Please enable JavaScript.

Coggle requires JavaScript to display documents.

Kansainvälinen oikeus (Martin Dixon: Textbook on International Law)…

- - - - Kansainväliset salmet
      - Saaristot
      - Saaret
      - Lahdet
    - - Geneven sopimus 1958
        
        neljä multilateraalista sopimusta koskien merioikeutta:
      - Merioikeusyleissopimus 1982
        
        universaali malli siitä, kuinka meriä tulisi käyttää ja käytännöt merivoimien resursseista
        
        Sopimus koskien merenpohjia 1994
        
        merkittävä vaikutus tapaoikeuteen, joten, vaikka jotkin valtiot eivät ratifioisi yleissopimusta, periatteet sisältyvät jo kansainväliseen tapaoikeuteen, jolloin ne sitovat valtiota (esim. USA:ta) joka tapauksessa
      - Tapaoikeus, bilateraaliset ja multilateraaliset sopimukset
        
        tapaoikeus sitoo kaikkia valtioita normaalisti
        
        monet valtiot ovat sitoutuneet bilateraalisiin sopimuksiin, jotka säätelevät valtioiden välisiä suhteita tietyillä yhteistyön aloilla
        
        multilateraalisia sopimuksia, kuten "Kansainvälinen yleissopimus merielämän turvallisuudesta" ja "Kansainvälinen yleissopimus laivojen saastuttamisen estämisestä"
    - - Valtion täysivaltaisuus ulottuu, sen maa-alueen ja sisäisten aluevesien ulkopuolella, sen rannikkoon liittyvään, aluemereksi nimitettyyn meren osaan. Valtiolla on täysvaltaisuus myös ilmatilaan ja merenpohjaan aluemerellään #
      - Täysvaltaisuus johtaa siihen, että valtiolla on täysi toimivalta säätää lakeja samoin kuin maa-alueellaan
        
        Rajoitukset
        
        Rantavaltio ei saa käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaansa sen aluemeren kautta kulkevassa ulkomaalaisessa aluksessa pidättääkseen henkilöitä tai suorittaakseen laivassa sen kauttakulun aikana suoritettuun rikokseen liittyviä tutkimuksia (huom tästäkin poikkeuksia)
        
        Rantavaltio ei saa pysäyttää sen aluemeren läpi kulkevaa vierasta alusta eikä pakottaa sitä poikkeamaan reitiltään ryhtyäkseen harjoittamaan siviilioikeudellista tuomiovaltaansa aluksessa olevaan henkilöön
        
        Rantavaltio ei saa kohdistaa pakkotäytäntötoimenpiteitä alukseen eikä takavarikoida sitä siviilioikeudellisissa riitakysymyksissä, Poikkeukset
      - Kauttakulussa olevien ulkomaalaisten alusten on noudatettava rantavaltion asettamia lakeja.
      - Kauttakulku
        
        Rantavaltio ei saa estää viatonta kauttakulkua aluemerellään
        
        Kauttakulku on viatonta, kun se ei uhkaa rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuuttaja se noudattaa yleissopimusta ja muita kansainvälilsiä sääntöjä
      - Aluemeren rajaaminen
        
        Trace parallele metodi: Maanpinnan reuna on matalavesien merkki rannikolla ja se laajenee merelle päin tästä merkistä
        
        Suorien perusviivojen metodi : Alueilla, missä rantaviiva on syvien poukamien vuoksi mutkikas ja rikkinäinen, tai rannikon edustalla sen välittömässä läheisyydessä on saarijono, voidaan käyttää sopivia pisteitä yhdistävien suorien perusviivojen menetelmää vedettäessä sitä perusviivaa, josta aluemeren leveys mitataan
        
        Yleistä suuntaa koskeva sääntö: Aluemeri ei saa poikeita suurissa määrin rnnikon yleisestä suunnasta, ja merialueiden tulee olla riittävässä läheisyydessä maa-alueen kanssa
      - Lisävyöhyke
        
        Ennen Yksinomaisen talousvyöhykkeen (engl. The Exclusive Economic Zone, EEZ) lisävyöhyke kuului osaksi aavaa merta
        
        Tunnustettiin Aluemerta ja lisävyöhykettä koskevassasopimuksessa, artiklaan 24
        
        Antaa valtiolle lisää toimivaltaa tietylle alueelle (12 peninkulmaa perusviivasta,josta aluemeri lasketaan)
    - - Ne osat merestä, jotka eivät kuulu valtion sisävesiin tai aluevesiin
      - res communis periaate= meret ovat kaikkien valtioiden nautittavissa, eikä niihin voi käyttää täysvaltaisia toimia minkään valtion toimesta
      - Aavoilla merillä voi harjoittaa vain rauhanomaisia aikeita ja aseiden taestaus sekä sotilaalliset harjoitukset ovat kiellettyjä. Kuitenkin ydinaseiden testaus on sallittua
    - - Syntyperä
        
        Seurausta kolmannen YK:n merikonferenssin neuvotteluista ja sieltä syntyneen lainsäädännön sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön
        
