Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Hyvinvointivaltio (Institutionaalisen määritelmä: valtion voidaan sanoa…
Hyvinvointivaltio
Institutionaalisen määritelmä:
valtion voidaan sanoa olevan hyvinvointivaltio, jos siellä on lainsäädäntöön perustuvat, väestön kattavat riskiperustaiset sosiaaliturvajärjestelmät, jotka vastaavat muun muassa lapsuuteen, vanhuuteen, työttömyyteen, sairauteen ja työtapaturmiin kytkeytyviin riskeihin
I)Sosiaaliset oikeudet on turvattu perustuslailla
tai
II) Muu lainsäädäntö kattaa systemaattisesti eri väestöryhmien sosiaaliset oikeudet
Lainsäädäntö määrittää myös kansalaisten välilliset ja välittömät maksuvelvollisuudet
Sosiaalipoliittinen järjestelmä perustuu sosiaalisten riskien määrittelyyn ja yhteiskunnallisen uudelleenjaon ja sosiaalisen sääntelyn avulla tapahtuvaan hallintaan.
Sosiaalisia riskejä liittyy: I) lapsuuteen, vammaisuuteen, sairauteen ja vanhuuteen II) asumiseen, työttömyyteen, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja koulutukseen III) ylivelkaantumiseen ja maahanmuuttoon
Syy- ja riskiperustaisen sosiaaliturvan ulkopuolella jäävän viimesijaisen turvan asema sosiaalipoliittisessa järjestelmässä on vähäinen, kun merkitystä arvioidaan suhteellisina asiakasmäärinä tai rahavirtoina: lisäksi viimesijaisen turvan käyttäjien ei tulisi olla riskien suhteen määrittyneitä, toisin sanoen toimeentulotulotuen asiakkaiden ei tulisi olla esimerkiksi sairaita tai työttömiä.
Sosiaaliset oikeudet perustuvat institutionaalista rakennetta läpäiseviin perusperiaatteisiin, joista tärkeimmät liittyvät yksilöllisiin sosiaalisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, sukupolvien riippumattomuuteen, oikeuksien siirrettävyyteen työ- ja asuinpaikasta ja asuinmaasta toiseen sekä sukupuolten yhtäläiseen kohteluun.
Julkisista menoista merkittävä osa, useimmiten noin puolet kohdennetaan sosiaalimenoihin tai niihin rinnastettavissa oleviin (kohdennettuihin) verovähennyksiin;
Hyvinvointivaltiolla on hyvinvointia ja terveyttä edistävä vaikutus erityisesti heikommassa asemassa olevissa väestöryhmissä.
Sosiaali- ja terveystilastointi, joka mahdollistaa hyvinvointivaltion ja kansalaisten välisen vuorovaikutuksen arvioinnin ja tietoperustaisen päätöksenteon demokraattisessa prosessissa. Samaten ovat käytössä kattavat tiedot sosiaalimenojen kohdentumisesta ja rakenteesta.
Hyvinvointivaltio ei voi olla hyvinvointivaltio ilman kattavaa tilastointia ja arviointia
Kattava tilastointi- ja seurantajärjestelmä luo lähtökohtaisesti kestävän perustan tosiasiaperusteiselle päätöksenteolle valtioneuvostossa ja työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa.
Hyvinvointivaltion vahvuuksia
Virkamiehistöön ja julkiseen valtaan luotetaan
Hallituksella on voimakas tahtotila toimia asian eteen
Työmarkkinaosapuolet ovat tottuneet toimimaan vaikeissakin olosuhteissa
Korkea elämänlaatu tukee ihmisten oma-aloitteisuutta
Hyvinvointivaltion uhat
Ei olla riittävän luovia
Keskittyminen tuottamattomiin organisaatioihin ja prosesseihin
Kansalaisten luottamuksen horjuminen
Politiikka koetaan epäreiluksi eikä luoteta tulevaisuuteen
Asenteet jäykistyvät ja kulutus vähenee
Epäonnistuminen sopeutustehokkuuden ja- kustannusten yhteensovittamisessa
Hyvinvointivaltion heikkoudet
Eriarvoistuminen johtaa intressien eriytymiseen
Intressiryhmät lukkiutuvat asemiinsa ja suojaavat sisäpiiriläisten edut
Luo rakenteellisia jakoja ja kulttuurillisia eroja
Hyvinvointivaltion mahdollisuudet
Työllisyysasteen nostaminen yhdistää eri intressiryhmiä
Mahdollistaa yhteisen tahtotilan rakentamisen
Työmarkkinoiden toimivuuden lisääminen ja tuottavuuden lisääminen
Kattavat palvelut ja tulonsiirrot sekä yksilölliset oikeudet ja velvollisuudet
Mahdollisuus hyödyntää kaikkien toimintakyky
Hyvinvointivaltio voidaan jakaa sosiaalipolitiikkaan, tukirakenteisiin ja tuotannontekijämarkkinoihin
Tukirakenteet muodostuvat niistä sosiaalipolitiikkaan nähden ulkopuolisista rakenteista, jotka vaikuttavat sosiaalipolitiikan toi- mintaperiaatteisiin. Näitä ovat elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, julkinen talous, työllisyys, aluerakenne, kotitalouksien rakenne ja väestörakenne
Tuotannontekijämarkkinoiden (asumis-, työ-, ja rahoitusmarkkinat) sääntely on tärkeä osa hyvinvointivaltiota
Suuri osa hyvinvoinnista tuotetaan näiden "kuvitteellisten hyödykkeiden" avulla
Sosiaalipolitiikalla tarkoitetaan resursseja kohdentavia järjestelmiä, joiden tavoitteena on vähentää sosiaalisten riskien vaikutusta kotitalouksien hyvinvointiin
Sosiaalipolitiikan määritelmissä painotetaan sopeutumista yhteiskunnallisen rakennemuutoksen seurauksiin ja sosiaalisten riskien hallintaa.
Riskinhallintajärjestemät (caging=häkittäminen)
Työikäiseen väestöön kytkeytyvät riskinhallintajärjestelmät
Ei-työllisen väestön riskinhallintajärjestelmät
Sosiaalipolitiikalle tyypilliset piirteet: riskiperustaisuus, yksilöllisyys, riippumattomuus, kollektiivisuus, koordinoitavuus, lakisääteisyys, asumisperustaisuus, tulonsiirto- ja palveluperustaisuus
Menoperustaisen määritelmän mukaan valtiosta tulee hyvinvointivaltio vasta, kun puolet julkisista menoista kohdennetaan sosiaaliturvaan
Institutionaalisen määritelmän mukaan valtiota voi pitää hyvinvointivaltiona jos siellä on lainsäädäntöön perustuvat, väestön kattavat riskiperustaiset sosiaaliturvajärjestelmät, jotka vastaavat muun muassa lapsuuteen, vanhuuteen, työttömyyteen, sairauteen ja työtapaturmiin kytkeytyviin riskeihin
Vahva pyrkimys terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen
Julkiset palvelut
Sosiaaliturva
Ihmisen perustarpeet
Hyvinvointivaltion käsite otettiin yleiseen käyttöön 1960-luvun alkuvuosina
Jokainen vuosikymmen on tuonut hyvinvointivaltion käsitteeseen jotakin uutta
Menoperustainen määritelmä:
valtio on hyvinvointivaltio silloin, kun puolet julkisista menoista kuuluvat sosiaaliturvaan