuotettavia kertojia

minä-kertoja voi olla epäluotettava, koska on osallinen tapahtumiin ja näkökulmaltaan rajoittunut

kerronta asettuu johonkin perspektiiviin ja suodattuu tietystä näkökulmasta

kaikkitietävä ja ulkopuolinenkertoja voivta kertoa tarinaa jonkin henkilön silmin

perspektiivi välillä kertojalla, välillä henkilöllä

KERRONNAN KULKU

kronologisessa järjestykseessä tapahtumat kerrotaan siinä järjestyksessä kuin ne tapahtuvat

takauma rikkoo kronologista kerrontaa

ennakoinnissa kertoja antaa tietoa tapahtumien suunnasta ja tuo ilmi tarinan myöhemmän vaiheen, jopa päätepisteen

toistot ja nopeutukset ovat merkittäviä kerronnan kannalta

toistossa kerrotaan useaan kertaan tapahtuma, joka tapahtui vain kerran

nopeutuksen avulla tarina voi harpata lyhyessä ajassa pitkiäkin ajanjaksoja

AIHE, MOTIIVI JA TEEMA

aihe on teoksen käsittelemä ilmiö tai asia. sen voi luonehtia nopeasti juonen pohjalta

teema tiivistää teoksen keskeisen idean eli sen perusajatuksen ja yhdistää kirjassa kerrottavia asioita

motiivi on toistuva pieni merkitsevä yksikkö. saattaa olla myös tietty tilanne, joka vie kerrontaa eteenpäin tai luo henkilökuvaa

tapahtumat kerrotaan aikajärjestyksessä, jännite nousee juonenkäänteiden myötä ja kärjistyy loppuratkaisuun

keskittyy ihmismielen sisäisiin tapahtumiin, tunteisiin ja mielialoihin , aikarakenne epäkronologinen

luo usein unen omaisen tunnelman

LYRIIKKA eli runous

puhuja on usein itsekseen ajatteleva ja itselleen minä-muodossa puhuva

asennonvaihto tarkoittaa puhujan ilmaisun, ajattelutavan tai viitekehyksen muuttumista

kuvallisuus

yleisiä kielikuvat kuten symbolit, metaforat, personifikaatiot, metonymiat ja synestesiat

allegoria on vertuksellinen esitystapa, jossa ilmaisujen todellinen merkitys on muu kuin niiden kirjallinen merkitys

metaforassa yhdistetään kaksi erillistä asiaa

personifikaatio on kielikuva, jossa eloton elollistetaan

metonymiassa varsinaisen asian korvaa sen osa tai siihen läheisesti liittyvä seikka

synestesia on kielikuva, jossa eri asitit sekoitetaan yhteen voimakkaan vaikutelman luomiseksi

äännetaso

alkusointu, puoliosointu, loppusointu

runomitta tärkeä äännetason jäsentäjä

runon mitta ja rytmi

mitallisen runon rymti on säännönmukaista ja toistuvaa

vapamittainen runo ei ole rytmisesti niin säännönmukaista kuin mitallinen runous

vapaarytminen runous ei noudata mitään tunnistettavaa mittaa

DRAAMA

draama inhimillistää elämää dialogin ja monologin avulla

päälajit komedia ja tragedia

TRAGEDIA

muodostaa juonellisen kokonaisuuden, jossa alku, keskikohta ja loppu

tärkeää hamartia eli traaginen erehdys, jonka vuoksi sankari joutuu onnettomuuteen

KOMEDIA

huvinäytelmä, joka perustuu humoristiseen ilmaisuus ja toimintaan

nykyään yleinen myös tragikomediat