Please enable JavaScript.
Coggle requires JavaScript to display documents.
Moraaliteoriat (Moraaliteoria käsitteen selitys ja paikka laajemmassa…
Moraaliteoriat
Moraaliteoria käsitteen selitys ja paikka laajemmassa filosofiassa
Osa normatiivista etiikka.
Normatiivinen etiikka tutkii eettisiä normeja.
Mitkä ovat oikeat eettiset säännöt, joita yksilön tulisi noudattaa.
Tarjoavat välineitä moraaliseen harkintaan.
Moraaliteorioiden kriteerejä
Teoriasta voi johtaa käytännön ongelmia koskevia suosituksia.
Teoria auttaa ymmärtämään moraaliperiaatteiden oikeutusta.
Teoria auttaa järjestämään moraalia koskevat uskomukset sekä korjaamaan periaatteiden puutteita.
Teoria on riittävän abstrakti eikä pelkkä luettelo kielletyistä tai sallituista teoista.
Teoria on yleistävä eli se koskee kaikkia ihmisiä.
Teoria on eksplisiittinen eli riittävän selkeästi ilmaistu ja ajateltu.
Martha Nussbaumin esittämiä kriteerejä moraaliteorioille
esittävät erilaisia vaihtoehtoja eettisissä valintatilanteisissa.
Vastapaino yleiselle arkietiikalle.
Moraaliteorioihin liittyviä kritiikkejä
Ihminen käyttää niitä useimmiten oikeuttamaan mielipiteitä, joita hänellä on valmiiksi.
Vaihtoehtoiset moraaliteoriat
Levivasin kohtaamisetiikka.
toisen ihmisen kasvot olivat etiikan tärkein asia ja etiikka filosofian ensimmäinen ja olennaisin osa-alue.
Kehittäjä: Emmanuel Lévinas.
Taylorin autenttisuuden etiikka.
Autenttisuus on ihmisen sisäinen moraalinen ääni, itsensä tuntemisen väylä tai puhtaasti olemassaolon tunne. Osa identiteettiä ja rehellisyyttä itselle.
Charles Taylor.
Diskurssietiikka.
tasavertaisuudesta ja järjenkäytöstä lähtevä etiikan suuntaus, jossa pyritään kasvavaan yhteisymmärrykseen kaikki osapuolet huomioon ottaen, konsensukseen, niin eettisyyden perusteissa kuin moraalikysymysten ratkaisuissa.
Kehittäjä: Jürgen Habermasin, Karl-Otto Apel.
Vaihtoehtoja alla esitellyille moraaliteorioiden perusteorioille.
Tekokeskeiset moraaliteoriat
Seurausetiikka
(Konsekventalismi, päämääräetiikka, teleologinen etiikka)
Erilaiset seurausetiikat.
Utilitarismi.
Teko-utilitarismi
Klassinen tekoutilitarismi
Tekoutilirismia, johon yhdistyy hedonistinen arvoteoria.
Klassinen tekoutilitarismi painottaa sellaisia yksilön valitsemia tekoja, joissa seurauksena on mielihyvää.
Hedonistinen arvoteoria.
Nautinto on eettisesti korkein arvo.
Edustajia: Aristippos ja Epikuros.
1 more item...
Hedonismin ongelma.
1 more item...
Toiveen täyttymysteoria.
2 more items...
Edustajia: Jeremy Bentham, Henry Sidgwick ja John Stuart Mill.
Tekoutilitarismi painottaa sellaisia yksilön valitsemia tekoja, joissa seurauksena on hyvää.
Teko, jolla on parhaat seuraukset on aina eettisesti oikea teko.
Sääntö-utilitarismi.
On toimittava sellaisten sääntöjen mukaan, jotka tuottavat eniten hyötyä ja onnellisuutta.
nostaa esiin sellaisia kysymyksiä kuin "Mitä jos kaikki tekisivät näin? Mitä siitä seuraisi?"