        OIkeuskäytäntö: Tunisia v Libya, Mannerjalusta tapaus
      - Luonne ja laajuus
        
        Talousvyöhyke on valtion yksinomaisessa hallinnassa oleva merialue, johon kuuluu aluemeri, ja -vedet, sekä kansainvälisillä vesillä oleva mannerjalusta
        
        Jatkuu 200 meripeninkulmaa valtion rannikosta
        
        Valtio ei kuitenkaan dominoi aluetta, vaan vain ne oikeudet, jotka sille on yleissopimuksella suotu. Valtio ei saa vaikeuttaa muiden valtioiden kaupallisiia toimiia alueellaan paitsi jos toimet vaikeuttavat rannikkovaltion suvereniteettia
        
        Rannikkovaltioon kohdistuu myös velvollisuuksia vyöhykkeen sisällä, kuten velvollisuus suojella luonnonvaroja
        
        Muiden valtioiden oikeudet vyöhykkeellä?
        
        Voivat saada osansa luonnonvaroista
        
        Kaupalliset toimet, jotka eivät kuulu rannikkovaltion yksinomaisiin oikeuksiin
        
        Navigointi-, ylilentovapaussekä vapaus vetää vedenalaisia kaapeleita; sekä muut näihin liittyvät kansainvälisesti lailliset merenkäyttötoimet
        
        Velvollisuus toimia rannikkovaltion lakien ja kansainvälisten säännösten mukaisesti
      - Rajanveto
        
        Merioikeusyleissopimus, artikla 74: rajat sellaisten valtioiden välillä, joiden rannikot sijaitsevat vastakkain tai vierekkäin, määritetään kohtuulliseen ratkaisuun pääsemiseksi kansainvälisen oikeuden pohjalta
        
        Käytännössä yksittäisissä rajanvedoissa lainsäädäntöä ja rajanvetosäännöksiä ylenkatsotaan, jotta voidaan saavuttaa "suurempi hyöty"
    - - Mannerjalusta fyysisesti määriteltynä = rantamatalikko, mannerrinne ja mannernousu
      - Mannerjalustaa koskevien oikeuksien laajuus ja luonne
        
        Rannikkovaltion oikeuksia ei tarvitse tunnustaa mitenkään, vaan ne saadaan automaattisesti, kun valtio saa valtion aseman
        
        Rannikkovaltiolla ei ole yksinomaista toimivaltaa mannerjalustaan, mutta sillä on yksinomaisia oikeuksia koskien mannerjalustan luonnonvarojen tutkimista ja hyödyntämistä
      - Rajanveto
        
        Merenpuolella
        
        YK:n merioikeusyleissopimus: säännöt, joiden perusteella mannerjalustojen rajat määritetään
        
        Juridinen ja fyysinen raja korreloi melko hyvin, mutta täydellinen vastapari ne eivät ole toisilleen
        
        Vastakkaiset ja vierekkäiset valtiot
        
        Kohtuullisuusperiaate! Rannikoiden koveruuden vuoksi on vaikea määrittää rajaa ainoastaan sillä periaatteella, että raja vedetään yhtä kauas molemmista rannikoista (the equidistance principle) Näin ollen rajanvetoon tarvitaan kokonisarviointia, johon huomioidaan rannikon yleinen asento, fyysinen muot ja suhteelliset rannikkojen pituudet
        
        Yksipuolisten rajanvetojen kiellon periaate
        
        Suhteellisuusperiaate myös osassa tapauksista
        
        YK:n merioikeusyleissopimus artikla 83
        
        Tuomioistuimen näkökulma kostuu kolmesta vaiheesta
        
        Vedetään raja yhtä kaukaisuus periatteen tai keskiarvoperiaatteen mukaan
        
        Tuomioistuin pohtii onko tapauksessa muuttujia, jotka edellyttävät rajan siirtämistä tai muuntelua kohtuullisuusperiaatteen nojalla
        
        3.Tuomioistuin vahvistaa, että linja ei johda kohtuuttomaan rajanvetoon
      - Suhde Yksinomaiseen talousvyöhykkeeseen
        
        Eroavaisuudet
        
        Mannerjalusta voi laajeta 200 meripeninkulmaan, kun EEZ:llä on tietty sovittu raja
        
        Oikeudet mannerjalustaan tulevat automaattisesti, kun EEZ on vapaaehtoinen ja on vaadittava
        
        EEZ:n alueen vedet kuuluvat valtiolle, kun taas mannerjalustan 200 meripeninkulmaa ylittävä osuus kuuluu aavaan mereen
        
        Mannerjalustan alue kattaa vain elottomat luonnovarat, ja ne elolliset, jotka ovat paikallaan pysyvi. EEZ:n alueelle kuuluvat kaikki 200 meripeninkulman alueella olevat luonnovarat
        
        EEZ:n alueella on velvollisuus suojella elollisia luonnonvaroja ja jakaa tietyissä tapauksissa luonnonvaroja. Mannerjalustan alueella ei tarvitse. Kuitenkin Mannerjalustan alueella, kun ylitetään 200 mpk:n raja, tietty prosenttiosuus tuotoista on annettava Kansainväliselle merenpohjajärjestölle.
        
