Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
MI1: keliakia, Atrofiaa tavataan autoimmuunienteropatiassa,…
MI1: keliakia
patogeneesi
vehnän, ohran ja rukiin sisältämä gluteeni aiheuttaa duodenumin villusepiteelin vaurion pääasiassa immunologisella mekanismilla
Potilaista 90%:lla on HLA-DR3-DQ2-haplotyyppi, mutta suurin osa tämän perimän omaavista eivät sairastu. Myös ympäristölliset tekijät
Keliakian kehittymisen kannalta gluteenin etanoliliukoinen osa, prolamiini, on tärkeä (
vehnä=gliadiini
, ohra=hordeiini, ruis=sekaliini). Näissä proteiineissa on runsaasti proliinia, glutamiinia ja peptidisekvensseissä toisiaan muistuttavia jaksoja, joita keliakiapotilaiden T-lymfosyytit tunnistavat
kauran aveniini oireilee vähemmän
gliadiini on hyvin proteiinipitoinen --> ei hajoa täydellisesti suolen lumenissa ja harjareunuksen entsyymien toimesta --> jää peptideiksi
eräät peptidit ja mm. infektiot lisäävät epiteelin läpäisevyyttä, jolloin nämä peptidit pääsevät lamina propriaan
jotkin gluteiinilähtöiset peptidit
ilmeisesti
aktivoivat immunologista järjestelmää ja IL-15:n tuottoa LP:n makrofageissa ja epiteelissä --> epiteelinsisäisten lymfosyyttien lisääntyminen
kudostransglutaminaasi
entsyymi, joka esiintyy normaalisti limakalvossa ja lisääntyy infektioissa
muuttaa glutamiinin glutamaatiksi --> neg varauksen ansiosta tietty peptidi (alfa-gliadiini?) sitoutuu antigeenia tarjoilevien solujen pinnalla oleviin HLA-DQ2- tai HLA-DQ8-molekyyleihin --> CD4-solut aktivoituu, Th1-painotteinen immuunivaste --> gammainterferonia ja tuumorinekroositekijää tuottavia T-lymfosyyttejä kertyy limakalvoon
käynnistää keliakiassa siis opitun immuunipuolustuksen reaktion
kudosvaurio
luontaisen ja hankitun immuunijärjestelmän aktivoituminen aiheuttaa sytokiinimyrskyn, joka yhdessä muun vasteen kanssa aiheuttaa kudosvauriota
sytotoksiset aktivoituneet lymfosyytit ja metalloproteinaasit --> epiteelisolujen ja matriksin tuhoutuminen ja verenkierron heikentyminen
epiteelin regeneraatiokapasiteetti (solujen tuotto) ei riitä kompensoimaan matriksin tuhoa --> villusatrofia
epiteelin toiminnallisen laadun huononeminen ja imeytymispinnan vähentyminen --> imeytymishäiriöt
histopatologia
epiteelinsisäinen lymfosyyttilisä 40/100 (20-25/100). Joskus voi puuttua, tavataan myös muissa taudeissa
nykyään keliakian diagnoosi perustuu villusatrofiaan ja limakalvon histologiseen tulehdukseen
alussa solujen proliferaatio --> kryptien & villuksien pidentyminen (1:2 epiteelistä), myöhemmin voimakas solutuho --> villukset madaltuvat ja pinta sileytyy. Pintaepiteelissä runsaasti lymfosyyttejä ja LP:ssa paljon plasmasoluja
biopsiat bulbuksen distaalipuolelta laskevasta duodenumista, suositeltavaa myös bulbuksesta
bulbuksessa epiteelimetaplasiaa, yleisesti lymfosyyttilisää ja villusatrofiaa
gastroskopia ja biopsiat tarvitaan aina diagnoosin määrittämiseksi
oireet: laihtuminen, anemia, väsymys, depressio, lihasheikkous, fertiliteetin häiriöt, osteoporoosi, vatsavaivat, ilmavaivat, vuototaipumus, lapsilla kasvun hidastuminen
refraktaarinen keliakia: tarkka gluteeniton ruokavalio ei auta oireisiin tai histologiseen löydökseen. Ilmaantuneen hoitovasteen häviäminen tai primaarisen vasteen puute
ensivaiheen dg tutkimus on IgA-luokan kudostransglutaminaasivasta-aineiden määrittäminen verikokeella, IgA-luokan endomysium-vasta-aineet
Atrofiaa tavataan autoimmuunienteropatiassa, immunovajavuustiloissa, imeväisten lehmänmaitoallergiassa, eräissä proteiiniyliherkkyyksissä, eosinofiilisessä enteriitissä, bakteeriliikakasvussa, giardiaasissa ja eräissä muissakin infektioissa, kuten virusenteriiteissä, haavainen koliitti ja Crohnin tauti.