Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Puolustusreaktiot (Taudinaiheuttajat (3. Mikroskooppiset sienet …
Puolustusreaktiot
Puolustusmekanismit
2. Hankittu immuniteetti
spesifisyys
diversiteetti
muisti
oma/vieras tunnistus
Antigeeni = molekyyli, jota vastaan immuunipuolustus reagoi tunnistaessaan sen vieraaksi
Primaarivaste = syntyy kun elimistö kohtaa ensimmäistä kertaa antigeenin
Sekundaarivaste = uudelleenkohtaaminen, nopeampi ja tehokkaampi koska elimistö muistaa ensimmäisen kohtaamisen ja on heti valmis puolustautumaan (rokotukset)
Perustuu imusolujen eli lymfosyyttien toimintaan:
kullakin lymfosyytilla vain yhdenlaisia spesifisiä reseptoreja antigeenille
syntyvät luuytimessä ja kateenkorvassa, mutta vain ne jotka kohtaavat antigeeninsä aktivoituvat ja alkavat jakaantumaan
kulkevat jatkuvasti veren ja imukudoksen välillä
B-lymfosyytit
B-lymfosyytit toimivat humoraalisessa immuniteetissa (vasta-aineiden tuotto) ja välittömässä IgE-välitteisessä allergiassa yhdessä syöttösolujen kanssa
T-lymfosyytit
T-lymfosyytit toimivat soluvälitteisessä immuniteetissa ja viivästyneessä allergiassa
Jaetaan pintarakenteiden perusteella (CD-järjestelmä)
CD-8 positiiviset, tappaja T-solut
NK- eli luonnolliset tappaja T-solut
CD-4 positiiviset, auttaja T-solut
Estäjäsolut
1. Luonnollinen immuniteetti
kaikki ulkoiset tekijät jotka estävät mikrobien pääsyn elimistöön
terve, ehjä iho ja limakalvot
kyynelnesteen ja syljen lysotsyymi (liuottaa bakteerin soluseinämän)
mahalaukun happamuus
ohutsuolen sappisuolat ja ruuansulatusentsyymit
eritteet ja runsas nestevirtaus yleensä pitävät sappirakon, munuaisaltaat, virtsanjohtimet ja virtsarakon bakteerivapaana
Fagosyytit
Komplementtireaktio
Ryhmä proteiineja jotka normaalisti kiertelevät mitääntekemättöminä verenkierrossa ja ärsykkeen saatuaan aktivoivat toisiaan vesiputousmallin mukaisesti. Reaktio voimistuu askel askeleelta ja välituotteet houkuttelevat paikalle valkosoluja ja lisääv ät tulehduspaikan verisuonten läpäisevyyttä. Lopputuote esim. bakteerin solukalvon tuhoamiskompleksi MAC.
Taudinaiheuttajat
2. Virukset
20-200 nm
genomi DNA:sta TAI RNA:sta, jossa ohjeet vain osaan lisääntymistä säätelevistä entsyymeistä (isäntä tarvitaan osana proteiinisynteesikoneistoa)
ei soluorganelleja
vaikea tuhota tuhoamatta ihmisen omia soluja
Virusinfektio
Viruksen tunkeutuessa soluun, osia kulkeutuu solukalvolle kiinni
MHC-I-proteiiniin
- näin solu viestittää muille soluille infektiosta
Sytoksiset T-8-tappajat tunnistavat kompleksin ja tuhoavat koko solun
Virusinfektion alussa solut tuottavat myös
interferoneja
, jotka estävät virusten lisääntymistä solun sisällä, tehostavat luonnollisten tappajasolujen toimintaa ja estävät muiden solujen lisääntymistä ja kasvua.
Komplementti
voi myös tuhota vaipallisia viruksia.