        Vaikka vastakkaisten tai vierekkäisten valtioiden rajanveto säädökset näiden kahden osalta ovat identtiset, voi kohtuullisuusperiatteen vuoksi tulokset olla melko erilaisiakin
        
        EEZ:n alueella valtio voi määrätä toisten valtioiden oikeuksista toteuttaakseen täysvaltaisia oikeuksiaan, mannerjalustan alueella ei
    - - Vuoden 1982 yleissopimus, osa XI
        
        Merenpohja-alueen ja sen luonnonvarojen oikeudellinen asema
        
        Säädöksiä siitä, milloin kaivanta on sallittua ja missä määrin
        
        Säädöksiä kohtuullisuudesta, merenpohjabisnekseen sijoittamisesta, merellisestä tutkimuksesta, ympäristöstä, vesien asemasta merenpohjan yläpuolella ja teknologiasta, jota käytetään siirtotoimiin
      - Merenpohjien juridinen asema
        
        Merenpohja (mannerjalustan kauimmasta reunasta) ei ole altis minkään valtion täysvaltaisuudelle. Kukaan ei omista sitä.Se kuuluu ihmiskunnan perintöön.
        
        Sitä voi käyttää vain ruhanmukaisiin trkoituksiin.
        
        Kaikilla valtioilla on pääsy merenpohja-alueelle
        
        Luonnonvarat on käytettävä yhteiseen perintöön ja ne kuuluvat kansainvälisen lainsäädännön alaan. Yksipuolinen kaivanta on kielletty. Kansainvälinen merenpohjajärjestö määrää kaivannasta.
        
        Valtioilla on ensinnäkin velvollisuus varmistaa yhtenäisyys tuettujen urakoitsijoiden ja sopimuksen kanssa sekä sopimusten aiheuttamien velvollisuuksien kanssa. Toiseksi valtiolla on suoria velvollisuuksia.
- - - - Kuitenkin tietyissä rikkomistilanteissa YK.n turvallisuusneuvostolla on oikeus ryhtyä toimiin rikkojaa vastaan
- - - - Yhdistyneiden Kansakuntien oikeudellinen pääelin
    - - Yksityisten vakavien rikosten käsittely, kuten sotarikokset
- - - - Kv-oikeus ei voi olla sitovaa ilman valtioiden nimenomaista suostumusta
        
        Suostumus on kaiken perusta
        
        Ns. Uudet valtiot eivät ole sidottuja aiempiin säädöksiin, koska heidän suostumus edellytetään tällöinkin
        
        Kritiikki: suostumus ei selitä velvotteiden olemassaoloa
        
        Kritiikki: jus cogens -normeja ei voi muuttaa edes suostumuksella
        
        Jus cogens = aina ja kaikkialla velvoittava oikeus
  - - - Näin ollen kansainvälinen oikeus ei ole positiivista oikeutta, koska siinä ei ole rangaistusuhkaa eikä se sisällä suvereenisia käskyjä
        