Utilitarismissa pyritään mahdollisimman suureen yleise hyötyyn.
Mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle!
Jokainen on yhden arvoinen, eikä kukaan ole enempää kuin yhden arvoinen.
Eettinen egoismi.
Egoistin näkökulmasta merkitystä on ainoastaan teon seurauksilla sen tekijälle itselleen.
Velvollisuusetiikka (Deontologinen etiikka)
Erilaiset velvollisuusetiikat.
Kantilainen etiikka.
Kehittäjä: Immanuel Kant.
Kantin mukaan vain velvollisuuteen perustuva toiminta on moraalista.
Moraalisesti hyvän velvollisuuden täytyy tulle tekijältä itseltään. Vain hyvä tahto mahdollistaa hyvät teot.
Rossilainen intuitionismi.
Rossin mukaan kaikki moraaliset arvostelmat perustuvat intuitioon.
Omatuntomme kertoo meille yleensä välittömästi, mitä meidän pitäisi tehdä, tai ainakin, mitä meidän ei pitäisi tehdä.
Prima facie: yleisiä moraalisääntöjä.
“älä valehtele” ja “älä tapa”.
Voi johtaa Prima facien ristiriitoihin. Esimerkiksi jos valehteleminen voi pelastaa hengen.
Jumalallisen käskyn teoria
Moraalisesti oikein on kaikki, mitä Jumala käskee, ja väärin on kaikki, minkä Jumala kieltää.
Paljon kritisoitu.
Esimerkiksi Platon Euthyfron-dialogi.
Vanha teoria, joka on kestänyt.
Sopimusetiikka.
Juuret yhteiskuntafilosofiassa.
Yhteiskuntasopiimusteoriat.
Locke, Hobbes, Rawls...
Lockellla kansalaistottelemattomuus. Muilla ei.
Edustajia.
Sokrates.
Platon dialogi.
Varhainen esimerkki sopimusetiikasta.
Thomas Hobbes.
Teoria luonnontilasta.
David Gauthier ja John Rawls.
Sopimusetiikan modernisoijia. Keskittyvät tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.
Hugo Grotius.
Luontainen rauhan halu. Luottamus yhteisön pääomaa.
Lähtökohtana on ihmisen velvollisuus toimia tietyllä tavalla.
Teko on oikein, kun..
Toimijakeskeiset moraaliteoriat
Hyve-etiikka
Toimija elää elämäänsä hyvin, kun...
Aristoteleen Hyve-etiikka.
Henkilö elää hyveiden mukaisesti ja saavuttaa siten eudaimonian (onnellisuus, hyvinvointi, kukoistus)
Aristoteleen kehittämä moraaliteoria.
Moderni hyve-etiikka
Kannattajia: Elizabeth Anscombe, Alasdair MacIntyre ja Martha Nussbaum.
Painottaa enemmän yhteisiä tavoitteita ja yleisesti tavoiteltavia hyveitä ja niiden arvoa.
Oikeusperustainen Etiikka
Moraali perustuu oikeuksiin.
Suuntaukset.
Liberalistinen etiikka.
John Locke.
Liberalismin isä.
Klassinen liberalismi.
vahinkoperiaate.
Yksilön vapautta saa rajoittaa vain, jos yksilön vapaus vahingoittaa muita yksilöitä eli rajoittaa heidän vapauttaan.
John Stuart Mill.
Utilitarisminenetiikka yhteiskunnassa.
sosiaaliliberalismi.
Ihmisoikeusetiikka.
Nagatiisviset oikeudet.
Vapausoikeus.
Negatiivinen oikeus on sellainen, josta seuraa muille ihmisille kielto.
Positiiviset oikeudet.
Vaadeoikeus.
Positiivinen oikeus on sellainen, josta seuraa muille ihmisille velvollisuus tehdä jotain.
Esimerkiksi auttamisvelvollisuus.
Ihmisoikeusetiikka.
Ihmisoikeussopimus.