Gulag oli yli 10 000 leirin ja sivuleirin kokonaisuus, joka levittäytyi kaikkialle Neuvostoliiton alueella. Vuodesta 1928 vuoteen 1953 Gulagin läpi kulki n. 30 miljoonaa ihmistä, joista vankeja oli n. 12-14 miljoonaa. Heihin kuului mm. pakkosiirrettyjä, rikollisia, poliittisia vankeja ja sotavankeja. Naiset ja lapset joutuivat usein raiskatuksi. Leireillä olevia vankeja käytettiin todella rankkaan pakkotyöhön, kuten kaivostyöhön, rakentamiseen, puiden kaatamisesta tai tehtaissa raatamiseen. He rakensivat kaupunkeja, teitä ja rautateitä. Vangit muodostivat jopa 16–18% Neuvostoliiton teollisuustyövoimasta. Työkalut olivat kuitenkin alkeellisia, ja varsinkin alussa tehtiin paljon paljain käsin. Järjestelmä oli tehoton, mutta koska ihmisiä riitti, siitä ei välitetty. Gulagin olot olivat hyvin ankarat. Vangit rakensivat itse leirinsä, ja ennen sen valmistumista he yöpyivät pakkasessa paljaalla maalla tai maakuopissa. Ruuasta oli pulaa ja se työpäivät saattoivat venyä jopa 16-tuntisiksi. Kylmimmissä paikoissa töitä saatettiin tehdä jopa -55 asteessa.
