Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Hoitotieteen historia ja sen kehitys - Coggle Diagram
Hoitotieteen historia ja sen kehitys
Hoitotieteen historia
Englannissa vuonna 1860 Florence Nightingale esitti, että sairaanhoito tulisi erottaa lääketieteestä omana alanaan ja, että sairaanhoitajilla on oma koulutuksensa.
Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa aloitettiin yliopistokoulutus sairaanhoitajan perustutkintoon.
1950-luvulla alettiin kehittämään sairaanhoitajien maisterikoulutusta.
Vuonna 1952 ilmestyi ensimmäinen hoitotieteellinen lehti, Nursing Recearch.
Hoitotieteen kehittäjät pääasiassa muiden tieteenalojen, kuten kasvatus- ja yhteiskuntatieteiden tohtoreita.
Hoitotieteen kehitys maailmalla
Rakenteellinen kehitys
1970-luvulla Yhdysvalloissa viisi hoitotieteen tohtorikoulutusohjelmaa ja vuonna 2005 93.
Hoitotieteen koulutusohjelmia myös Etelä-Amerikassa; Chilessä ja Brasiliassa sekä Aasian maissa; Japanissa, Kiinassa, Thaimaassa ja Etelä-Koreassa ja lisäksi joissain Afrikan maissa.
Euroopassa hoitotieteen maisterikoulutus alkoi Iso-Britanniassa, Edinburghin yliopistossa vuonna 1956 ja Manchesterin yliopistossa vuonna 1959.
Iso-Britanniassa koulutuspaikat lisääntyivät 1980- ja 1990-luvuilla.
Muissa Euroopan maissa, kuten Sveitsissä ja Virossa kehitettiin 1990-luvun lopulta alkaen omia hoitotieteen yksiköitä
Baltian maissa hoitotieteen koulutusta tarjotaan, esimerkiksi Tarton yliopistossa ja Liettuassa.
Hoitotieteen yliopistokoulutusta kehitetään myös Belgiassa, Kreikassa, Hollannissa ja Italiassa.
Pohjoismaissa hoitotieteen yliopistokoulutus käynnistyi vuonna 1970 Norjan Bergenissä ja se laajeni 1980-luvulla Tromssaan ja Osloon.
Pohjoismainen ja eurooppalainen hoitotieteen tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyö on kasvanut 1990-luvulta 2000-luvun alkuun.
Lähes kaikki Euroopan maat mukana European PhD in Nursing Science -ohjelmassa, jossa eri maiden opiskelijat ja asiantuntijat yhteistyössä oppivat toistensa kulttuureista ja terveydenhuoltojärjestelmistä.
Perusedellytykset tieteen kehittymiselle ovat tohtorinkoulutus, tieteellinen tutkimus, tieteelliset aikakauslehdet ja tieteelliset konferenssit ja symposiumit, joissa tieteenalan edustajat käsittelevät tieteellisiä kysymyksiä ja tutkimuksia.
Sisällöllinen kehitys
Vuonna 2003 yhdysvaltalainen National Institute of Nursing Recearch esitti hoitotieteen päätutkimuskohteiksi terveystottumusten muutokset, kroonisten sairauksien hallinnan, väestön terveyserot, terveydenhuollon tekniikan edistämisen, hoidon edistämisen elämän loppuvaiheessa.
Tarpeellisia tutkimuskohteita ovat myös terveyteen positiivisesti vaikuttavat sosiaaliset tekijät, lasten ja nuorten terveyden edistäminen, perhesuunnittelu, päihdehoitotyö, infektiosairauksien ehkäiseminen sekä terveydenhuoltojärjestelmän ja luotettavien arviointimenetelmien kehitys
Tutkimuksen painopisteet hoitotyön toteuttamisessa, sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa sekä terveyden ja elämänlaadun edistämisessä
Hoitotieteen kehitys Suomessa
Sairaanhoidon tutkimuslaitos kehitti hoitotieteen akateemista koulutusta 1960-70-luvuilla.
Ensimmäinen suomalainen koulutusohjelma käynnistyi Kuopion yliopistossa vuonna 1979 terveys- ja ympäristötieteiden yksikössä.
Hoitotieteen maisterikoulutus alkoi vuonna 1980 Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun sekä Vaasan yliopistoissa.
Jyväskylän yliopistoon perustettiin hoitotieteen professuuri vuosien 1992-1997 ajaksi. Myös Helsingissä koulutus lakkautettiin.
2000-luvun alussa oli kova tarve terveydenhuoltoalan johtamistehtävien asiantuntijoista, joten Helsingissä aloitettiin väliaikainen maisterikoulutus.
Suomalaisen hoitotieteen kehityksessä olennaista se, että yliopistot pitävät yhteistyötä terveydenhuollon kanssa tärkeänä.
Hoitotieteellisiä julkaisuja Suomessa: Sairaanhoidon vuosikirja, Hoitotiede -lehti (alk. 1989), Tutkiva hoitotyö -lehti (alk. 2003).
Vuonna 2005 otettiin käyttöön kolmiportainen kandidaatin, maisterin ja tohtorinkoulutuksen tutkintojärjestelmä (Bolognan malli), jonka tavoitteena oli tutkintorakenteiden yhdenmukaistaminen ja koulutuksen laadunhallinnan kehittäminen.
Rakenteellinen kehitys
Sisällöllinen kehitys
Tutkimuskohteena olleet kansantaudit; sydän- ja verisuonisairaudet, tyypin 2-diabteksen lisääntyminen, mielenterveyden ongelmat, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, allergiat, astma sekä infektiot.
Uudet aihealueet ovat liittyneet työ- ja hoitoympäristön terveyteen.
Hoitotieteen kehittäjiä ovat olleet yliopistojen hoitotieteen yksiköt, yliopistolliset sairaalat, tutkimuslaitosten sekä sosiaali- ja terveysministeriön jäsenet ja hoitoalan ammattijärjestöt.
Hoitotieteellinen tutkimus sai alkunsa Suomessa vuonna 1984
Hoitotieteen kehitys
Hoitotieteen kehitystä tarkastellaan sisällöllisistä ja rakenteellisista näkökulmista
Rakenteellinen näkökulma: Hoitotieteellinen koulutus yliopistoissa
Sisällöllinen näkökulma: Hoitotieteen tutkimuskohteet