Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
8.3 Vähennysten yleistä tarkastelua (8.3.2. Luonnollisen vähennyksen…
8.3 Vähennysten yleistä tarkastelua
8.3.1. Vähennysten ryhmittelyä
Ensinnäkin vähennykset voidaan ryhmitellä kahteen ryhmään siitä näkökulmasta, tehdäänkö vähennykset
tulosta tehtävinä vähennyksinä vai verosta
tehtävinä vähennyksinä.
Tulosta tehtäviä vähennyksiä ovat luonnolliset vähennykset, erilaiset pääomatulosta tehtävät vähennykset, kuten korkomenot, puhtaasta ansiotulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset, puhtaasta ansiotulosta valtionverotuksessa tehtävät vähennykset ja puhtaasta ansiotulosta kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset.
Verosta tehtäviä vähennyksiä puolestaan ovat esimerkiksi kotitalousvähennys ja opintolainavähennys.
Toisaalta vähennyksiä voidaan systematisoida myös
vähennysten tarkoitusten
perusteella eri ryhmiin.
Ensimmäisenä ryhmänä ovat luonnolliset vähennykset, joiden tarkoituksena on toteuttaa nettotulon verotus.
Toisena ryhmänä ovat sosiaaliset ja perhepoliittiset vähennykset, joiden tarkoituksena on ottaa erilaisissa olosuhteissa elävien verovelvollisten veronmaksukyvyssä olevat erot huomioon.
Kolmantena vähennysryhmänä ovat ne vähennykset, joiden tarkoituksena on asettaa eri tulot verotuksessa keskenään erilaiseen asemaan.
Lopuksi voidaan mainita vähennykset, joiden tarkoituksena on verovelvollisen käyttäytymisen ohjaaminen.
Kolmanneksi vähennykset voidaan vielä jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, myönnetäänkö ne verotuksessa
viran puolesta vai tuleeko verovelvollisen niitä erikseen vaatia
.
8.3.2. Luonnollisen vähennyksen käsite
Nettotulon verotus
.
uloverotus perustuu nettotulon verotukseen. Kun verotettava tulo lasketaan, veronalaisista tuloista vähennetään tulonhankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot eli luonnolliset vähennykset.
Verovapaaseen tuloon kohdistuvat menot.
Vähennyskelpoisia menoja eivät ole verovapaan tulon hankkimisesta johtuneet menot (TVL 31.4 §). Kun tulo on verovapaata, luonnollista on, että siihen kohdistuneet menotkaan eivät ole vähennyskelpoisia.
Subjektiivinen tarkoitus.
Menon suorittamisen tarkoituksena täytyy olla tulon hankkiminen tai säilyttäminen, ja menon täytyy johtua tulon hankinnasta tai säilyttämisestä. Myös ne menot ovat vähennyskelpoisia, joiden tarkoituksena on ollut tulojen hankkiminen, mutta jotka eivät ole tuloa kuitenkaan kerryttäneet.
Tulon käyttäminen ja elantomenot.
Luonnolliset vähennykset syntyvät ajallisesti tarkastellen silloin, kun tuloa hankitaan. Elantomenot ovat puolestaan menoja, jotka syntyvät tulonhankkimistoiminnasta riippumatta.
Vähennyskelpoisten luonnollisten vähennysten ja vähennyskelvottomien elantomenojen välille jää käytännössä tietty epävarmuusalue, jota koskee hyvin laaja oikeuskäytäntö. Yksittäisessä tapauksessa esitetyllä selvityksellä ja sen uskottavuudella on ratkaiseva merkitys
Menetyksen vähennyskelpoisuus.
Lähtökohtana on, että pääomatuloa kerryttävän varallisuuden, kuten arvopapereiden ja saatavien, menetykset esimerkiksi yhtiön tai velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi eivät ole TVL:n mukaisessa verotuksessa vähennyskelpoisia.
Tästä poikkeuksena on TVL 50.3 §:ssä säädetty tilanne, jonka mukaan arvopapereiden lopullinen arvonmenetys rinnastetaan luovutustappioon. Tällöinkin menetys on ollut vain rajoitetusti vähennyskelpoinen luovutusvoitosta.
Jos kuitenkin tulonhankkimistoiminta on huomattavan laajaa ja luonteeltaan riskeille altista, menetys voi myös TVL:n mukaisessa verotuksessa poikkeuksellisesti olla vähennyskelpoinen