        Kv-oikeus ei perustu käskyihin vaan tapaoikeuteen valtioiden välillä ja valtioiden välisiin sopimuksiin
      - Austinin teoria ei anna vastausta sille, että jos kv-oikeudesta puuttuu käskyt, niin miksi valtiot kokevat sen heitä sitovaksi silti
  - - - Laki on välttämätöntä, jotta yhteiskunta toimisi
      - Laki on välttämätöntä eli se on ex hypoteesi sitovaa
      - Laki on sitovaa, koska sen pitää olla sitovaa
  - - - Kv-oikeudella ei ole oikeudellista objektiivisuutta
    - - Kv-oikeuden rooli on tuoda esille yhteisön arvoja
    - - Kv-oikeuden tärkeys on sen vaikutuksessa kv-suhteiden käytökseen eikä pätevyyteen
    - - Kv-oikeus on vain valtioiden välistä
- - - - Tuomioistuimen tulkinnan mukaan yksipuoline sitoumus velvoitti Norjaa ja näin ollen asia ratkaistiin Tanskan hyväksi.
    - - Tapauksessa Ranskan presidentti ja ulkoministeri olivat antaneet lukuisia lausuntoja siitä, ettei Ranska loukkaa ilmakehää. Uusi-Seelanti ja Australia haastoivat Ranskan oikeuteen ja vaativat Ranskaa lopettamaan ydinasekokeensa. Ranska ei tunnustanut tuomioistuimen toimivaltaa, mutta ilmoitti että se oli lopettanut kokeilunsa. Näin ollen tuomioistuin katsoi, etä kanne oli rauennut, koska kokeita ei enää tehdä.
      - Ranskan ilmoitus katsottiin sitovaksi ja muiden valtioiden tuli siihen luottaa
- - - - Ennen sopimuksen voimaantuloa, valtioiden tulee pidättäytyä toimista, jotka vaarantaisi sopimuksen tarkoituksen toteutumisen
  - - - Sopimuksesta syntyy kolmannelle taholle oikeus, mikäli valtioiden tarkotuksena on tämä oikeus antaa ja mikäli kolmas valtio siihen suostuu
    - - Sopimuksesta syntyy kolmannelle taholle velvoite, mikäli valtioiden tarkoituksena on tämä velvollisuus antaa ja kolmas valtio sen nimenomaisesti ja kirjallisesti hyväksyy
- - - - Sopimus on mitätön jos se on tekohetkellään ristiriidassa yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin kanssa
      - Jus cogens: aina ja kaikkialle velvoitttava oikeus
    - - Pelkkä sisäinen ristiriita ei riitä, että valtio voisi mitätöidä suostumuksensa sopimukseen
    - - Edellyttää, että kyseisellä (virheellinen) seikalla oli olennainen merkitys siihen, että valtio suostui sopimukseen
  - - - Jokainen valtio, joka omaa oikeuden tulla sopimuksen osapuoleksi, omaa myös oikeuden tulla muutetun sopimuksen osapuoleksi
      - Täyttä yksimielisyyttä sopimuksen muuttamiseen ei vaadita
      - Muutokset eivät ole sallittu, jos ne vaikuttaa muiden oikeuksiin
      - Monenvälisissä sopimuksissa sopimusta voidaan muuttaa myös muutaman valtion väillä, ei ole pakko kaikkien välillä
  - - - Olosuhteiden olennainen muutos (rebus sic stantibus) = sopimuksen päätymiseen voidaan vedota, mikäli olosuhteet ovat olleet syy sopimukseen ryhtymiselle tai olosuhteet aiheuttaa täyttämättä vailla olevien velvotteiden jyrkän muutoksen.
      - Sopimuksen noudattamisen mahdottomuus = jos välttämätön kohde sopimuksessa on pysyvästikadonnut tai tuhottu, Sen sijaan jos katoaminen on vain väliaikaista, voidaan vedota vain sopimuksen keskeyttämiseen, ei päättämiseen.
      - Sopimuksen rikkominen = kahdenvälisessä sopimuksessa olennainen rikkomus oikeuttaa vastapuolen päättämään sopimuksen tai keskeyttämään sen. Monenvälisessä sopimuksessa olennainen rikkomus oikeuttaa joko päättää tai keskeyttämään sopimuksen kaikkien osapuolten välillä tai vain loukatun välillä tai sopimusta rikkoneen kanssa.
- - - - Valtion ilmaistessa vastustuksena varaumaa kohtaan, sopimus tulee silti vastustaneen ja varauman tehneen valtion välille, ellei vastustava valtio täsmällisesti vaadi muuta
      - Toimenpide, joka ilmaisee valtion suostumuksen sopimuksen noudattamiseen (ja sisältää varauman) tulee oikeusvoimaiseksi heti, kun yksikin sopimusvaltio hyväksyy varauman
      - Valtion hyväksyessä toisen valtion varauman, he tulevat suhteessa toisiinsa osapuoliksi sopimukseen
- - - - Näin ollen siis kaksi valtiota voivat tehdä sopimuksen, mitä säännellään kansallisella lailla
- - - - Valtiosopimuksen soveltaminen kansallisesti
        
        Edellyttää erityisiä voimaansaattamistoimia
        
        Transformaatio
        
        Aineellinen lainsäädäntö muutetaan sisällöltään tehdyn sopimuksen sisältöä vastaavaksi
        
        Kansainvälinen oikeus ei ole ipso facto
        
        Kansallinen tuomioistuin ei voi soveltaa kansainvälisen oikeuden sääntöä ennen kuin se on omaksuttu kansalliseen oikeuteen
        
        Inkorporaatio
        
        Säädöksessä todetaan sopimuksen voimaansaattaminen ja sopimus on liitteenä eli omaan lainsäädäntöön ei tehdä muutoksia
        
        On siirrettävä osaksi kansallista oikeusjärjestystä
        
        Ei anna samanlaista etusijaa kansainväliselle oikeudelle kuin monismi
  - - - Velvoitteet sitovat välittömästi
        
        Osa valtion sisäistä oikeusjärjestystä
        
        Ei erillisiä voimaansaattamistoimia
    - - perustuu Kelsenin luomaan oikeushierarkiaan ja perusnormiin
      - Entinen Kansainvälisen tuomioistuimen tuomari näkee kv-oikeuden ensisijaisena, koska se takaa ihmisoikeudet parhaiten
        
        Kv-oikeus on yksilönvapauden takaaja
- - - - Kyseessä ei ole siis kansallisessa laissa luotu uusi rikosnimike vaan kansainvälisen oikeuden toimivallan toteuttaminen, jossa kyseinen rikos on
- - - - Kehittynyt valtioiden välisestä toiminnasta
        
