Turvallisuus ja väkivallan ehkäisy (TT2, kpl 13)
turvallisuus on perustarve ja ihmisoikeus, joka ei ole koskaan täydellinen. Turvallisuudella tarkoitetaan joko yksilön kokemaa tunnetta tai yhteiskunnallista tilannetta
objetiivinen turvallisuus
subjektiivinen turvallisuus
tarkoittaa turvallisuuden tunteen kokemusta, jokaisella yksilöllä erilainen
kuvaa turvallisuustilanneta yhteiskunnassa, esimerkiksi mittaamalla tilastojen kautta, miten paljon sattuu onnettomuuksia tai rikoksia
turvallisuuden tunne syntyy fyysisten, psyykkisten, sosiaalisten ja henkisten tekijöiden kautta
turvallisuuden tunnetta lisääviä tekijöitä: tilanteen ennustettavuus, tieto riskeistä ja niiden torjuntakeinoista, avoin tiedonkulku, varmuus tulevasta
turvallisuus kokonaisuutena on vaikeasti mitattavissa
turvallisuuden tunnetta vähentäviä tekijöitä: äkilliset ja ennalta arvaamattomat tilanteet, tieto onnettomuuten mahdollisuudesta, johon ei voi itse vaikuttaa sekä tiedon puute ja epävarmuus tulevasta
turvattomuus on joko tunne tai mielikuva turvalllisuuden puuttumisesta tai konkreettinen tekijä, joka vähentää mitattua turvallisuutta
vaara
riski
uhka
= tiedostettu ja ei-toivotun tapahtuman mahdollisuus, joka liittyy tulevaisuuteen
konkreettinen tekijä tai tilanne, jossa on esimerkiksi terveyden, henkilövahingon, omaisuusvahingon tai ympäristövahingon mahdollisuus
tarkoittaa haitallisen tapahtuman todennäköisyyttä eli sitä, kuinka todennäköisesti riski toteutuu tai kuinka usein se on aikaisemmin esiintynyt
kuvaa tilannetta, jossa vaaran olemassaolo ei ole konkreettisesti läsnä, mutta sen ilmeneminen on mahdollista
uhka on epämääräinen ja epäselvä
vaara pystytään havaitsemaan
riskiä voidaan yrittää määritellä ja arvioida
syrjäytyminen: yksilön jääminen yhteiskunnan ja yhteisön ulkopuolelle, vakava ja monimutkainen turvattomuutta aiheuttava tekijä
sisäinen turvallisuus: tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeusjärjestelmän mukaiset oikeudet ja että jokainen voi elää ilman rikollisuudesta, häiriöstä tai onnettomuuksista johtuvaa turvattomuutta
ulkoinen turvallisuus: muodostuu ulkopolitiikasta ja maanpuolustuksesta
väkivalta
WHO:n mukaan väkivalta voi kohdistua ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään ja yhteisöön, se voi myös olla fyysisen voiman tai vallan tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista vahingoittamistarkoituksessa, väkivalta voi myös johtaa kuolemaan, psyykkisen tai fyysisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriintymiseen tai perustarpeiden tyydyttämättä jättämiseen
fyysinen väkivalta: töniminen, lyöminen, hakkaaminen, aseella vahingoittaminen, kuristaminen
psyykkinen väkivalta: nyöryyttäminen, pelottelu, uhkailu, toisen ihmisen halveksiminen ja solvaaminen
sosiaalinen väkivalta: ihmissuhteiden kontrollointi, työn estäminen
taloudellinen väkivalta: taloudelliseen riippuvuuteen pakottaminen, rahankäyntön estäminen, toisen rahoja käytetään ilman lupaa
henkinen väkivalta: uskonnollinen kontrolli, toisen elämänkatsomuksen, elämäntavan tai mielipiteen nujertaminen
seksuaalinen väkivalta: seksiin pakottaminen, nimittely
lähisuhdeväkivalta: väkivaltaa, jonka tekijänä on joko nykyinen tai entinen kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihminen
kunniaväkivalta: väkivalta kohdistuu oman suvun jäseneen, jonka ajatellaan aiheuttaneen häpeää suvulleen
perheväkivalta: kaikki perheen sisällä tapahtuva väkivalta tai sen uhka, riippumatta väkivallan kohteesta tai muodosta -> kokija useimmiten joko nainen tai lapsi, läheisen tekemä väkivalta on usein seuraamuksiltaan muita väkivallan muotoja vakavampaa -> luottamuksen väärinkäyttö
syy väkivaltaiseen käyttäytymiseen
yksilötaso: biologiset tekijät, henkilöhistorialliset tekijät, geneettinen perimä, erilaiset elämänkulkuun liittyvät tekijät
lähisuhteet: väkivallan riskiä kasvattavat sosiaaliset suhteet, väkivaltainen kumppani
yhteisötaso: väkivallan riskiä kasvattavat yhteisössä vaikuttavat piirteet, kuten korkeasta työttömyydestä tai rikollisuudesta kärsivä naapurusto, sosiaalinen eriytyminen ja syrjäytyminen
yhteiskuntataso: väkivaltaan liittyvät laajat yhteiskunnalliset tekijät, väkivallan käytön hyväksyvät kulttuurilliset normit, sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus, lainsäädäntö
väkivallan ehkäisy
terveysosaamisen kehittäminen, kotien ja koulujen väkivallan vastainen asennekasvatus, kampanjointi
terveydenhuolto, tukipalveluiden hyvä saatavuus, viranomaisten moniammatillinen yhteistyö, terveydenhuollon henkilöstön kyky tunnistaa väkivaltaa kokeneet lapset, riittävät resurssit ensi- ja turvakodeille
yhteiskunnallinen päätöksenteko, väkivalta lain mukaan rangaistava teko, lainsäädännössä säädetään rangaistuksen ankaruus, uhrien ja todistajien oikeusapu sekä suojelu, lähestymiskiellot
terveyttä tukevat ympäristöt, turvattomien ympäristöjen korjaaminen, turvallisuustekijöitä korostava kaupunkisuunnittelu, poliisin toimintavalmiuksien parantaminen
yhteisöllisyys, vertaistukipalveluiden kehittäminen, terveys- ja lastensuojelujärjestöjen yhteistyön kehittäminen