Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
MUINAISUSKON OMINAISPIIRTEET (KARHUN PALVONTA JA KARHUNPEIJAISET…
MUINAISUSKON OMINAISPIIRTEET
MUINAISUSKON MAAILMANKUVA
pyyntikulttuuri, kaskiviljelykulttuuri ja esikristillisen ajan maanviljelyskulttuuri
Muinaisen ihmisen maailmaa asuttivat toisten ihmisten lisäksi persoonallisina toimijoina pidetyt eläimet ja tuonpuoleiset olennot. Maailmankuvaa kutsutaan tällöin -> animistiseksi.
MAAILMANSYNTYMYYTTI
Kolme erilaista maailmansyntymyyttiä eli kosmogoniaa:
Kolmas suomalainen kosmogania on myytti taivaan taonnasta
Yleisimmän myytin mukaan maailma oli syntynyt vesilinnun munasta
Sukeltajamyytissä maailma syntyi kuikan tai paholaisen haettua pohjasta maata
VAINAJAUSKO JA UHRILEHDOT
Pyyntikulttuurissa vainajiin suhtauduttiin pelokkaasti. Heidän oletettiin ikävöivän elävien sukulaistensa seuraa ja koettavan houkutella näidenkin sieluja vainajalaan. Liikkuvassa kulttuurissa on ollut käytännöllistä hankkiutua eroon vainajista ja haudata heidät niille sijoilleen.
Pyhä lehto eli uhrilehto on ei-kristillisen uskonnon pyhä metsikkö, usein uhripaikka. Pyhistä lehdoista käytetään Suomessa nimitystä hiisi.
JUMALAT JA HALTIJAT
Eri jumalat ja haltijat hallitsivat kukin omaa elinpiiriään, jumalat laajempia ja haltijat rajatumpia reviirejä.
luonnonilmiöitten hallitsijat, eläinten saaliinhaltijat sekä suvunjatkamisen ja synnytyksen jumalattaret
SAMANISMI
MAAHISET
kanssaeläjiä, joihin maahiset uskoivat
pieniä, ihmisenmuotoisia olentoja, joista on paljon suomalaisia kansantarinoita.
Tarkoittaa hengellistä kulttuuria, jossa šamaanilla on keskeinen osa. Šamaani on yhteisön jäsen, jolla uskotaan olevan erityisiä yliluonnollisia taitoja. Šamaani on usein parantaja ja ennustaja.
KARHUN PALVONTA JA KARHUNPEIJAISET
Pyyntikulttuurissa suomalaisten vuosi jäsentyi karhun, sen vuosirytmin ja juhlien mukaan.
Karhun uskottiin olevan taivaallista alkuperää ja syntyneen "luona kuun, tykönä päivän, otavaisen olkapäillä". Sieltä se laskettiin maan päälle. Karhun syntyminen taivaassa, ylisessä maailmassa, merkitsee erityisen kunnioittavaa suhtautumista eläimeen.
Karhun saalistamista juhlittiin häitä muistuttavissa peijaisissa. Peijaisten lauluissa uskoteltiin karhulle, että se oli itse aiheuttanut kuolemansa eikä metsästäjillä ollut siihen osuutta. Peijaisten lopuksi karhun kallo kohotettiin korkealle hongan oksaan, lähelle karhun syntysijoja ylisessä maailmassa.