        Ehdot, että käytäntö rinnastetaan laiksi (=kaikkien tulee täyttyä)
        
        b. Käytännön johdonmukaisuus
        
        Tulee olla kohtuullisen johdonmukaista (reasonably consistent)
        
        c. Käytännön yleisyys
        
        Tulee olla melko yleistä
        
        Tulee olla yhteistä huomattavalle määrälle valtioita
        
        a. Valtioiden käytäntö keskenään
        
        Tulee olla todellista toimintaa valtioiden välillä
        
        d. Käytännön kesto
        
        Vaadittava aika riippuu asiasta
        
        Vaadittavaa kestoa ei ole määritelty
        
        Jopa yksi toiminta ilman toistoa, voi synnyttää käytännön
        
        e. Opinio juris
        
        Periaate, jonka mukaan valtioiden tulee kokea käytäntö heitä velvoittavaksi
        
        Valtiot uskovat, että tietty toiminta on pakollista
        
        Käytäntö koetaan laiksi
        
        Tapaoikeuden ja sopimusoikeuden välinen suhde
        
        Yhteneväisyydet
        
        Täydentävät toisiaan
        
        Kun ei-osapuolia velvoittaa tapaoikeus, osapuolia velvoittaa sekä tapaoikeus että sopimusoikeus
        
        Eroavaisuudet
        
        Jos sopimus tulee myöhemmin, se syrjäyttää tapaoikeuden
        
        Jos tapaoikeus tulee myöhemin, se ei kuitenkaan syrjäytä sopimusoikeutta. Ei-osapuolet siihen sitoutuvat, mutta sopimus sitoo silti vaikka uusi tapakäytäntö olisi kehittynyt.
        
        Jus cogens (aina ja kaikkialla velvoittava oikeus) -normit syrjäyttää aina sen kanssa ristiriidassa olevat sopimukset
        
        Jus cogens normit ovat osa tapaoikeutta. Ne ovat niin perustavanlaatuisia, että niitä ei voida ohittaa millään sopimuksella.
        
        Kaikki toiminta vastoin jus cogens -normej katsotaan laittomaksi
    - - Yhteiset säännöt kaikille oikeusjärjestelmille (rules common to all legal systems)
        
        Periaatteet ovat osa lakien rakennetta
        
        Jos kansainvälinen oikeus katsotaan laiksi, sen oitää sisältä prosessuaaliset ja ohjavat säännöt, joita jokaisessa oikeusjärjestelmässä on
        
        Kansainvälisen oikeuden oikeusperiaatteiden katsotaan sisältävän niin kansainväliset oikeusperiaateet kuin periaatteet, jotka ovat yhteisiä kansallisilla oikeusjärjestelmille.
        
        Kohtuusperiaate (principle of equity)
        
        Oikeudenmukaisuuden, reiluuden ja kohtuuden vaatimus
        
        Oikeudellinen sääntelyn perustana
        
        Kohtuutta edellytetään niin sopimuksissa kuin tapaoikeudessa
        
        Kohtuus periaatteena tulee erottaa Kansainvälisen tuomioistuimen kohtuudesta: ex aequo et bono -menettelyssä ei ole kysymys oikeusperiaatteesta vaan juurikin oikeusperiaatteiden ja oikeuslähteiden ulkopuolisesta kohtuudesta
        
        Kansainvälisen oikeuden yleiset periaatteet
        
        Pacta sunt servanda = sopimusten sitovuus
        
        Kansojen tasa-arvo
        
        Valtion yksinomainen toimivalta alueellaan
        
        Merkittävä vaikutus kansainvälisen oikeuden kehittymisessä - vaikka periaatteet eivät olekaan sitovaa lakia
    - - Multilateraaliset sopimukset
        
        Monenväliset sopimukset
      - Bilateraaliset sopimukset
        
        Kahdenväliset sopimukset
      - Pacta sunt servanda (=sopimusten sitovuus)
      - Valtioiden keino luoda kv-oikeutta
        
        Kansainvälisiä sopimuksia määrittelevät periaatteet
        
        a. Sopimukset ovat vapaaehtoisia
        
        Sopimus ei voi velvoittaa valtiota ilman valtion suostumusta
        
        Vain sopimuksen osapuolet ovat sidottuja sopimukseen
        
        b. Valtion suostuessa sopimukseen, se on sidottu sen ehtoihin suhteessa muihin sopimuksen osapuoliin
        
        Valtio ei ole sidottu sopimukseen suhteessa sopimuksen ulkopuoliseen valtioon
        
        c. Sopimuksen kodifioidessa voimassa olevaa tapaoikeutta, sopimuksen velvoitteet sitovat kaikkia valtioita (myös siis sopimuksen ulkopuolisia valtioita), koska:
        
        Sopimuksen ulkopuolisia valtioita samat velvoitteet sitoo tapaoikeuden mukaisesti, jota kyseinen sopimus kodifioi
        
        Sopimukseen sitoutuneita valtioita sopimus sitoo normaalisti
        
        d. Monenväliset sopimukset ovat usein sekoituksia tapaoikeudesta ja lain edistyksellisestä kehityksestä
        
        Osapuolia sitoo sopimuksen kaikki velvoitteet, ei-osapuolia sitoo vain ne velvoitteet, jotka ovat tapaoikeudessa
        
        Jos valtioiden välinen käytäntö kehittyy sopimuksen mukaisesti, lopputulos voi olla, että uusi tapaoikeus on samanlaista kuin sopimus, mikä johtaa siihen että ei-osapuolia velvoittaa samat velvoitteet kuin sopimuksen osapuolia
  - - - 2. Tieteisoppi (tutkijan kirjoitukset)
        
        Nykyään edes arvostettujen juristin kirjoitukset eivät voi luoda oikeutta
        
        Kirjoituksilla voi olla kuitenkin suora vaikutus tapaoikeuteen
      - 1. Tuomioistuinratkaisut
        
        Kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö 59 art.
        