Vasta-aineet
viruspartikkeleita kohtaan
3. Mikroskooppiset sienet
eukaryootteja eli aitotumallisia
tuhansia lajeja, mutta harvat patogeenisia
antibiootit eivät tehoa
Hiivasienet
Rihmasienet
Dimorfiset sienet
1. Bakteerit
(prokaryootit)
lisääntyvät itsenäisesti
sisältävät DNA:ta ja RNA:ta ja kaiken tarvittavan proteiinisynteesiin
ei tumaa eikä soluorganelleja (paitsi ribosomeja)
antibiootit kohdistuvat prokaryoottien rakenteisiin
Normaalifloora:
suojaa elimistöä patogeenisilta mikrobeilta sekä suolen loppuosan normaalifloora tärkeä suolen toiminnalle
eivät aiheuta infektiota pinnoilla mutta jos pääsevät elimistön sisään
Taudinaiheuttamiskyky riippuu virulenssitekijöistä - mitä enemmän virulenssitekijöitä sitä patogeenisempi bakteeri (mm. hyaluronikapseli suojaa fagosytoivilta soluilta tai bakteerin parempi tarttumiskyky limakalvoon)
Tulehdus:
merkki immunivasteen heräämisestä
bakteeri-infektion keskeiset oireet ovat kuumotus, kipu, punoitus ja turvotus (calor, dolor, rubor et tumor)
4. Parasiitit
kiertävät luonnossa isännän ja useiden väli-isäntien välillä, ihminen yleensä väli-isäntänä
Madot
Alkueläimet
Niveljalkaiset
Lymfaattisen järjestelmän elimet
nielurisat
luuydin
perna (sisältää runsaasti imukudosta, (valkoinen ydin) ja veren solumuotoja (makrofageja, punainen ydin), vanhojen punasolujen hajoituspaikka, sikiökaudella tuottaa verisoluja)
kateenkorva (välikarsinassa, T-solujen kypsymispaikka)
suolen limakalvon Peyerin levyt
puolustusreaktio käynnistyy näissä elimissä
ja imusolut pysähtyvät näihin joista ne pääsevät imusuoniin
Imusolut kulkevat jatkuvasti veren ja imukudoksen välillä, imuneste eli lymfa virtaa verenkiertoon ja imusolmukkeista lymfosyyttejä kulkeutuu verestä imunesteeseen
Imukudokset
ovat antigeenin ja imusolujen kohtaamispaikkoja; antigeeni saapuu sinne joko liukoisena tai antigeeniä esittelevissä soluissa
Imusuonia
kulkee pikkuvaltimoiden ja laskimoiden välillä. Vain pieni osa hiussuonista kudoksiin siirtyneestä nesteestä pääsee siirtymään imuteihin
läppiä kuin laskimoissa joten virtaus kohti isompia imusuonia
poistavat solunulkoista ylim. nestettä verenkiertoon
osallistuvat suoliston alueella rasvojen absorptioon
Imusuonet päättyvät
imusolmukkeisiin
sidekudoksinen kapseli ja väliseinä
kuorella kypsyviä imusoluja follikkeleissa
sijaitsevat taivealueilla ryhmissä (korvan edessä, leuan alla, niskassa, kaulassa, kyynärtaipeessa, kainaloissa, polvitaipeissa ja nivustaideissa)
Kemialliset uhkatekijät (ksenobiootti)
ravinnon mukana
hengityksen mukana
Useat harmittomia mutta joistakin välittömiä haittoja ja pitkäaikaisvaikutuksia. Vaikutuksiin vaikuttavat:
kyseinen aine
pitoisuus
altistusaika
annosvaste
yhteisvaikutukset
Esimerkiksi: lisä- ja vierasaineet, liika ruokasuola, torjuntainejäämät, elohopea, kadnium (viljatuotteet ja tupakansavu), kloorifenolit, hiilimonoksidi, typen oksidit, tikkioksidi, pienhiukkaset, hiilivedyt, lyijy
Vierasainemetabolia maksassa
poistetaan metyyli/etyyliryhmiä ja liitetään funktionaalinen ryhmä/ryhmiä hapettamalla eli lisäämällä OH-ryhmä jos molekyylissä sellaista ei ole
funktionaaliseen ryhmään liittyy vesiliukoisuutta lisäävä aineenvaihduntatuote, jonka jälkeen uloseritys
Vaihe 1. Hapettuminen, pelkistyminen ja hydrolyysi
Sytokromi P450 (CYP) -proteiinit ovat vierasainemetaboliaan osallistuvia entsyymejä, joka katalysoi hapetusreaktioita
Vaihe 2. Konjugoituminen
Mitä tapahtuu kun esim. bakteeri pääsee kudokseen?
Kudoksen makrofagi fagosytoi bakteerin tunnistettuaan sen reseptorillaan.
Aktivoituminen houkuttelee paikalle sekä neutrofiilejä että uusia makrofageja
Bakteeri hajotetaan fagosyytin lysosomissa, ja osia bakteerista kulkeutuu makrofagin solukalvolle ja sitoutuu solukalvon MHC-II-molekyyliin.
Makrofagi esittelee antigeenin auttaja-T-solulle MHC-II-molekyylin avulla. Auttaja-T-solu sitoutuu antigeenikompleksiin ja aktivoituu eli tuottaa sytokiinejä.
Sytokiinien vaikutuksesta B-solu alkaa lisääntyä ja tuottaa vasta-aineita.
Vasta-aineiden vaikutustavat
:
auttavat fagosytoosia tarttumalla bakteerin pintaan (opsonisaatio) joten fagosyytit tunnistavat bakteerin paremmin
estävät rakenteellisesti bakteerien ja virusten tarttumista kohteisiinsa
neutraloivat bakteerien toksiineja
aggregoivat infektoivia partikkeleita jolloin ne ovat helpommin fagosytoitavissa, vähentäen infektiota
aktivoivat komplementtia