        Tuomioistuimen ratkaisu sitoo yksinomaan riitapuolia ja ainoastaan ratkaistuun asiaan nähden (ennakkotapausvaikutus puuttuu)
        
        Kansainvälinen tuomioistuin on YK:n peruskirjaan ja tuomioistuimen perussääntöön sitoutuneiden valtioiden käytettäivissä (Tuomioistuimen perussääntö 35 art.)
      - 3. Kansainvälisten järjestöjen päätökset, kannanotot
        
        YK:n yleiskokouksen päätökset eivät ole sitovia, ne on pääasiassa vain suosituksia
        
        YK:n turvallisuusneuvoston ratkaisut velvoittaa niitä, joille ne on osoitettu
        
        YK:n yleiskokouksen ratkaisuja voidaan käyttää tapaoikeutta vastaan
      - 4. Soft law
        
        Oikeudellinen sitovuus puuttuu, mutta oikeudellinen merkitys löytyy
        
        Erilaiset julistukset, tiedoannot, ohjeet, joilla ei sitovaa vaikutusta
- - - - Laillliset vastatoimet
      - Force majeure -tilanteet (sotatila, luonnonvoimat)
        
        Vain, kun sovellettavien velvoitteiden toteuttaminen force majeuren aiheuttamien olosuhteiden takia mahdotonta
        
        Toisen tulkinnan mukaan myös silloin, kun velvollisuuksien täyttäminen vaatisi uhrauksia, joita ei kohtuullista edellyttää
        
        Force majeure tarkoittaa ILC:n luonnosartikloiden mukaan tapahtumaa, jonka aiheuttaa sellainen vastustamaton voima tai ennalta-arvaamaton seikka, johon valtio ei voi vaikuttaa
      - Itsepuolustus
      - Hätätila
      - Pakkotila (rajoitetussa määrin)
      - Vastuu väistyy tavallisesti myös, jos vahinko on seurausta vahingonkärsijän tahallisesta toiminnasta
  - - - Toteuttaminen haasteellista, yhteisökanne ei vielä vakiintunut käsite kansainvälisessa oikeudessa
- - - - Vastuu olemassa, vaikka toiminta olisi peiteltyä (Tapaus Rainbow Warrior)
- - - - Tunnustamisen oikeudelliset vaikutukset ovat rajalliset, vain vahvistus jo olemassa olevasta kapasiteetista.
        Tuomari Taft: kriteerien täyttäminen on merkittävin osuus
    - - Tunnustaminen on välttämätön edellytys, jotta toimijalla voidaan nähdä olevan kapasiteetti saadakseen kansainvälisen oikeushenkilön aseman
      - ongelmat: tunnustaminen on poliittinen toimi, jossa vain vähän oikeudellista sisältöä; oikeushenkilön aseman riippuminen kolmannesta osapuolesta on kyseenalaista; tunnustamisen aste on vaikea määritellä
- - - - Pysyvä väestö
      - Määritelty alue
      - Hallitus, joka käyttää määräysvata väestöön
      - Kapasiteetti luoda oikeudellisia suhteita, oikeudellinen itsenäisyys
    - - Kaikki Montevideon kriteerit täyttävä tosiasiallisen itsenäisyyden julistava alue, joka kykenee myös saavuttamaan itsemääräämisoikeuden
      - Jos tosiasialliset kriteerit (väestö, alue, hallitus) olisi saavutettu, mutta alue loukkaa yleisiä periaatteita, se ei välttämättä ole pätevä valtioksi
      - Vaikka kriteerit eivät täyttyisi, tai ne olisi saavutettu laittomasti, valtion aseman voi silti saada, jos yhteisö kokonaisuutena päättää katsoa läpi sormien alueen tekemän virheen tai loukkauksen
    - - Jonkin kriteerin (esim. hallituksen) menetys ei tarkoitan aseman menetystä
      - YK:n jäsenyyden menettäminen ei myöskään tarkoita tätä
      - Voi menettää vapaaehtoisesti alistumalla osaksi toista valtiota tai yhdistymällä toiseen luoden täysin uuden elimen
- - - - YK:n pääsihteeri toiminut sovittelijana useissa tilanteissa lähivuosina, esimerkiksi Neuvostoliiton, Pakistanin ja Afganistanin välinen kiista
      - EU:n rauhanneuvottelijat Lähi-Idässä
  - - - Kanteita sekä jäsenvaltioita että EU:n elimiä vastaan
      - Ennakkoratkaisujen merkitys
- - - - Voidaan kuitenkin pyytää tulkinnan etsittämistä tai tarvittaessa päätöksen tarkistamista
    - - Riitajutuissa asianosaisina voivat olla vain valtiot, edellytyksenä osapuolten suostumus
        
        Riita osapuolet suostuvat tapauskohtaisesti asian käsittelyyn tuomioistuimessa (ad hoc -menettely)
        
        Valtioiden välinen sopimus perustana
        
        Tuomioistuimen perussäännön mukainen yksipuolinen selitys
      - Lausuntoja voi pyytää YK:n yleiskokous,turvallisuusneuvosto tai muu elin tai erityisjärjestö, jonka yleiskokous on valtuuttanut pyytämään lausuntoa
- - - - Ihmisoikeuskomissio (UNCHR) lakkautettu 2006, seuraaja Ihmisoikeusneuvosto (UNHRC)
      - Erityisjärjestöt
      - Yhteistyöjärjestöt
- - - - Edustuston päällikkö, jäsenet ja henkilökunnan jäsenet
      - Diplomaattisen henkilökunnan jäsenet ja diplomaattinen edustaja
      - Hallinnollisen ja teknillisen henkilökunnan jäsenet
      - Palveluskunnan jäsenet ja yksityinen palvelija
- - - - Haltuunotto (eng. occupation) = Kun toimivaltaa käytetään alueella, joka ei kuulu millekkään toiselle valtiolle.
      - Määräykseen perustuva (eng. prescription) = Kun alue muodollisesti kuuluu toiselle valtiolle ja toimivaltaa käytetään siellä. Ehdot, jotka tarvitaan, jotta suvereiteetin voi hankkia onnistuneesti määräyksellä. 1. Hallinnan on täytynyt tapahtua suvereniteettimäisesti. 2. Hallinnan on oltava rauhanomainen ja keskeyttämätön. 3. Hallinnan on oltava julkista. 4. Hallinnan täytyy kestää tietyn ajan
      - Muut edellytykset
        
        Valtion on pitänyt harjoittaa toimivaltansa alueen sisällä
        
        Toimivallan, jota edellytetään, laajuus ja aste voi vaihdella
        
        Voidaan tarvita myös muutakin, jos jokin valtio voi hankkia suvereniteetin kirjallisesti
        
        Tarvitaan aikkomus hankkia suvereniteetti
        
        Kriittinen päivä (eng. the critical date) = suverennireetin julkiolon on jatkuttava tähän päivään asti. Päivä on arvioitu.
        
        Toimivallan käytön on oltva rauhanomaista siinä näkökulmassa, että muut valtiot eivät ole vastustaneet sitä
        
        Jos suvereniteetin esittämisen jälkeen ei seuraa tehokkaita toimia, joilla osoitetaan suvereniteettiä, sitä ei mahdollisesti voida myöntää
        
        Jotta hankkiva valtio voi saada oikeuden alueeseen, siihen liittyvän valtion on oltava legitiimi ja suvereeni
      - Voimankäyttö
        
        Voimankäyttö aluehallinnassa on sallittua vain, jos se on reaktio jonkin toisen valtion edeltävään laittomaan voimankäyttöön
    - - Läheisyysperiaate
      - Jatkuvuusperiaate
      - Uti possedetis periaate = konfliktin päättävät osapuolet pitävät konfliktin aikana valloittamansa alueet ja muun omaisuuden, ellei esimerkiksi tulitaukosopimuksessa määritellä toisin
- - - - Suunniteltu takamaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta
      - Kun raiuha ja turvallisuus ovat uhattuina, turvallisuusneuvosto on valtuutettu käyttämään voimaa niiden turvaamiseksi
      - Veto-oikeuden aiheuttamat ongelmat
      - Sekä ei-sotilaallisia että sotilaallisia toimia
- - - - Kansainliiton peruskirja 1919
        
        Kriteerit voimankäytölle, joka ei sotatoimien tasoista
        
        Kehitys poliitisista oikeutuksista laillisiin oikeuksiin
        
        Rajoitus itsenäisen valtion oikeudelle turvautua sotakeinoihin
        
        Itsepuolustus hyväksyttävä peruste
    - - 1800-luku: kansallisvaltioiden nousu, itsenäisellä valtiolla oikeus turvautua sotakeinoihin
        
        Kansainvälinen oikeus säänteli itse sodankäynnin sääntöjä, muttei sääntöjä liittyen sen aloittamiseen
        
        Rajaton oikeudellinen kompetenssi
      - Ius ad bellum, oikeutettu sota
        
        Myöhemmin käsitys, että riitti, että valtio koki itsellään olevan oikeuteuksen
        
        Alun perin teorian idea, että sota oli laitonta jos sen aloittamiseen ei ollut pätevää oikeutusta (Augustinus & Grotius)
    - - Koski vain sotaa, ei yleistä voimankäyttöä
      - Vahvisti itsepuolustuksen oikeutuksena
      - Ensimmäinen yritys kieltää sota kokonaan
  - - - Käytännössä 2 artikla on yksipuolisen voimankäytön kielto
        
        Hyökkäävä valtio yrittää monesti puolustella tekoaan vetoamalla oikeutusperiaatteeseen, esimerkiksi itsepuolustukseen
        
        Onko kyseessä absoluuttinen kielto?
        
        Permissiivisen näkökulman mukaan, jos voimankäyttö ei johda pysyviin alumemenetyksiin eikä vaaranna kohteen itsenäistä päätöksentekoa tai ole ristiriidassa YK:n tavoitteiden kanssa, se on sallittua
        
        Isku, jonka tarkoituskena pelastaa oman maan kansalaisia, esim. Israelin Operaatio Entebbe
        
        Restriktiivisen näkökulman mukaan kielto on absoluuttinen
        
        Sitovuudesta yksimielisyys, sisällön yksityiskohtainen määrittely monimutkaisempaa
    - - Toisen valtion asevoimien kutsuminen
        
        Sisällissota
        
        Lähtökohtaisesti jokaisellan valtiolla oikeus päättää itse sisäisistä asioistaan eikä mikään muu valtio saa puuttua millään tavalla
        
        Sisällissodan ollessa käynnissä vieras valtio ei voi laillisesti asettua kummankaan osapuolen tueksi
        
        Vaikea määrittää, milloin valtion hallituksella ei ole enää kompetenssia kutsua ulkopuolisen valtion asevoimia
        
        Valtio voi antaa luvan voimankäytölle alueellaan mitä tahansa laillista tarkoitusta varten
        
        Tapausesimerkkejä: Jordan ja Ison-Britannian asevoimat, Yhdysvaltojen Grenadan miehitys
        
        Kuten Grenadan tapaus osoittaa, tosiasiallinen suostumuksen osoittaminen saattaa olla vaikeaa
      - Kollektiivinen itsepuolustus
        
        Vahvistettiin tapaus Nicaraguan yhteydessä
        
        Periaatteessa laillista samoin perustein kuin yksilöllinen itsepuolustus
        
        Tarviiko muiden itsepuolustukseen osallistuvien valtioiden joutua myös itse hyökkäyksen kohteeksi
        
        Sotilasliitot, kuten NATO, perustuvat ajatukselle siitä, että kollektiivinen itsepuolustus on hyväksyttävää, vaikka muut valtiot eivät olisikaan suoraan hyökkäyksen kohteena
      - Voimankäyttö muissa tilanteissa
        
        Kostoisku: loukatun valtion itseapua kansainvälistä oikeutta loukannutta valtiota vastaan
        
        Laittomia YK:n peruskirjan 2 artiklan mukaan
        
        Argumentteja sen puolesta, että tietyissä tilanteissa sallittuja
        
        Ns. kumulatiivisten hyökkäysten tapauksessa (esimerkiksi tapaus Oil Platforms)
        
        Valtion kansalaisten suojeleminen kotimaassa ja ulkomailla
        
        Tapauksia: Entebbe, Yhdysvaltain Grenadan miehitys, Panaman 1989 ja Irakin 1993
        
        Humanitaarinen interventio
        
        NATOn Serbian operaation perustelu 1998/99
        
        Valtio voi käyttää voimaa toisessa valtiossa suojellakseen yksilöiden ihmisoikeuksia
        
        Tapaoikeus ei täysin tue, ei todisteita siitä, että valtiot olisivat hyväksyneet humanitaarisen intervention perusteena
        
        Itsemääräämisoikeus ja kansalliset vapausliikkeet
      - Itsepuolustus
        
        Tapaus Carolinen yhteydessä luodut kriteerit
        
        Laillista, jos se on vastaus välittömään ja painavaan uhkaan, jota ei voitu vaihtoehtoisin keinoin välttää
        
        Voimankäytön täytyy olla kohtuullista suhteessa poistettavaan uhkaan
        
        Tilanteet, joissa itsepuolustus sallittua
        
        b. Valtion turvallisuutta uhkaavan uhan tai hyökkäyksen ehkäisemiseksi (esim. Israel yritti oikeuttaa iskunsa Irakin yhdinvoimareaktoria vastaan)
        
        c. Vastareaktiona hyökkäykseen valtion etuja vastaan (esim. Israel v. Uganda)
        
        a. Vastareaktiona jatkuvaan aseelliseen hyökkäykseen valtion alueella (esim. IKuwait v. Irak 1990)
        
        d. Vaikka kyse ei olisi aseellisesta hyökk'yksestä (taloudellinen hyökkäys tai propaganda), jos välitön ja ylivoimainen tarve voimankäytölle
        
        Restriktiivisen näkökulman mukaan laajaa itsepuolustusoikeutta ei enää YK:n perusoikeuskirjan seurauksena ole
        
        Vain kohta a. tämän näkemyksen mukaan hyväkyttävä oikeutus
        
        Itsepuolustuksen / aseellisen hyökkäyksen määritelmä on kyseenalainen
        
        Täytyykö hyökkäyksen tekijän olla valtio, vai voiko kyseessä ollla aseistettu ryhmittymä, kapinalliset tai vastaava joukko
        
        Onko itsepuolistus sallittua jos aseellista hyökkäystä ei ole vielä tapahtunut?
        
        Voiko aseellinen hyökkäys olla tapahtumien sarja?
        
        Täytyykö hyökkäyksen kohdistua valtion alueeseen vai riittääkö, että se kohdistuu pelkästään etuihin?
        
        Mitä tarkoittaa aseellinen hyökkäys?
        
        Voiko itsepuolustusta käyttää terroristeja ja vastaavia ryhmittymiä vastaan?
        
        Milloin voimankäyttö on kohtuullista? Tapauskohtausta